Mitä ostaisin nyt?

Olen miettinyt, että jos nyt saisin vauvan, niin vitsit että osaisin tehdä kaiken oikein 😀 olisin siis aivan kertakaikkisen pro vauvanhoitaja. Pohdiskelin, mitä lisähankintoja nyt tekisin tarvikearsenaaliimme, jos olisin raskaana. Siis näillä huikeilla lisätiedoilla, mitä olen käytännön kautta tässä kahdeksan kuukauden aikana keräillyt. Laitan keksimiini tuotteisiin linkit ihan käytännöllisyyden vuoksi, mutta tämä postaus ei siis ole yhteystyöpostaus minkään firman kanssa.
tuotteet1

Ihan ensimmäisenä hankkisin tällaisen pesämäisen vauvansängyn. Olen nukuttanut Sipeä ihan vauvasta asti omassa sängyssään, mutta napannut vauvan kainaloon heti ensimmäisestä syötöstä ja sen jälkeen antanut tytön nukkua aamuun asti meidän välissämme. Ihan alussa tämä oli vähän ahdistavaa, kun vauva oli niin älyttömän pieni. Vaikka tiedän faktat siitä, etteivät vanhemmat niin vain vahingossa voi kierähtää vaarallisesti vauvan päälle nukkuessaan, säpsähdin silti lukuisia kertoja valveille, kun kuvittelin makaavani lapsen päällä. Virittelinkin jo sairaalassa kaikenlaisia korokkeita peitoista, jolloin vauva voisi nukkua välissämme turvallisemmin. Tällainen näppärä pesä olisi ollut ihan ehdoton pikkuvauva-aikana! Se olisi ehkä voinut helpottaa imetyksiäkin.

tuotteet2

Meillä on ihan tavallinen Philipsin itkuhälytin, joka on palvellut erinomaisesti. Tällä hetkellä en edes käytä sitä, koska kuulen hyvin muutenkin, kun vauva herää päiväuniltaan terassilta. Jos kuitenkin saisin vauvan ja millään raaskisin, panostaisin parinsadan verran hälyttimeen, jossa on video-ominaisuus (tosin näitä löytyy selvästi edullisempiakin, mutten tiedä laadusta). Ainakin luulisin, että se rauhoittelisi paremmin tuoretta äitiä, jonka tekisi mieli ravata minuutin välein kurkkimassa vaunuihin, jossa vastasyntynyt piltti vetelee sikeitä. En ehkä ole ainoa äiti, joka on käynyt tökkimässä vauvaparkaansa, jotta se antaisi edes pieniä elonmerkkejä unissaan.

jikka

Kantoliinahan meillä on, mutta se tuli kuvioihin auttamatta liian myöhään. Sellainen olisi pitänyt olla hyppysissä ihan since day one! Vastasyntyneen kanssa on nimittäin luonnollisesti tosi sidottu ja kantoliina antaa välillä kaivatut vapaat kädet ja muutenkin vapautta liikkua. Puhumattakaan nyt siis niistä hyödyistä, joita se vauvalle kenties tuo.

Kylpyammeen istumatukea olen huomannut kaivanneeni. Tämän toki olisi voinut kipaista kaupasta, mutta en saanut aikaiseksi. Pesimme tyttöä yli puoli vuotta pääosin suihkussa, sillä hän ei oikein viihtynyt ammeessa ja kylvyt tuntuivat muutenkin tosi paljon vaivalloisemmilta kuin nopsa suihkupesu samaan aikaan vanhempien kanssa. Kun tyttö oppi istumaan, hän on viihtynyt tosi hyvin ammeessaan ja pärskyttelee vettä ympärilleen hullun lailla. Luulen, että hän olisi voinut aiemminkin oppia tykkäämään kylpyhetkistä, jos olisi saanut istuksia siellä tuen avulla omillaan. Näitä apuvälineitä kylpyyn löytyy muuten jos minkälaista: kylpytyynyä ja -patjaa jne.

