Meillä on jo tämän vuoden ekat Halloween-kemut juhlittu, kun kälyn lapsen synttäreitä vietettiin hurjissa merkeissä. Meidänkin pieni on osannut jo alkaa odottaa Halloweenia ja serkun teemasynttärit tulivat kuin tilauksesta.
Kävimme perjantaina etsimässä naamiaisasua lapselle. Varsinaisesta juhlakaupasta ei löytynyt mitään ja aloin miettiä, onko ihan sopivaa pukea lastaan kaikkiin niihin pukuihin, joita naamiaiskaupassa oli myynnissä. Minusta esimerkiksi poliisiasu mekolla on vähän outo lastenjuhlissa… Puhumattakaan intiaaniasuista yhtään missään naamiaisissa.
Parhaat naamiaisvermeet löysimmekin sitten ihan Flying Tigerista. Lapsi kiinnitti ensimmäisenä huomionsa luutaan ja päätimme sitten kehitellä hänelle luudan ympärille noita-asun.
Hatullinen panta ja luuta ovat Tigerista ja seittisukkahousut sekä lepakkohame H&M:stä. Kurpitsa sattui mukaan kuviin juhlapaikalla.
Meikäläisen peruukki on H&M:stä ja panta Tigerista.
Kerrankin sai meikata vähän eri tavalla kuin yleensä. Kulmakarvoissakin oli pinkkiä glitteriä, harmi kun se ei oikein kuvista erotu.
Myös Jaakon hämähäkinseitti on Tigerista, samoin muovikäsi. Jaakko kätteli sillä synttärisankaria, joka pahaa-aavistamattomana vetäisi sen irti…
Lasten ikäero puhuttaa jälleen, kun Helsingin Sanomat kertoi tänään tutkimuksista, joiden mukaan lasten pieni ikäero lisää sekä vanhempien että lasten terveysriskejä. Väestöliiton suositus olisi, että sisarusten ikäeron olisi vähintään 2,5 vuotta. Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch kehottaa, että perheet kasvattaisivat lapsilukua yksi kerrallaan ja arvioisivat omia voimavarojaan. Myös WHO suosittaa, että vanhemmat alkaisivat yrittää toista lasta vasta, kun ensimmäinen on kaksivuotias.
Kahden pienen lapsen hoito lisää vanhempien stressiä. Tutkimuksissa on viitteitä siitä, että äitien ja isien ennenaikainen kuolleisuus lisääntyi niissä perheissä, joissa kaksi tai kolme lasta oli syntynyt alle puolentoista vuoden välein.
Aihe on minusta kiinnostava, sillä olen jo pitkään pohtinut, miksi pieni ikäero tuntuu olevan monelle niin ehdoton juttu. Eikä tietenkään sillä, että ikäeroon aina voisi vaikuttaa, tai edes sille saako toista lasta tai lasta ollenkaan. Eikä silläkään, että asia minulle kuuluisi, olen vain utelias ja kiinnostunut!
Ennen äitiyttä en ymmärtänyt sisarusten pientä ikäeroa vähääkään. Äidiksi tultuani ymmärrän hiukan: saan jonkin verran kiinni ajatuksesta, että kuormittava pikkulapsiaika halutaan pitää mahdollisimman lyhyenä. Kärjistettynä: samaan konkurssiin. Mietin itsekin, miten koskaan jaksaisi aloittaa kaikkea alusta siinä vaiheessa, kun perheessä on jo vaipaton ja kaikin puolin paljon itsenäisempi lapsi. Vielä vaikeampi on silti kuvitella sitä, että minulla olisi nyt vauva ja 2,5-vuotias.
Ruuhkavuodet näyttäytyvät nykyisin tosi karmeina. Vanhemmat pelkäävät lasten aiheuttamaa stressiä ja yrittävät rutistaa perheen pikkulapsiajan mahdollisimman lyhyiksi. Tiukka tahti voi kuitenkin pahentaa asiaa. Elämä 1- ja 3-vuotiaiden kanssa voi olla todella rankkaa, Rotkirch sanoo.
Veikkaan, että tällaisista tutkimuksita, suosituksista ja kehotuksista älähdetään ainakin vanhempien suunnalta, mutta minusta tästä(kin) asiasta on hyvä puhua. Jopa Väestöliiton harkitsema valistus aiheesta voisi olla ihan paikoillaan. Jos oma mielipide on selvä, valistuksesta ei tarvitse välittää, mutta asiaa vielä pohtiville lisätieto voi olla kullanarvoista. Toisaalta on myös hyvä herätellä ihmisiä, jotka ehkä ajattelevat, että lapsia kuuluu hankkia jollakin tietyllä kaavalla. Tai että jostakin joskus ”päätetystä” täytyisi pitää kiinni.
