Kotona ollaan! Loma meni supernopeasti, mutten voi sanoa, että olisin varsinaisesti saanut uutta virtaa reissusta. Onneksi lomaa on vielä vajaa viikko jäljellä, sillä olen ihan puhki kaikesta siitä seikkailemisesta, jota Kroatiassa harrastimme. Lomakohteessa oli niin paljon nähtävää, ettemme millään malttaneet olla paikallamme. Siispä rahtasin tätä kymmenisen kiloa normaalia painavampaa ruhoani ympäri ämpäri ihan hullun raivolla. Reissussa tulikin liikuttua seitsemän kuukauden edestä ja hyvä niin, mutta jalat kyllä huusivat hoosiannaa joka ilta. Nyt taidan käyttää jäljellä olevan viikon ihan puhtaasti lepäilyyn – ja blogin päivittämiseen tietysti.
Onneksi liikuntaa tosiaan tuli harrastettua väkisinkin nimittäin ”diabetesruokavalioni” oli aika karseaa katsottavaa. Yritäpä syödä kevyesti, kun raa’at vihannekset ovat pannassa ja täysjyväasioita ei ole olemassa. Puputin päivittäin valkoista leipää ja/tai -pastaa. Yllätyin myös siitä, ettei maasta ilmeisesti löydy mitään muuta light-juomaa kuin Cokis Zeroa eikä sitäkään saanut lemppariraflastamme. Okei, olisin voinut juoda vettä, mutta rajansa kaikella. Kun matkaseurue lipittää vieressä ihania viinejä ja popsii suihinsa erilaisia juustoja ja irtojäätelöä, niin voinen sentään sallia itselleni sokerikokista.
Sirpalla lienee kuitenkin kaikki hyvin: hän oppi matkalla muun muassa hikkaamaan pitkällisesti. Hän ottaa joka päivä muutamien minuuttien hikkasessiot ja sen lisäksi potkii minua vähän väliä kunnolla kylkeen. Sipe osaa myös potkia ja lyödä samanaikaisesti.
Olen yrittänyt syödä kevyesti ja terveellisesti raskausdiabetesdiagnoosin jälkeen. Verensokerimittausten tulokset ovat olleet ihan normaaleja, onneksi. Lauantaina kokkailin Harjavallan kotona perheelle vähähiilarista ja -sokerista herkkuruokaa hyvällä menestyksellä. Pääruoaksi oli karppaajapizzaa ja jälkkäriksi mango-kookoskerrosvanukasta chia-siemenistä.
Olen ennenkin tehnyt pizzaa Karppaus.infon suosikkireseptillä eli Vyötärönmetsästäjän pizzapohjaohjeella. Omasta mielestäni tämä resepti on niin hyvä, ettei tavallista jauhopizzaa ole muutenkaan mitään järkeä kotona tehdä, mutta tästä voidaan tietysti olla monta mieltä. Minusta pizzassa ovat parasta täytteet, joten pohja voi hyvin olla rahkajuustoseosta. Kannattaa ainakin kokeilla!
Karppaus sinänsä on aika hullua, varsinkin orjallinen sellainen. Hiilareita pitää tietenkin saada, mutta niiden laatu ratkaisee. Valkoiset höttöhiilarit pois ja kuitupitoiset kunniaan. Mutta Karppaus.infon reseptien avulla saa helposti ylimääräisiä ja turhia hiilareita pois ruokavaliosta.
Tein siis pohjan tuon ohjeen mukaan ja päälle kasasin maltilla tomaattimurskaa (ei pyreetä vaan ihan tavallista murskaa!), herkkusieniviipaleita, sipulia, tomaattia, oliiveja, juustoraastetta ja mausteita. Tein myös tonnikalapizzan, mutta tämä kasvisversio oli parempi.
Jälkiruokaresepti on Paleokeittiö-blogista ja sekin upposi hyvin lounastajiin. Nuo annokset olivat aika tuhteja eli yhdestä ohjeesta saisi mielestäni vanukasta vaikka kolmelle ja mangososetta taas tekisin seuraavalla kerralla vähän enemmän.
P-Gluk 0 5,4, normaali alle 5,3 P-Gluk 1 h 7,1, normaali alle 10,0 P-Gluk 2 h 5,6, normaali alle 8,6
Tuossa sokerirasituskokeeni tulokset. Eli tuon ensimmäisen kohdan 0,1-kokoinen ylitys tarkoittaa, että joudun tästä päivästä lähtien raskauden loppuun asti mittaamaan verensokeriani ja noudattamaan tiettyä ruokavaliota.
Olin niin vihainen ja surullinen tuloksen kuultuani, että olisin voinut räjähtää siihen paikkaan.
Vaikka tiedostan koko ajan, että minun pitäisi olla ainoastaan kiitollinen tilastani pikkuvaivoista huolimatta, olen kaikin puolin etuoikeutettu eikä minulla ole oikeastaan mitään oikeita ongelmia elämässäni juuri nyt, en voinut olla ajattelematta, että TÄMÄKIN VIELÄ. Raskauspahoinvointi näillä viikoilla on todella harvinaista, joten pitikö minut nyt tunkea vielä siihen kahdeksaan prosenttiin odottavista äideistä, jotka kärsivät raskausdiabeteksesta.
