…lepäsin ja ulkoilin paljon. Söin hyvää ruokaa (liian) paljon. Join ensimmäistä ja viimeistä kertaa alkoholitonta punaviiniä (hyi!). Saunoin ja hemmottelin itseäni. Hermostuin koiriin, joista tulee yhdessä kamalia räksyttäjiä. Kävin salilla. Otin kuvia ja väritin anopilta joululahjaksi saamaani värityskirjaa. Join glögiä kakluunin lämmössä. Juhlin vuoden vaihtumista Jaakon, Sipen ja koirien kanssa herkutellen. Näin keittiön ikkunasta upean ilotulituksen, johon harjavaltalaisporukka oli laittanut kasoittain rahaa. Söin aivan järkyttävän määrän suklaata.
Joululomalla Sipe…
…oli ensimmäistä kertaa keilaamassa ja pomputteli hallilla tyytyväisenä sitterissään katsellen muiden touhuja. Söi bataatti- ja perunasosetta, joista jälkimmäinen oli erityisesti mieleen: odotti perunaa ensimmäisen lusikallisen jälkeen suu auki. Kääntyi ensimmäistä kertaa suhteellisen hallitusti vatsaltaan selälleen (jouluaattona). Oli vasta toista tai kolmatta kertaa elämässään kylvyssä (olemme alusta asti peseytyneet suihkussa, nyt harjoittelemme kylpemistä ensi viikon vauva-uintia silmällä pitäen). Harjoitteli Stokken kantorepussa (saatu) oleilua kasvot menosuuntaan, jotta Kanarian-reissulla olisi siinä kuin vanha tekijä. Viihtyi mummin jumppamatolla, koska sai sen pinnasta mukavasti kiinni paljailla varpailla ja sormilla.
Kirjoittelin aiemmin fiiliksistä Sipen viisikuukautispäivänä. Käytännössä meidän perheen elämä rullaa aika tuttuja uomiaan:
– Sohvaimetykset ovat tulleet takaisin, halleluja! Pari kuukautta meni jumppapallon päällä hikisenä pomppiessa enkä osannut edes kuvitella kuinka ihanaa on istuskella seesteisenä ihan vain sohvalla ja katsella välillä ihanaa, rauhallista vauvaani ja välillä Greyn anatomiaa. Imetystaipaleeni on ollut välillä järkyttävänkin tuskainen, mutta nyt imetys viimein sujuu. Ja on yksi parhaista asioista, joita olen elämäni aikana kokenut. Olen oikeasti väläytellyt päässäni ajatusta taaperoimettämisestä, koska en pysty kuvittelemaankaan, miten tämän voisi joskus lopettaa.
– Soseiden maistelu on ollut nyt pannassa tovin. Maisteluiden aloittamisen aikaan Sipe alkoi kiukuta iltaisin hirveästi ja pohdiskelimme mahdollisia vatsakipuja ja sitä, jos tyttö ei ollutkaan vielä valmis aloittamaan kiinteitä ruokia. Sen jälkeen tuli sairastelua ja muuta päänvaivaa, joten päätin, että soseet saavat olla nyt sivussa x määrän aikaa. Ehkäpä nyt joulun aikaan maistelemme jälleen hiljalleen bataattia, perunaa ja porkkanaa. Toisaalta, olisipa kätevää, jos tyttö söisi ainoastaan rintamaitoa vielä helmikuuhun, niin reissustamme Kanarialle tulisi himpun verran helpompi. Jep! Varasimme pakettimatkan Maspalomasiin helmikuun alkuun. Passikuvatkin on käyty jo nappaamassa.
– Tyttö on kääntynyt jo pari kuukautta oikean kylkensä yli vatsalleen. Toiseen suuntaan ei vielä. Hän liikuskelee pinnasängyssään iltaisin ja öisin, mutta lattialla meno ei ole vielä kovin huomattavaa. Ehdin ottaa tästäkin jo paineita neuvolassa, kun hoitaja kehotti meitä motivoimaan tyttöä liikkumaan asettamalla leluja hiukan käsien ulottumattomiin. Hän ei viihdy lattialla kovin kauan vaan tykkää ennemmin potkia vauhtia sitterissään. Yritinkin pienen paineidenottamisen jälkeen päästä tavanomaiseen maalaisjärki-moodiini, jonka mukaan tyttömme lähtee liikkeelle sitten, kun hänelle itselleen sopii.