Sukanpidikkeet meillä itse asiassa nyt on, mutta kunpa vain olisin tiennyt näiden olemassaolosta jo aiemmin. Vastasyntynyt ei vielä osannut kiskoa sukkia jalastaan, mutta silti sukat vain aina lähtivät omille teilleen. Näistä olisi todella ollut hyötyä jo aiemmin.

Tuttipulloteline olisi varmasti tullut käyttöön, jos olisin hoksannut sellaisen ostaa. Kun vielä juotimme maitoa tuttipullosta, keittelimme osia ja kuivatimme niitä, joku selkeä erillinen kuivatusalusta tai -teline olisi ollut ihan kätevä. Toki ilmankin pärjäsimme, mutta miksei tehdä elämästä vähän helpompaa jos voi?

Food Feeder olisi sekin ollut ihan näppärä siinä vaiheessa, kun vielä pelkäsin antaa vauvalle sormiruokaa. Tuon avulla olisi ollut helppo maisteluttaa erilaisia makuja: vauvan on helppo pitää vempeleestä kiinni eikä äidin tarvitse pelätä tukehtumista.

kollaa2

Samalla kun selailin näitä vauvankamoja, bongailin muitakin käteviä (?) tuotteita, joita en tajunnut olevan olemassakaan. Esimerkiksi tuo hihallinen ruokalappu, pakko saada! Olen kuvitellut, että vauvaa voi suojella ruokasotkulta ainoastaan sellaisilla tavallisilla ruokalapuilla, joista ei ole mitään hyötyä siinä vaiheessa, kun tyyppi keksi alkaa kaivella ruokaa suustaan ja levitellä sitä käsillään ihan joka paikkaan. En ole todellakaan mikään siisteysfriikki, mutta ruokasohjoinen vauva ruokaisessa syöttötuolissa ahdistaa vähäsen. Varsinkin siis jos sitä sotkua on vielä kaksi sekuntia sitten saunanraikkaassa vauvassa! Ei siis pöydillä, tuoleilla ja lattioilla niin väliä, mutta se lapsi itsessään olisi joskus kiva pitää puhtaana edes tovin.

Tähän sampoorenkaaseen törmäsin ensimmäistä kertaa joskus raskaana ollessani ja muistan, että kapistus sai pienen naurunpyrskähdyksen aikaan. Kaikkea ne keksii. Mutta kun paremmin mietti, niin onhan tässä järkeä. Mitä mieltä: hyödyke vai turhake?

Laitan ihan asap tilaukseen jos nyt en tuota kuvan Tommee Tippee -alustaa niin jonkinlaisen ruokailualustan. Tuossa ko. alussa nerokasta on imukuppi, joka pitää lautasen paikoillaan. Meidän tytöstä kun on maailman hauskinta pudotella tavaroita ja ruokaa lattialle.

Mitään turhaa vauvakamaa ei itselleni tule mieleen. Ainakaan meidän taloudessa ei taida mitään täysin hyödytöntä olla. Esimerkiksi vaipparoskista meillä ei ole, enkä ole sellaista kaivannutkaan. Vaipat heivataan ihan vain tavalliseen roskikseen, enkä ole huomannut mitään hajuhaittoja, vaikka tarkkanenäinen olenkin. Roskia tosin viedään aika tiuhaan ulos talosta.

Mites muilla? Onko kokemus tuonut mielipiteitä siitä, mitkä tavarat ovat hyödyllisiä ja mitkä turhakkeita?

