RT it is

8.7.2015

Sirpa on suvainnut kääntyä ainakin toistaiseksi raivotarjontaan, selvisi maanantaina Kättärillä. Osasin sen itsekin sanoa, sen verran selvästi tunsin muutamana päivänä vauvan jalat vatsan yläosassa. Olen silti edelleen varma, että ulkokäännöksen jälkeen Sipe on ollut perätilassa, mutta ehkäpä sitten luonnollisesti käännähtänyt oikein. Pää ei ole vielä kiinnittynyt.

Olo on ihan semilevollinen. Ehkä tuo parin viikon epätietoisuus oli ihan tervetullutta: vei hetkeksi pois synnytyspelon, kun tuli yllättäen muuta ajateltavaa. Onhan edelleen toki mahdollista, että Sipe on yksi niistä harvoista vaaveista, jotka eivät osaa päättää, miten päin olisivat ja kääntyvät vielä viime hetkillä väärin päin. Mutta niillä sitten mennään: totta kai tarjonta tsekataan synnytyksessä ja jos tila on perä, tehdään kiireellinen sektio. Suunniteltu olisi ollut toki mukavampi, mutta harvemmin synnytys muutenkaan sujuu niin kuin on suunnitellut saati on erityisen mukava.

Eli. Alatiesynnyttämään ollaan näillä näkymin menossa. Yritän saada päälle sen ennen tätä ollako perätilassa vai ei -hässäkkää vallinneen moodin, jolloin olin jo suht sinut sen kanssa, että minäkin synnytän ja että sektio olisi suorastaan ikävä juttu, sillä en pääsisi kokemaan synnytystä.

Juttelin ulkokäännöksen jälkeen pitkään siinä auttamassa olleen kätilön kanssa, vaikka mitään varsinaista pelkopoliaikaa ei ollut varattuna. Tuolloin tuli taas olo, että tässä ei missään nimessä olla millään liukuhihnalla, vaan minut otetaan täällä vastaan yksilönä. Ihana kätilö valoi minuun lisää uskoa, että kaikki menee hyvin. Hän kertoi, että jännitti tietysti itsekin ennen omaa, ensimmäistä synnytystään (olisihan nyt tosi outoa, jos ei jännittäisi, hän sanoi) ja mietti kadulla äitejä nähdessään, että tuokin on synnyttänyt ja tuo, miksen siis minä pystyisi. Erityisesti voimaa toi kuulemma tuolloin ajatus siitä, että jopa upea Anne Pohtamokin on synnyttänyt 🙂 Niinpä.

4 Comments

RV 37-38

3.7.2015

Taas on yksi viikko vierähtänyt. Onneksi tämä oli edellistä helpompi. Kaikkeen sitä vain ihminen sopeutuu – nopeastikin. Ja aluksi niin piinaavalta tuntuvaan epätietoisuuteenkin. Olo on ollut välillä suorastaan levollinen. Olen ajatellut, että tulee mitä tulee. Liekö taas asialla joku muuttunut hormonitoiminta – itseltäni en voi tällaista rauhallisuutta uskoa.

Viime viikolla pian ulkokäännöksen jälkeen olin varma, että vauva on kääntynyt takaisin perätilaan. Nyt reilu viikko käännöksestä tuntuu, että hän olisi voinut taas muuttaa mieltään ja kiepsahtaa oikeaan asentoon – ainakin välillä. Napakat tönäykset ylävatsaan tuntuvat välillä selvästi enemmän jaloilta kuin käsiltä, hikka tuntuu toisena päivänä alavatsalla ja toisena päivänä ylävatsalla. Vatsan yläosassa on välillä kivikova kohta, välillä ei. Olin tiistaina neuvolassa ja oman terkkarini sijainen kirjoitti korttiin RT? eli aivan varma ei hänkään vauvan asennosta käsituntumalta ollut, mutta ehdotti kuitenkin raivotarjontaa. Hiukan edelleen ahdistaa se mahdollisuus, että vauva pyörii vatsassa ihan miten sattuu, seisoo maanantaina Kätilöopistolla (äitinsä maatessa lääkärin tuolissa) ihan pokkana päällään ja kotiin lähtiessäni pyörähtääkin istumaan. Kuulemma jotkut harvat vaavit ovat tällaisia ihan loppuun asti pyörähtelijöitä. Tällä hetkellä inhottavinta nimittäin olisi se, että valitsisin toisen synnytystavoista ja h-hetkellä sitä jouduttaisiinkin vaihtamaan. Toisaalta voihan tämä sama homma käydä kenelle tahansa synnyttäjälle. Monet alatiesynnytykseen menijät joutuvatkin kiireelliseen sektioon.

Kävin muuten maanantaina myös labrassa tsekkauttamassa maksa- ja sappiarvoni, mutta ne olivat kutinoista huolimatta täysin reilassa. Kerroinkin aiemmin, että minua on vaivannut vatsan kutina ja huolehtivainen työkaverini laittoi heti viestiä ja mainitsi, että raskaushepatoosin poissulkeminen voisi olla paikallaan varmuuden vuoksi. Raskausviikolla 34 vatsaani kutitti nimittäin niin vimmatusti, että raavin sen melkein vereslihalle. Raskaushepatoosi eli raskausajan maksahäiriö voi aiheuttaa todellista vaaraa vauvalle, joten myös neuvolassa soittoni otettiin tosissaan ja sain heti lähetteen labraan. En ole kuullut tästä vaivasta koskaan aiemmin, mikä on toisaalta hyvä, toisaalta huono juttu. Olisi ehkä hyvä painottaa esimerkiksi neuvolassa, että jos iho alkaa kutista, on hakeuduttava välittömästi verikokeisiin. Toisaalta taas kutina on siitä viheliäinen vaiva, että se vain yltyy jos sitä ajattelee. Minuakin alkoi kutittaa tästä häiriöstä kuultuani ihan joka paikasta. Voi siis olla, että jokainen raskaana olija raaputtaisi ihonsa verille ja juoksisi labrassa sen jälkeen, kun neuvolatädit pelottelisivat tuosta häiriöstä. Meikäläisen kutinat tosin ovat jatkuneet myös verikokeiden tulokset kuultuani, joten voi olla että asialla ovat raskaushormonit tai ihan vain kuiva iho. Vatsaahan saattaa kutittaa, koska iho venyy. Raskaushepatoosikutinoihin ei kuitenkaan auta rasvaaminen, joten jos öljy helpottaa vatsan kutinaan, kysessä tuskin on hepatoosi.

