Nyt on typyn yksivuotissyntymäpäivät juhlittu! Päätimme juhlia oikeana päivänä torstaina, kun monet ovat kuitenkin lomalla eivätkä nämä nyt mitkään megabileet olleetkaan. Paikalla oli vain perhettä ja kummit.
Juhlista oli tulla ihan fiasko, kun monta (pientä) asiaa alkoi mennä ihan mönkään jo pari päivää ennen juhlia. Ensinnäkin otin riskin ja jäin Harjavaltaan lomailemaan viime viikonlopun jälkeen, kun Jaakko palasi takaisin Helsinkiin. Hän kuitenkin vannoi, että saisi yksinkin kämpän juhlakuntoon, varsinkin kun siivooja oli tulossa keskiviikkoaamuna joka tapauksessa. Tulin itse äidin ja Erikan kanssa Helsinkiin vasta torstai-iltapäivänä ja vieraat saapuivat vain pari tuntia myöhemmin kuin me. Ajattelin ehtiä ottamaan hiukan kuvia jo ennen kuin vieraat saapuisivat, jotta ehtisin sitten ottaa rennommin. Mutta se siitä ideasta, kun huomasin että olin jättänyt kamerani Harjavaltaan ja myös Jaakko unohti ottaa töistä kameran mukaan. Erikakin oli tulossa vasta myöhemmin eikä hänenkään kameraa siis saatu ihan ensihätään paikalle. No, appiukon perusjärkkäri oli onneksi kilometrin päässä, mistä Jaakko sen kipaisi, mutta kyllähän se kirpaisi, ettei kädessä ollut se suunniteltu ammattilaiskamera. Varsinkin siis minua, pahanlaatuisesta ikuistamispakkomielteestä kärsivää äiti-ihmistä.
No entäs sitten ilmapallot! Voi hyvä jumala, mikä j ä ä t ä v ä kohellus niihin liittyi. Se alkoi jo monta päivää ennen juhlia. Ostin tyttöni etunimen sekä numeron yksi kirjoittavat foliopallot eBaysta jo hyvissä ajoin. Ajattelin, että näppärästi sitten ostamme heliumia ja täytämme ne, ei se kovin kallista voi olla. Kuinka väärässä olinkaan 😀 Tein Jaakolle ostoslistan juhlatarvikeliikkeeseen ja pyysin ostamaan vielä muutaman tavallisen kumi-ilmapallon, jotka sitten voisi myös täyttää heliumilla. Koska pullossahan täytyy olla niin paljon heliumia, että sillä voi täyttää vaikka sata isoa ilmapalloa ja sen lisäksi vielä koko porukka voi vetää sitä henkeen (ei kai, tätä ei saa oikeasti tehdä!). Jaakko sitten soitti ostosreissunsa jälkeen, että heliumpullon lisäksi piti ostaa jotain lisätarvikkeita pallojen täyttöä varten ja koko setin hinnaksi tuli aika iso summa. Jaakko ei hoksannut, että heliumilla täytettäisiin ensijaisesti ne aiemmin ostamani foliopallot eikä kumipalloja. Kun mainitsin tästä, hän sanoi että sitten olisi pitänyt ostaa ihan erilainen heliumpullo ja lisätarvikkeet. Kumipallot täytetään eri tavalla. Olin tietysti ihan maani myynyt, koska tokihan ne folioilmapallot ovat koko päivän tärkein juttu. Mutta niin hullu minäkään en ole, että olisin käskenyt ostamaan toisen, ziljardin maksaneen heliumsetin folioille. No, Jaakko sitten kuitenkin saikin kuin saikin täytettyä sekä kumipalloja että foliopalloja, mutta helium loppui kesken ja ilmassa oli tytön nimen kaksi ensimmäistä kirjainta sekä ykkönen. Kunhan on ensimmäinen kirjain, ajattelin, otetaan sen kanssa sitten kivoja kuvia. Kun Jaakko kävi palauttamassa heliumpullon synttäripäivän aamuna, hän osti vielä pari jo valmiiksi heliumilla täytettyä ilmapalloa ja ykkösfoliopallon. Näin olisi kannattanut tehdä heti aluksi: ostaa vaikka kirjain E ja ykkönen suoraan liikkeestä valmiiksi täytettynä, hintaa olisi tullut nelisen kymppiä.
Sitten. Aivan kuin minua ja kukkaroamme ei olisi koeteltu tässä foliofiaskossa jo tarpeeksi, niin…voitte ehkä jo arvata…
Jep. Juuri kun olimme ottamassa niitä halvatun kuvia ja käänsin selkäni kahdeksi sekunniksi leikatakseni kakkua, that happened. E-kirjain karkasi taivaan tuuliin. Mitäpä tuossa voi muuta sanoa, kuin että Jumala ei nyt selvästi halua meidän nauttivan foliopalloistamme.
Ärsytti julmetusti. Jos kaikki olisi sujunut ylipäätään hyvin ja taivaalle karkaava pallo olisi juhlien ainut pikku miinus, olisi verenpaineeni pysynytkin normaalilukemissa, mutta tämä. Tämä oli viimeinen, jotenkin vielä niin helvetin kliseinen, niitti. Äiti sitten lohdutti ilmapallon perään itkevää 30-vuotiasta lastaan, ettei kukaan, edes minä itse, muistaisi juhlista mitään, ellei jotain tällaista ikimuistoista tapahtuisi. Oli se sitten negatiivista tai positiivista. Niin kai sitten. Saakeli.
Niinpä sitten kilisteltiin 1-vuotiaalle, kesälle ja E-kirjaimelle, joka toivottavasti sai ansaitsemaansa huomiota joltain muilta ihmisiltä leijaillessaan Helsingin yllä.
Onneksi tietysti myös ykköspallolla sai kivoja kuvia ja juhliin sopivampiakin.
Ja onneksi ihanista ihanin Tiia oli leiponut maailman kauneimman raakasuklaavadelmamansikkakakun juhliimme. Olin salaa onnellinen, että kakkua jäi juhlista. Nyt saan herkutella sillä itse pari päivää.
Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka
Lue myös
Perjantain konsertissa Suomen kesä ei antanut aivan parastaan vaan taivaalta vihmoi isompia ja pienempiä sadekuuroja melkein koko illan, mutta eipä tuo haitannut, kun ympärillä juhlivat parhaat ystävät ja musiikki soi. Terkkuja muuten ihan megaihanalle lukijalle, joka tuli moikkaamaan konsertissa: tulipa hyvä mieli tuosta kohtaamisesta!