8 kk

Sipe on tänään kahdeksan kuukautta vanha. Aika rientää. Tällainen on meidän kahdeksankuinen vauva.

sippis3

Sipe liikkuu

Tyttö oppi nopeasti konttaamaan hoksattuaan ryömimisen ihanuuden, mutta nyt tuntuu, että tuo nelinkontin meneminenkin on ihan jo vanha juttu. Tyttö hakeutuu lähes välittömästi pystyasentoon, kun hänet laskee lattialle tai sängylle. Hän nojaileekin lähes kaiken valveillaoloaikansa sohvaa vasten ja ottaa jo askeleitakin tuettuna. Etenkin uimahallin kahluualtaassa tyttö kävelee jo ihan muina naisina eteenpäin reunasta kiinni pitäen, veden kannattelemana. Vauvauinnissa sukelletaan jo istuma-asennosta ihan täyttä häkää.

Pinsettiote sujuu erinomaisesti. Siitä todisteena ovat erilaiset mustelmat ja verenpurkaumat meikäläisen rintamuksessa. Tyttö kun tykkää syödessään harjoitella uutta taitoaan minuun. Hän nipistelee ja repii ihoani tiukalla pinsettiotteellaan. En muuten edes ymmärtänyt, kuinka tärkeä tuon otteen oppiminen on ihmisen elämässä. Ylellä esitetyn hienon vauvadokumentin mukaan se on yhtä merkittävä juttu kuin kävelemään ja puhumaan oppiminen. Se kun erottaa meidät muista nisäkkäistä.

sippis

Sipe nukkuu

Nukkumishommissa on otettu takapakkia. Vielä Kanarian-reissumme aikaan nukuimme kaikki aivan epätodellisen hyvin. En ole oikeasti edes ennen vauvaa nukkunut niin hyvin: menin puolenyön aikaan nukkumaan ja heräsin kahdeksalta tytön liikkeisiin tajuten, etten ollut herännyt kertaakaan koko yön aikana. Yleensä herään aina ainakin kerran yön aikana. Kahdeksalta nostin tytön vielä väliimme, laitoin tutin suuhun ja nukuimme vieretysten vielä pari-kolme tuntia. Tyttö ei halunnut edes maitoa tuolloin!

Nyt on eri ääni kellossa. Tyttö nukahtaa hyvin jo kymmeneltä, mikä on edistystä entiseen. Laitan hänet sänkyynsä, joka siis on jälleen sivuvaunutyyppinen pinnasänkyratkaisu, ja laulan Tuiki tuiki tähtöstä. Tyttö pyörii hetken ja hölisee itsekin jotain unilauluaan ja nukahtaa aika nopeasti. Ero entiseen on siinä, että hän herää viimeistään neljältä vaatimaan maitoa. Aiemmin tutti nukutti hänet silmänräpäyksessä uudelleen öisin, mutta nyt on saatava sitä tissiä! Sipehän ei ole tuohon aikaan kaivannut maitoa täytettyään kaksi kuukautta.

Kyseessä ei edes ole mikään nopea imaisu vaan tyttö syö ahnaasti pitkän aikaan. Aivan hereillä hän ei tosin ole vaan pitää silmät kiinni ja vaikuttaa uniselta. Olen miettinyt, voiko hänellä tosiaan olla nälkä/jano tuolloin vai onko kyseessä eroahdistus. Ehkä molempia? Tytön painokäyrä on kääntynyt laskuun, sillä liikkuminen voittaa tällä hetkellä syömisen. Rinnalla ei malteta kauan makoilla. Voi siis olla, että kaiken sen ihan kirjaimelliseen hikeentymiseen päätyvän könyämisen jälkeen hän herää öisin nälkään/janoon. Neuvolatäti neuvoi, että yrittäisin sinnikkäästi vain tarjota rintaa päiväsaikaan joka välissä, mikä saattaisi vähentää ravinnon/nesteen tarvetta öisin. Toisaalta taas Sipellä on aivan selkeä vierastuskausi meneillään ja voi olla, että hän hakee öisin turvaa ja muistutusta äidistä sillä tutulla ruokailuhetkellä. Niin tai näin, tuo yöllinen imetyshetki ei minua vielä vaivaa, mutta olen kyllä jo alustavasti hiukan vilkuillut erilaisia unikoulumenetelmiä vastaisuuden varalle. Väsymys painaa hiukan, sillä heräilen jostain syystä muutenkin öisin.

