KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: HELSINGIN MYLLY JA SUOMEN BLOGIMEDIA
Kolmevuotias alkaa olla jo toisinaan aika huippua seuraa. Kun sellainen jatkuva hoitaminen ja kantaminen on mennyttää elämää ja pikkuvauvan- ja taaperon tilalla on kaikkeen osallistua haluava leikki-ikäinen. Minusta on ihanaa ottaa lasta mukaan arjen puuhiin: ei tarvitse väen vängällä keksiä mitään ihmeempää aktiviteettia, mutta lapsi viihtyy silti varmasti. Hän on ollut hirveän tohkeissaan nyt, kun olen antanut hänen osallistua ruuanlaittoon. Osallistumisen kautta lapsi muuten innostuu syömisestäkin vähän enemmän – ainakin täällä on nyt oltu aika nirsoa tyttöä viime aikoina.
Meillä on aina tehty lettuja, kun on haluttu tehdä vähän spesiaalimpaa aamupalaa milloin mitäkin syntymä- tai vuosipäivää varten. Lettujen tekoon voi ottaa kolmevuotiaankin mukaan – vähän sekoittamaan taikinaa ja odottelemaan lettujen paistumista. Kuiva-ainekaappimme muutti lettujauhopussukka, josta haluan teidänkin tietävän: Myllärin uudet Muumimamman Lettujauhot. Myllärille tuli juuri joukko muitakin Muumi-tuotteita: kaksi makua Pikku Myyn Pikakaurapuuroja, Muumipeikon Mustikka-Hunajamurot ja Niiskuneidin Vadelmarenkaat. Nämä ovat odotetusti kaikki uponneet todella hyvin kolmevuotiaalle. Murot ovat meillä suurinta herkkua ja kutkuttavan helppo ruokalaji.
Parasta on tietysti se, että näissä uusissa tuotteissa on vain vähän tai ei lainkaan lisättyä sokeria. Meillä ei todellakaan ole mitään tiukkaa sokerikieltoa, mutta minusta herkuttelun kuuluu olla herkuttelua ja normaaleilla aterioilla sokerin pitäisi olla minimissä. Muumimamman Lettujauhot käyvät vegaanille ja maitoallergikollekin, sillä jauhoseos ei sisällä maitoa tai kananmunaa. Siihen lisätään siis vain neste, joka voi olla tietysti vettäkin, jos maitoa ei halua käyttää. Jauhoseoksessa on mukana myös täysjyväkauraa.
Lapset rakastavat tunnetusti muroja, ja kaupan murohyllyllä onkin aika mielenkiintoista syynätä tuoteselosteita. Sokerin määrä voi nimittäin nousta joidenkin tuotteiden osalta aivan pilviin. Minusta karkit kannattaa syödä karkkeina ja muroista valita ne vähäsokerisimmat. Muumipeikon Mustikka-hunajamurot ovat ihan siellä kauppojen vähäsokerisimpien murojen joukossa, kun sokeria on sadassa grammassa vain 8,9 grammaa. Niiskuneidin Vadelmarenkaissa on myös vain 10 grammaa sokeria. Pahimmillaanhan sokeria voi nimittäin olla joissakin muroissa yli 40 grammaa. Ja aika monissa onkin se 30-40 grammaa.
Pikku Myyn Pikakaurapuurot ovat pakkauksessa kätevinä pusseina, jotka voi ottaa vaikka mukaan reissuun. Näihin lisätään vain kiehuva vesi. Puurojen osalta olen muuten pitkään ollut kunnon sokerivalistaja – huomasin nimittäin jossain vaiheessa, että myös kaurapuuroissa voi olla aivan hirveä määrä sokeria – vieläpä ihan lisättyä. Minusta se on huijausta pahimmillaan: ihmiset ostavat terveelliseksi mieltämäänsä ruokaa ja siihen onkin ympätty kauhea piilosokerisatsi. Pikku Myyn Banaani-mansikka-mustikka-pikapuurossa on sokeria 7,6 grammaa sadassa, mutta ei yhtään lisättyä sokeria. Pikku Myyn Banaani-päärynä-puurossa taas on 10 grammaa sokeria, mutta tässäkään ei siis ole yhtään lisättyä sokeria.
Ja siis puhumattakaan näiden purkkien ja pussukoiden ulkoasusta! Muumit ovat jo nyt tytölle tärkeitä hahmoja, niissä on jotakin maagista. Onko ketään, joka ei tykkäisi Muumeista? Minusta näissä Myllärin Muumi-tuotteissa on jotenkin tosi hieno, viimeistelemätön Muumi-grafiikka. Ja on jotenkin niin liikkistä, että suomalaislapsi saattaa syödä Muumi-muroja Muumi-astioista Muumi-vaatteissaan. Ihanat kansallishahmomme ♥
Ps: Valeäiti-blogin Hannen ja Miia Metson perheissä on myös tykästytty näihin tuotteisiin, käykää kurkkaamassa heidän aamupalapöytiinsä!