– Unirytmi on pysynyt tytöllä jo pitkään suht samana. Tyttö herää yöuniltaan yleensä 8 maissa, syö hetken ja nukkuu kymmeneen. Torkahtaakseen taas rinnalle puolenpäivän aikaan. Pitkille päiväunille rattaisiin hän nukahtaa 14-15 aikaan ja nukkuu 18-18.30 asti. Hän ottaa pienet väliunet jälleen 20 aikaan. Yöunille nukahtaminen on kuitenkin ollut pienoista taistelua jo tovin. Aiemmin tyttö nukahti pullo suussa helposti, mutta nyt hän on ottanut tavaksi pyöriä ja kiljahdella sängyssään jopa puoli yhteen! Minun rytmeihini tämä sopii, sillä nukahtamisensa jälkeen tyttö posottaakin unta sinne kahdeksaan ja siitäkin vielä pienen tankkauksen jälkeen eteenpäin. Mutta mieheni on saanut viime päivinä vähän vähänlaisesti unta, sillä hän joutuu heräämään töihin kukonlaulun aikaan. En oikein tiedä, voisiko unta ohjailla alkamaan vähän aiemmin. Noita kello iltakahdeksan välitorkkujakaan ei oikein pysty jättämään väliin, sillä silloin tyttö on vain kiukkuinen mutta valvoo silti. Eikä häntä oikein pysty estämäänkään nukahtamasta ruokailun yhteydessä. No, täytyy katsella miten tämä uniasia etenee. Kiinteiden aloittaminenkin ehkä muuttaa unihommia johonkin suuntaan?
– Tyttö on aina nukkunut pitkät päiväunensa ulkona. Niinpä tämä lämmin talvi on ollut aika helpotus, sillä hän on voinut näihin päiviin asti nukkua aika kevyessä varustuksessa ulkonakin. Päikkärihommat ovat muuttuneet sikäli, että olen alkanut nukuttaa häntä Stokken matkarattaissa! Ehkäpä noin kuukausi sitten tyttö alkoi nukkua katkonaisesti vaunukopassaan ja sai siellä kerran hirveät raivarit. Yhtenä päivänä päätin ottaa käyttöön matkarattaat, kun liikuimme äidin ja tytön kanssa parin kilometrin matkan kiinalaiseen syömään. Huomasin, että tyttö viihtyy väljissä rattaissa ja nukahti niihin ennätysnopeasti. Niinpä aloin nukuttaa häntä niissä päivittäin. Luulen, että tuo ahdas vaunukoppa alkaa olla nyt historiaa. Täytyy vain keksiä jokin keino pitää tyttö lämpimänä pakkaskeleillä ilman koppaa.
Sipe täytti tänään viisi! Hän juhlii siis syntymäpäiviään. Viisikuukautissyntymäpäiviään. Olen ärsyttänyt Jaakkoa näillä synttärijulistuksillani jo raskausajoista lähtien. Silloin hihkuin joka viikko, kuinka Sipellä on taas synttärit. Täytyy myöntää, että ennen omaa vauvaa vähän naureskelin partaani, kun ihmiset juhlivat vauvojen puolivuotissyntymäpäiviä, mutta nyt ymmärrän sen paremmin kuin hyvin. Voisin itse emännöidä kakkukahveja vaikka joka kuukausi. Kuukauden päästä on sitten oikein megabileet!
Vaatteet Lindex (saatu) // lelu Done by Deer
Sipe alkaa olla päivä päivältä enemmän tyyppi. Hänellä on oma huumorintajunsa, omat ilmeet, omat tavat. Hauskinta on, kun Erika-täti kysyy Kuka sinun nimeni on ja kun iskä pärisyttelee vatsaa suulla. Ärsyttävintä on pukeutuminen ja jos joutuu olemaan liian kauan vatsallaan. Parasta tekemistä on, kun äiti tai isä vetää käsistä istumaan ja siitä vielä seisomaan. Sipe tuntuu hymyilevän jatkuvasti kaikelle, mutta varsinaista naurua pantataan äidin harmiksi vielä aika paljon. Ehkä kerran päivässä hän kihertää maailman ihaninta vauvanaurua ja sen jälkeen äiti tekisi kaikki maailman temput päällään seisten vain kuullakseen naurun uudelleen. Mutta se on harvinaista herkkua.
Vielä neljä-viisi kuukautta sitten surin sitä, kuinka vauva kasvaa joka hetki isommaksi. Että menetän pikkuvauvani ennen kuin huomaankaan. Mutta nyt tytön kasvaminen ja kehittyminen on parasta mitä tiedän. On ihanaa, kun hän keksii joka viikko uusia juttuja ja kehittyy joka hetki enemmän omaksi itsekseen. Ottaa koko ajan enemmän kontaktia.
Tyttö tuntuu edelleen pieneltä ihmeeltä. Ihmettelen joka päivä, kuinka olemme Jaakon kanssa saaneet ihan keskenämme aikaan tuollaisen lihaa ja verta olevan oikean ihmisen. Persoonan, jolla on oma luonne ja ainutlaatuinen DNA. Oma sileä iho ja pienet kädet. Isän näköinen suu ja äidin näköiset silmät. Joka on maailman ihanin olento.
Sipe 5 kk
Paino: 7680 g
Pituus: 67 cm
Neuvolatädin huomioita: Jäntevä. Jokeltelee paljon ja kasvaa hyvin.
