Täällä kiukutellaan niin maan paljon, että melkein voisin luulla, että joku on varastanut meidän hymytytön ja tuonut tilalle jonkin kummallisen äkäpussin. Olen diagnosoinut ongelman turhautumiseksi. Siltä ainakin vaikuttaisi. Samalla tavalla minäkin ähkisin, puhkisin ja itkeskelisin, jos makaisin lattialla esimerkiksi puoliksi halvaantuneena. Tyttö ei osaa vielä liikkua ihan niin paljon kuin haluaisi. Hän ei malttaisi olla hetkeäkään paikallaan, mutta eteenpäin ei pääse sitten millään ja sekös harmittaa. Lattialla hän ei välillä tunnu viihtyvän ollenkaan, vaikka sieltä se olisi pakko ponnistaa liikkeelle jos jostakin. Sylissä hän roikkuu kuin mikäkin pieni apina kokeillessaan uusia liikkeitä. Pientä eroahdistustakin tuntuisi olevan ilmassa. Kitinä alkaa heti, kun äidin kasvot siirtyvät pois näköpiiristä. Vierastamista ei onneksi ainakaan vielä ole ilmaantunut.
Onneksi kitinään on kuitenkin lääke: jatkuva liikkeellä oleminen. Mikä tokikaan ihan koko ajan ei vain onnistu. Teen nykyisin kotitöitä tyttö kantorepussa kiikkuen ja ulkoilemme enemmän. Rattaissa hän viihtyy kasvot menosuuntaan ja nythän meillle avautuu aivan uusi maailma, kun voimme lähteä liikkeelle tytön ollessa hereilläkin. Ihan ensimmäisinä kuukausina en uskaltanut lähteä vaunuilemaan oikein mihinkään, ellei ollut tytön päikkäriaika. Huomenna olisi tarkoitus käydä viimein toimituksessa näyttämässä vauvaa työkavereille.
Turhautuminen siitä, ettei pääse liikkeelle, on varmasti osasyy vauvan mielialaan, mutta yhtenä syynä voi olla myös väsymys. Muistatteko, kun kerroin kuinka tyttö nukkui reissussa ollessamme aivan ennätyksellisen hyvin. Noh, eipä nuku enää! Hän heräilee öisin itkeskelemään ja välillä ihan vain olemaan hereillä ja juttelemaan. Ei kuitenkaan enää syömään. Täytyy katsastella rauhassa, menisikö tämä vaihe itsestään pois vai täytyykö alkaa opiskella unikouluasiaa vieläkin enemmän. Minua heräilyt eivät kovasti rassaa, mutta tyttöä mahdollisesti sitäkin enemmän. Jaakko puolestaan on aivan zombie, muttei suostu nukkumaan vierashuoneessa. Monesti puhutaan, kuinka yöheräilyt väsyttävät vanhempia ja unikoulu tehdään vanhempien vuoksi. Kannattaa kuitenkin varmasti pitää mielessä myös se, että vauvankin pitäisi oman hyvinvointinsa vuoksi yöllä nukkua eikä kukkua. Ja usein vauvoja täytyy opettaa nukkumaan.
Tsemppiä muillekin turhautuneiden ja heräilevien beibien vanhemmille! Kyllä tämä tästä.
Selailin Jaakon vauvakuvia ja huomasin, että aika monessa kuvassa on tämä ilme. Mahtoiko kärsiä hänkin turhautumisesta? Toivottavasti meidän tyttömme ei ole perinyt äitinsä temperamenttia (tulta ja tappuraa) ja isänsä kykyä lähteä liikkeelle (käveli vasta 1,5-vuotiaana). Se lienee vähän paha yhdistemä.
Lue myös