Seuraa blogiani Bloglovinissa // Blogit.fi:ssä // Facebookissa // Instagramissa // Blogue.fi:ssä

7 Comments

Pakko saada

29.6.2015

Olen ollut vissiinkin siitä kummallinen odottaja, ettei mieleni ole tehnyt mitään kummallisuuksia kuten syödä laastia, vetää kilokaupalla hillosipuleita (terkkuja äidille) tai haistella pesuaineita. Sitruunoita söin antaumuksella jossakin vaiheessa posket kippuralla, mutta toisaalta olen aina rakastanut kaikkea kirpeää kuten hiukan raakoja marjoja ja happamimpia kaupasta löytyviä karkkeja.

Sen sijaan olen haaveillut monesta kielletystä ruoasta ja juomasta. Blogikamuni Hertta laati viime kesänä raskaana ollessaan listan herkuista, joita hän aikoi mässäillä heti synnytyksen jälkeen. Oma listani ei ole ihan yhtä pitkä, koska en syö punaista lihaa muuten kuin riistana. Riistalihaakaan en todellakaan himoitse mediumina enkä ainakaan maksan muodossa. Mutta muutamia juttuja on kyllä ihan pakko saada jos ei aivan synnärille niin asap kotiutumisen jälkeen.

Kuva Etsy

Tässä suurimmat himoni kohteet atm:

1. SUSHI. Lempiruokani. Sushia olen kyllä syönyt raskaana ollessanikin (kasvis- ja tonnikalatahna), mutten niitä aivan vaarallisimpia ja ah niin lemppareimpia paloja, kuten ihan tavallista lohinigiriä. Periaatteessa raskaana ollessa ei saa syödä merilevää eikä inkivääriä, mutta tässä olen käyttänyt tervettä järkeä. Listeriaa on syytä ihan tosissaan välttää ja raaka kala kannattaa siis jättää parempiin suihin, mutta muutama pala sushia merilevineen ja inkivääreineen joskus harvoin ei ole maailmanloppu. Raskauden jälkeen aion kuitenkin herkutella juurikin lohinigireillä, joiden päälle on ladottu monta siivua inkivääriä. Luulen, että mies saa kiikuttaa minulle noutosushia jo synnärille.

2. Punaviini. Punaviini on oikeastaan ainoa alkoholi, josta olen haaveillut raskaana ollessa. Etenkin Kroatiassa, kun matkaseurue siemaili paikallisia ihanuuksia illallisilla. Juon mielelläni myös olutta, mutta sitä ei ole tehnyt ollenkaan mieli missään vaiheessa! Muutama päivä sitten maistoin saunassa mieheltä hänen lempioluttaan eikä se maistunut oikein kummoiseltakaan. Alkuraskauden megapahoinvoinnin aikaan ei muuten tehnyt tippaakaan mieli edes sitä punaviiniä! Kahviakaan en juonut moneen kuukauteen, vaikka normaalisti aamuni alkaa aina parilla kupillisella.

3. Graavilohi. Salaatissa ja leivän päällä. Syön takuulla graavia koko viime joulun edestä.

4. Brie. Suomessa käsittääkseni melkein kaikki juustot ovat pastöroituja, mutta pehmeitä juustoja ei saisi syödä, vaikka ne pastöröituja olisivatkin. En oikeastaan edes tiedä, mitä säännöt sanovat fetasta ja muista, mutta brie kuuluu ainakin näihin kiellettyihin herkkuihin. Sairaalasta palattuani taidan tehdä itselleni kunnon herkkujuustolautasellisen briejuustoineen ja viikunahilloineen.

Sen pidempi ei varsinainen must have -listani ole, mutta syöminen ja juominen tulevat muuten olemaan kyllä paljon vapaampaa raskauden jälkeen. Ilman neuvolasta saatua listaahan en edes tietäisi, että esimerkiksi pellavansiemenet ja yrttiteet ovat kiellettyjen listalla. Näitä en ole nauttinut, koska ei ole ollut erityistä tarvetta, mutta raskauden jälkeen esimerkiksi rooibostee tullee takaisin ”ruokavalioon”. Taisin joskus myös sanoa, että syön kilon porkkanankuoria raskauden jälkeen, kun menetin hermoni ainaiseen kuorimiseen. Tunnollisimmat odottajat kuorivat varmasti kaiken mahdollisen kurkuista porkkanoihin toksoplasmoosin pelossa, mutta itse en ole tässäkään aivan pilkuntarkka ollut. Porkkanani olen kuitenkin tainnut kuoria kaikkia ja niitä onkin kulunut kilokaupalla.

Mitä teidän raskausajan himotuslistalta löytyi/löytyy? Koitteko/koetteko outoja mielitekoja tai haaveilitteko/haaveiletteko jostain kielletystä?

13 Comments

Lue myös

Lue myös

Lue myös