Lande-elämä
Täällä maalla on välillä niin idyllistä, että naurattaa. Vai mitä sanotte siitä, että kävelimme eräänä iltana Crocseissamme Jaakon kanssa puutarhaan keräämään viinimarjat iltapalarahkoihimme. Äiti on kasvattanut kasvihuoneeseensa erilaisia tomaattilajikkeita ja käyn poimimassa melkein joka päivä köynnöksistä tomaatit salaatteihin ja munakkaisiin.
Siedän helletäkin, kun voin lojua täällä meikittä tuulettimen ääressä. Heti kun pitäisi lähteä johonkin, helle alkaa ahdistaa. Tosin nyt alan olla aika kypsä tälle kelille. Viikonloppuna täytyy ottaa ilo irti alueen uimarannoista ja Porin maauimalakin on ollut ajatuksissa. Lapsi viihtyy synttärilahjaksi saamassaan ilmatäytteisessä uima-altaassaan.
Kaiken lisäksi täällä ovat rakkaat vanhat ystävät, joiden kanssa kokoonnumme taas lauantaina jokirantaan juhlistamaan KarmaRockia! Nähdään siellä, jos joku teistä on tulossa?
Työ
Kulunut kesä on ollut yllättävän rentouttava, vaikka minulla ei olekaan lomaa. Tai luulen, että juuri siksi. Viime kesä meni ihan pipariksi, koska suoritin lomaa ja pelkäsin koko ajan, ettemme ehdi tehdä kaikkea suunniteltua ja piru vie rentoutua tarpeeksi. Hampaat irvessä lomailu ei oikein aja asiaansa. Tästä kesästä en ole ottanut kerrassaan mitään paineita, koska kalenterissa ei lue kissankokoisin kirjaimin LOMA. Teen tällä hetkellä parin kuukauden mittaista puolipäiväistä palkkatyötä ja siinä sivussa muita juttuja. Kiire on kuitenkin hellittänyt, koska heinäkuu. Siispä päivän pienehkö työrupeama kuluu joutuisasti. Varsinkin kun saa tehdä mielekästä työtä kiinnostavien aiheiden parissa.
Tämä ei tarkoita, ettenkö aikoisi koskaan lomailla. Ehkä ensi kesänä osaan jo olla suorittamatta ja pystyn pitämään oikeasti rentouttavan loman. Sitä ennen ajattelin pitää lyhyempiä lomia ja haaveissa on esimerkiksi edelleen se joogamatka ihan yksin.
Tulevat reissut
Aivan joka hetki en aio tänäkään kesänä työkoneen ääressä istuksia, vaan tiedossa on pari lyhyttä reissua. Ensi viikolla lähdemme käymään Powerparkissa, missä viivymme pari yötä. Sitä seuraavalla viikolla taas lähdemme kolmeksi kokonaiseksi päiväksi reissuun Jaakon kanssa ihan kaksin. Kyseessä on yllätyskohde Jaakolle, joten en paljasta määränpäätä vielä täällä blogissaan, mutta kuulette siitä kyllä myöhemmin!
Golfin paluu
Suoritin green cardin jo vuonna 2004, mutta en oikein jaksanut innostua vielä tuolloin lajista. Swingini oli kuulemma niin hieno, että pron piti kutsua kaverinsakin katsomaan sitä, mutta kierrokset menivät kirjaimellisesti niin päin honkia, että hylkäsin lajin. Aloitin uudestaan Jaakon kanssa muistaakseni vuonna 2013 eikä otteissani silloinkaan ollut kehumista. Innostuin kuitenkin lajista entistä enemmän, mutta sitten tuli raskaus, vauva- ja pikkulapsiaika enkä yksinkertaisesti jaksanut ajatellakaan koko golfia. Jaakko sen sijaan on pelannut aivan maanisesti noista ajoista, kun yhdessä aloittelimme harrastusta uudelleen.
Vasta tänä kesänä (tai itse asiassa vasta nyt heinäkuun lopulla) tuntui, että voisin palata viheriöille ja maksoin jäsenmaksun. Aloitin nollaantuneesta tasoituksesta eli 54:stä ja kahden kierroksen jälkeen olin pudottanut sen 40:ään. Vieläpä iänikuisen vanhoilla mailoillani, joita kaiken lisäksi on vain puolikas setillinen. Pelaan tasaisesti, lyön suoria ja suhteellisen pitkiä lyöntejä ja putitkin onnistuvat. Jotakin on tapahtunut mystisesti sinä aikana, kun en ole pelannut golfia. Luulen itse, että olen vasta nyt henkisesti valmis lajille. Aiemmin olin liian kärsimätön enkä pystynyt unohtamaan riittävän nopeasti mönkään mennyttä lyöntiä saati väylää. Jaakko taas on sitä mieltä, että osaamiseni johtuu raskauden jälkeen kosahtaneesta selästäni, joka estää yliyrittämisen lyönneissä. Toisin sanoen ei siis kannata hoitaa selkää kuntoon, jotta pärjää golfissa. Tiedä sitten tästä teoriasta…
Lue myös
