Taas on yksi viikko vierähtänyt. Onneksi tämä oli edellistä helpompi. Kaikkeen sitä vain ihminen sopeutuu – nopeastikin. Ja aluksi niin piinaavalta tuntuvaan epätietoisuuteenkin. Olo on ollut välillä suorastaan levollinen. Olen ajatellut, että tulee mitä tulee. Liekö taas asialla joku muuttunut hormonitoiminta – itseltäni en voi tällaista rauhallisuutta uskoa.
Viime viikolla pian ulkokäännöksen jälkeen olin varma, että vauva on kääntynyt takaisin perätilaan. Nyt reilu viikko käännöksestä tuntuu, että hän olisi voinut taas muuttaa mieltään ja kiepsahtaa oikeaan asentoon – ainakin välillä. Napakat tönäykset ylävatsaan tuntuvat välillä selvästi enemmän jaloilta kuin käsiltä, hikka tuntuu toisena päivänä alavatsalla ja toisena päivänä ylävatsalla. Vatsan yläosassa on välillä kivikova kohta, välillä ei. Olin tiistaina neuvolassa ja oman terkkarini sijainen kirjoitti korttiin RT? eli aivan varma ei hänkään vauvan asennosta käsituntumalta ollut, mutta ehdotti kuitenkin raivotarjontaa. Hiukan edelleen ahdistaa se mahdollisuus, että vauva pyörii vatsassa ihan miten sattuu, seisoo maanantaina Kätilöopistolla (äitinsä maatessa lääkärin tuolissa) ihan pokkana päällään ja kotiin lähtiessäni pyörähtääkin istumaan. Kuulemma jotkut harvat vaavit ovat tällaisia ihan loppuun asti pyörähtelijöitä. Tällä hetkellä inhottavinta nimittäin olisi se, että valitsisin toisen synnytystavoista ja h-hetkellä sitä jouduttaisiinkin vaihtamaan. Toisaalta voihan tämä sama homma käydä kenelle tahansa synnyttäjälle. Monet alatiesynnytykseen menijät joutuvatkin kiireelliseen sektioon.
Kävin muuten maanantaina myös labrassa tsekkauttamassa maksa- ja sappiarvoni, mutta ne olivat kutinoista huolimatta täysin reilassa. Kerroinkin aiemmin, että minua on vaivannut vatsan kutina ja huolehtivainen työkaverini laittoi heti viestiä ja mainitsi, että raskaushepatoosin poissulkeminen voisi olla paikallaan varmuuden vuoksi. Raskausviikolla 34 vatsaani kutitti nimittäin niin vimmatusti, että raavin sen melkein vereslihalle. Raskaushepatoosi eli raskausajan maksahäiriö voi aiheuttaa todellista vaaraa vauvalle, joten myös neuvolassa soittoni otettiin tosissaan ja sain heti lähetteen labraan. En ole kuullut tästä vaivasta koskaan aiemmin, mikä on toisaalta hyvä, toisaalta huono juttu. Olisi ehkä hyvä painottaa esimerkiksi neuvolassa, että jos iho alkaa kutista, on hakeuduttava välittömästi verikokeisiin. Toisaalta taas kutina on siitä viheliäinen vaiva, että se vain yltyy jos sitä ajattelee. Minuakin alkoi kutittaa tästä häiriöstä kuultuani ihan joka paikasta. Voi siis olla, että jokainen raskaana olija raaputtaisi ihonsa verille ja juoksisi labrassa sen jälkeen, kun neuvolatädit pelottelisivat tuosta häiriöstä. Meikäläisen kutinat tosin ovat jatkuneet myös verikokeiden tulokset kuultuani, joten voi olla että asialla ovat raskaushormonit tai ihan vain kuiva iho. Vatsaahan saattaa kutittaa, koska iho venyy. Raskaushepatoosikutinoihin ei kuitenkaan auta rasvaaminen, joten jos öljy helpottaa vatsan kutinaan, kysessä tuskin on hepatoosi.
Seuraa blogiani Bloglovinissa // Blogit.fi:ssä // Facebookissa // Instagramissa // Blogue.fi:ssä
Lue myös