Aiheeseen liittyy myös paljon harhaluuloja: pieni ikäero kun ei automaattisesti tee lapsista läheisiä ja toistensa kanssa sulassa sovussa leikkiviä. Puhumattakaan siitä, että kaksi pientä lasta menisi siinä missä yksi. Tuo tutkijan kehotus yhdestä lapsesta kerrallaan on minusta kaikin puolin pätevä. Siis että mietitään niitä sisaruksia sitten siinä vaiheessa, kun tuntuu ajankohtaiselta ja että itse jaksaa eikä esimerkiksi sillä perusteella, että sen ja sen ikäisistä on sitten seuraa toisilleen.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä teillä muilla on ikäeromielteiden taustalla. Olen pitkään miettinyt sitä, miten esimerkiksi huonounisen lapsen kanssa valvovat haluavat saati jaksavat lähteä nopealla aikataululla uudelle kierrokselle. Siksi olisikin todella mielenkiintoista kuulla teidän mielipiteitä ja kokemuksia.
Ollessani raskaana oli sataprosenttisen selvää, että vauvalle hankitaan vakuutus. Minulla itselläni oli lapsena sairausvakuutus, ja sille todellakin tuli käyttöä. Sairastuin lapsuusiän astmaan ja ravasin lääkäreillä ja sairaaloissa. Muistan erään joulun, kun makasin lattialla ja hengitys vaikeutui koko ajan. Muistan erään Kanarian-matkan, kun sain astmakohtauksen torakkamyrkystä ja jouduin grancanarialaiseen sairaalaan. Lapsuuden kokemusten, muiden sairasteluiden ja terkkaripettymysten myötä olen aina suosinut yksityistä terveydenhuoltoa silloin, kun se on mahdollista. Tämä oli yksi syy, miksei vauvavakuutuksen ottamattomuus olisi tullut kysymykseenkään.
Meillä on vakuutukset kunnossa, mutta Jaakolle vauvavakuutus ei ollut mikään ihan ehdoton juttu. Hänelle sairaalat, terkkarit ja lääkärin vastaanotot eivät todellakaan ole tulleet yhtä tutuksi kuin minulle. Hänellä ei ollut oikeastaan ihmeellisempää mielipidettä asiaan. Selitin hänelle ehdottomuuteni: haluan etenkin vauvan ja pienen lapsen kanssa nopeasti ja jonottamatta lääkärille ja tarvittaessa ilman lähetteitä erikoislääkärille. Nopeus ja helppous ovat aika kovaa valuuttaa, kun oma lapsi on kipeä.
Halusin vakuutuksen jo ennen vauvan syntymää. Silloin vakuutukseen ei tule rajoituksia. Se luki isolla kalenterissani kahta kuukautta ennen laskettua aikaa: muista viimeistään hakea vakuutusta! Syntymättömän lapsen vakuutus tulee hakea aikaisintaan raskausviikon 11 jälkeen ja viimeistään kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa. Tässä ei sovi myöhästellä!
Vakuutusyhtiötä ei tarvinnut pohtia tarkemmin. Valinta kohdistui itsestään selvästi yhtiöön, jonka tyytyväisiä asiakkaita olimme olleet jo pitkään: Ifiin. Täytyy myöntää, että olen usein vakuutusyhtiön apua kaivatessani ollut vähän epäileväinen, peloissanikin. Eivät ne varmasti suostu korvaamaan tätä. En ole joutunut itse pettymään koskaan. Kun kotiimme murtauduttiin, saimme Ifiltä kaiken kaipaamamme avun ja korvauksen. Kun jouduimme itsestämme riippumattomista syistä käräjöimään, saimme taas luottaa vakuutusyhtiömme apuun.
Ifin Lapsivakuutus uudistuu tänä vuonna kokonaan. Jatkossa tämä yksi vakuutus turvaa lapsen elämää raskausajasta vanhuuteen asti. Samalla se tuo turvaa äidillekin: se korvaa myös äidin pitkäaikaisen sairaalahoidon raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Maksuton If Terveysneuvonta auttaa vuorokauden ympäri, mikä on hyödyllistä etenkin tuoreille vanhemmille, joita jokainen pieni muksahdus, nuha ja kröhä pelottavat ihan liikaa.
Vakuutusasioiden sumpliminen on helppoa, sillä Ifin sopimuslääkäriasema tekee automaattisesti vahinkoilmoituksen. Uuden lapsivakuutuksen kantavana tausta-ajatuksena on se, että vanhemmat voivat keskittyä sairaan lapsen hoitamiseen ja säästyvät kaikenlaiselta taloudelliselta ahdingolta ja säätämiseltä. Siinä tilanteessa, kun oma lapsi sairastaa, kaikenlainen helppous, apu, tuki ja turva on ensiarvoisen tärkeää.
Koputan puuta koko päivän tämän kirjoittamisen jälkeen, mutta lapsemme vakuutukselle ei itse asiassa ole ollut tähän mennessä käyttöä. Hän on ollut terve kuin pukki. Hän on kovin varovainen liikkeissään eikä hän ole tainnut eläessään juuri verta vuodattaa. Kop, kop, kop. Koskaan ei silti luonnollisestikaan tiedä, mitä tuleman pitää. Lapsivakuutus on ihan ehdoton juttu, jos minulta kysytään.
Kuvissa lapsi hoitaa Isoa Ihaata ja Pikku-Ihaata, joista jälkimmäinen sai päivähoidon nallelääkärissä diagnoosin: selkäkipu. Laastari on ties monennetta kuukautta rakkaan yksisarvisen selässä 🙂
