Perhosmekossa perhoslaaksossa

Yksi Rodos-reissumme kiinnostavimmista jutuista oli vierailu Valley of the Butterflies -laaksossa. Kyseessä on siis vehreä laakso keskellä muuten kuivaa ja karua Rodosta. Solisevien purojen ja vesiputousten täyttämässä laaksossa asustaa miljoonia perhosia. Ainakin meidän vierailumme aikaan suurin osa oleili puiden runkoja vasten ja muutamat yksittäiset punaiset perhoset lentelivät laiskasti laaksossa. Jos kaikki perhoset olisivat lennähtäneet ilmaan samaan aikaan, koko laakso olisi ollut aivan täynnä siipiään levitteleviä perhosia.

Rodoksella kävijän kannattaa ilman muuta vierailla perhoslaaksossa, niin ainutlaatuisesta paikasta on kyse. Meille reissu tuli vähän turhan kalliiksi, sillä menimme sinne Falirakista laiskuuttamme taksilla, joka jäi odottamaan meitä vierailumme ajaksi. Kannattaa siis ehkä tsekkailla laaksoon vieviä ryhmämatkoja, jos taksihinta hirvittää.

Monet ovat muuten toivoneet yleistä postausta kaksivuotiaan kanssa matkustamisesta ja etenkin lentämisestä, joten sellainen on tulossa vielä tällä viikolla!

Mummo sattui löytämään juuri ennen matkaamme tytölle kauniin perhosmekon ja otimme sen mukaan matkaan, vaikken edes tiennyt perhoslaakson olemassa olosta ennen kuin saavuimme Rodokselle. Tämä oli siis ilman muuta puettava tytölle päälle, kun matkasimme laaksoon.

Perhosia oli hirveän vaikea kuvata, mutta nuo raidalliset mustat ovat siis kaikki perhosia. Ne ovat puissa oleskellessaan mustia ja punainen väri tulee esiin, kun ne lähtevät lentoon.

Laaksossa saattaa nähdä muitakin asukkeja…

Kreikka-mekko

Meidän perhe nauttii lämmöstä ja auringosta Rodoksella ja läppäri on tietysti visusti kotosalla. Kuvissa kirppismekko, jonka ostin jo keväällä elokuinen Kreikka mielessäni. Melkein kuitenkin unohdin napata sen matkaan mukaan, mutta tätä postausta ajastaessani muistin hakea sen vielä viime tingassa mukaan.

Palataan ensi viikolla Kreikka-aiheiden kera!

Marimekko-mimmi

Ihan viimeiset hetket pukea tuo huimaa vauhtia kasvava typy kirpparilta taannoin anopin kanssa bongaamaamme Marimekkoon. Huomaan, että minulla on edelleen usein sama kaava lapsen vaatteiden suhteen ja poikkean siitä harvemmin: leggingsit ja ohut pitkähihainen paita tai t-paita ja päälle tarvittaessa vetskarihuppari. Mekkoon puen tytön usein vain kuviin ja meillä on kotona valtava kasa käyttämättömiä mekkoja.

Ja kasvamisesta puheen ollen, kaksivuotiaamme on epävirallisen kotimittauksemme perusteella nyt 89-senttinen, mikä vihjaisi, että hänestä tulisi lopulta noin 174-senttinen. Emme ole vielä käyneet kaksivuotisneuvolassa – aika on vasta elokuun lopulla, mutta mittasin ja punnitsin tytön tosiaan kotona ja syötin hänen ja vanhempiensa tiedot netistä löytämälleni pituusarviosivulle. Kai nuo arviot about kutinsa pitävät: syötin joskus oman neuvolakorttini perusteella sinne tiedot ja se taisi uumoilla minusta 175-senttistä – sentin kasvoin kuitenkin vielä päälle.