Sipe syö

Tyttö syö kahdella hampaallaan ihan ok-hyvällä ruokahalulla edelleen, muttei oikein malttaisi olla paikoillaan kauan. Aamuisin syömme hedelmäsosetta tai puuroa hedelmäsoseella, iltapäivisin luomuliha ja/tai kasvisosetta, päivälliseksi sormiruokaa (ruokailemme yleensä koko perhe yhdessä pöydän ääressä) ja iltapalaksi vielä puuroa. Imetän aina ennen näitä ruokia ja joskus jälkeenkin. Miten nyt sattuu sopiva väli tulemaan. Lisäksi tosiaan sinne yölle sattuu vielä ainakin se yksi imetyskerta. Sormiruoaksi emme vielä ole antaneet mitään kauhean järkevää, sillä ruokailu on vielä aikamoista leikittelyä. Maissunaksut ovat ainoita, jotka pysyvät joten kuten kädessä väkisinkin. Sipe on nimittäin tajunnut, että saa koiran ihan vauhkoksi heitellessään ruokaa maahan. Imetyksestä en haluaisi luopua vielä pitkään aikaan. Jatkan varmasti vielä taaperonkin imettämistä, mikäli vain taaperolle itselleen sopii.

Sipe ymmärtää

On ihanaa, kun tyttö on alkanut selvästi ymmärtää puhetta. Kun häntä kohti ojentaa käden ja sanoo anna tutti, hän ottaa tutin suustaan ja antaa sen pyytäjälle. Sipeä on muutenkin helppo viihdyttää, kunhan keksii uusia hölmöjä juttuja, ilmeitä ja leikkejä. Ihan perus-kukkuu-leikki sai hänet kikattamaan ihan hervottomana parina iltana, mutta sitten piti taas keksiä uusia vitsejä. Tällä hetkellä aika kova juttu on, kun esitän syöväni hänen ruokaansa.

Lähiviikkoina kuvioihin on tullut myös vierastaminen, joka liittyy aika vahvasti juuri tähän ikään. Tyttö on edelleen todella iloinen ja hymyileväinen, kunhan saa tutkailla uusia kasvoja turvallisesti äidin sylistä käsin. Kerran hän on pelästynyt tuntematonta ihmistä istuessaan syöttötuolissa. Sama henkilö sai kuitenkin hymyn heti, kun nostin tytön syyliini. Neuvolalääkärin kosketukseen ei tosin auttanut edes äidin syli – ihan kamalaa, kun tuntematon tulee iholle.

Mitat ja lääkärin huomiot:

8970 g

73,2 cm

Ihana tyttö! Vierastaa iän mukaisesti. Kasvaa tasaisesti. Konttaa, ottaa askeleita tukea vasten. Istuu tuetta.

sippis2

housut ja paita Lindex (saatu)

7 kk

Sipen mittariin pamahti sunnuntaina seitsemän kuukautta. Nyt alkaa ensimmäistä kertaa tuntua siltä, että synnytyksestä onkin kulunut jo jonkin verran aikaa. Silti jaksan edelleen ihmetellä, miten se meidän ihan hetki sitten vastasyntynyt tyttömme on jo ihan lapsi. Missä on meidän vauva? Lapsi liikkuu, jopa kiipeää, kihertää, nauraa vitseille, innostuu ja osoittaa jo omaa tahtoakin selvästi. 

Keräilin vähän alle, mitä seitsenkuukautinen tyttömme jo osaa ja tekee.

kuvaa

Seitsemän kuukautta vanha Sipe:

– ryömii päättäväisesti eteenpäin jo aika vauhdillakin, oppii nopeasti liikkumaan entistä sukkelammin. Sipen ryömintä sai jopa kehuja Facebook-videoon, sillä se on kuulemma säntillistä. Ei siis toispuoleista vaan ihan kuin oppikirjasta, hehe.