Tai jos nyt todennäköisyyksiä lähemmin tarkastellaan, niin mahdollisuuteni saada tauti lienee vielä aika paljon pienempi, kun otetaan huomioon, ettei taustallani ole pienintäkään sukurasitetta ja olen normaalipainoinen. Enkä nyt sentään vielä kovin vanhakaan ole. Vaikka raskausdiabetes ei olekaan mikään megavakava asia (ei vakava mutta vakavasti otettava, sanoi diabeteshoitajani), en voi olla ajattelematta, mitkä kaikki todennäköisyydet onnistun vielä tässä raskaudessa kumoamaan. Pelkään myös, mitä kaikkea kamalaa ehtii vielä sattua, koska ”Sellainen on todella harvinaista” ei selvästikään päde meikäläiseen. ”Raskaus ei ole sairaus”, kuulostaa sekin korvaani aika hassulta ilmaisulta, kun nappailen itseltäni verinäytteitä ja kirjaan tuloksia ylös.
En varmasti olisi ollut niin hepulissa diagnoosista, jos raskaus olisi sujunut mukavasti tähän asti. Mutta raskausviikko 26 oli kaikin puolin aika karsea. Luulin jo päässeni oksenteluvaiheen yli täysin (parin oksuvapaan viikon jälkeen), mutta viimeperjantainen iltapala lensi jälleen kokonaisuudessaan kaaressa kurkustani ulos ja aamuyökkäilytkin tulivat takaisin. Olo on yleisesti ottaen jatkuvasti tukala ja ristiselkää kolottaa niin paljon, että työpäivät ovat menneet tuolilla kiemurteluksi.
Nyt kun hiilihydraattien tarkkailua ja verensokerin mittaamista on hetki takana, voin onneksi sanoa, ettei tämä mikään katastrofi kuitenkaan ole. Tällä samalla tavallahan pitäisi ihmisen joka tapauksessa syödä! Minulla on paha tapa ruokailla liian harvoin ja nyt ”joudun” syömään usein ja terveellisesti, joten win win. Kiukuttelin aluksi kuin kolmevuotias, että tahdon syödä pizzaa ja karkkia tasan niin paljon kuin mieli tekee. Mutta tosiasiahan on, etten saisi ajatella niin, vaikken radi-diagnoosia olisikaan saanut. Minulle ei tee yhtään pahitteeksi ajatella ruokaa hiukan enemmän polttoaineena kuin suurena nautintona. Tähän asti olen kieltämättä suhtautunut ruokaan myös lohtuna, koska olo on ollut niin kurja.
Olen aiemmin kyllästynyt hiilihydraattien laskemiseen noin kahdessa minuutissa, mutta nyt ei ”onneksi” saa luovuttaa. Uskon, että tähän tottuu nopeasti ja eri ruokien hiilarimäärät jäävät hyvin muistiin. Ei ole yhtään pahitteeksi seurata hiilarimääriä synnytyksen jälkeenkin, sillä haluan tietysti eroon raskauskiloista niin ulkonäöllisten seikkojen kuin ihan hyvän terveydenkin vuoksi. Radi-potilailla kun on suurentunut riski sairastua kakkostyypin diabetekseen ja sitä pitää ehkäistä nimenomaan kiloja karttamalla.
Tarkka ruokavalio harmittaa sikäli edelleen, että mahdolliset syömiseni kutistuivat aika vähään diagnoosin myötä. Olen kala-kasvissyöjä ja raskaus jo itsessään rajoittaa tietysti syömisiäni jonkin verran. Söisin mielelläni pelkkää salaattia ja kasviksia, mutta ruoansulatuskykyni on raskauden myötä muuttunut täysin olemattomaksi ja esimerkiksi lautasellinen salaattia aiheuttaa melkoisia vatsanpuruja. Olo tuntuu siltä kuin odottaisin ihmisvauvan sijaan täysikasvuista virtahepoa. Välillä on siis jo muutenkin ollut vähän hankala keksiä, mitä sitä suuhunsa milloinkin laittaisi. Siksi olen aika surutta pistellyt poskeeni esimerkiksi pakastepizzaa. Diagnoosin jälkeen sain sanoa näille entisille ruokailutavoilleni hyvästit.
Verensokerin mittaamista nyt ei varmasti tule raskauden jälkeen ikävä, mutta tässä sivussakos tuokin menee. Pelkäsin aluksi, että itseltä verta ottaminen on ihan karmivaa ja että mies joutuu tekemään pistot puolestani. Neulakynä ei onneksi tunnu oikeastaan miltään ja mittaus käy ihan käden käänteessä. Paastoarvoni ovat olleet normaalit tähän asti, joten niiden perusteella en joudu lääkityksellekään ainakaan vielä. Ensi viikolla testaan jokin päivä ruokailujen jälkeiset verensokerit, mutta nehän olivat sokerirasituskokeessakin normaalit. Pieni ylitys tapahtui kokeessa nimenomaan tuossa paastoarvossa.