– kiipeää sängyllä äidin/isän kropan yli.

– on saanut puskettua esiin yhden hampaan alas oikealle.

– tuntuisi olevan flunssasta huolimatta jälleen oma iloinen itsensä, mutta todennäköisesti juuri kun saan tämän sanottua päiväunilta herää tyttö, joka on taas kiukkuinen kuin ampiainen. Todennäköisesti ryömimisen oppiminen vei turhautumisen mennessään ja ehkä flunssakin on paranemaan päin.

– syö hyvällä ruokahalulla vähän kaikkea, myös sormiruokaa. Tykkää istua syöttötuolissa pöydän ääressä ja napostella maissinaksuja, kun muutkin syövät. Syö aamuisin hedelmäsosetta, päivällä kasvissosetta (olemme maistelleet myös luomulihasosetta), iltapäivällä sormiruokia ja illalla vielä puuroa. Viihtyy rinnalla vaihtelevasti. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Itse imettäisin mielelläni enemmänkin. Flunssa vei selvästi ruokahalun.

– nauttii suuresti kyydittävänä olemisesta. Viihtyy rattaissa ja kantorepussa, kun saa katsella maisemia. Myös autolla liikkumiset sujuvat nykyisin hyvin.

– hakee vähän unirytmiään. Päiväunet ovat aikaistuneet selvästi, mutta yöunille on silti vaikea nukahtaa ajoissa. Ei ota enää aiempia pieniä välinokosiaan. Nukkuu päivällä kolmisen tuntia putkeen ulkona. Heräilee tiuhaan öisin, mutta ei kaipaa maitoa. Oikeastaan en ole edes varma, herääkö hän varsinaisesti, vaan havahtuu kevyempään uneen, itkeskelee ja nukahtaa heti uudelleen, kun äiti/isä tajuaa tarjota tutin mahdollisimman nopeasti suuhun. Ei siis onneksi varsinaisesti herää oleilemaan ja kaipaamaan viihdytystä keskellä yötä eikä halua kokeilla uutta ryömimistaitoaankaan. Ehkä uudet taidot ja flunssa kuitenkin tekevät ajatuksista levottomampia.

– suuttuu, jos joku ottaa tavaran pois hänen kädestään.

– viha pukemista kohtaan on vain yltynyt. Myös vaipanvaihto on nykyisin ihan tosi ikävää kuulemma.

– rakastaa uusia kasvoja ja viihtyy ollessaan huomion keskipisteenä. Olimme käymässä Iltalehden toimituksessa viime viikolla ja ympärille kerääntyi parhaimmillaan varmaan kymmenen uutta naamaa pällistelemään täysiveristä IL-vauvaa. Sipe tutkaili uusia ihmisiä mielenkiinnolla ja taisi hurmata kaikki hymyllään.

– kommunikoi jo alkeellisesti. Heiluttelee päätään puolelta toiselle, kun joku koskettaa nenällään hänen nenäänsä. Tapailee selvästi suussaan äidin-tapaista sanaa, mutta en osaa oikein tulkita, mitä se tarkoittaa. Äeitih. Eikä tämä ole siis itse äidin mielikuvituksen tulosta, sillä yleensä se olen juuri minä joka toppuuttee, kun kaikki muut kuulevat/ovat kuulevinaan sanan. Ilmeisesti seitsenkuinen voi jo sanoa sanoja tietämättä niiden tarkoitusta?

– harmistuu, jos äiti häviää yhtäkkiä näköpiiristä ja ymmärtää jo hiukan, jos joku on ollut pois. Yleensä Sipe ilostuu aivan hirveästi, kun näkee isän ensimmäistä kertaa työpäivän jälkeen. Huonotuulisena saattaa kuitenkin alkaa itkeä tajutessaan, että isä on nyt tuossa mutta oli tosi pitkään poissa sitä ennen.