Meidän tyttöpä pamautti torstaina mittariinsa jo yhdeksän kuukautta. Hän on ollut siis hyvän aikaa olemassa pidempään kroppani ulko- kuin sisäpuolella.
Aikamoista menoahan tuo yhdeksän kuukautta vanhan vauvan elo on verrattuna vaikka puolivuotiaaseen. Sipe liikkuu karhukävelytyylillä ja lujaa liikkuukin! Huomio ei oikein voi herpaantua hetkeksikään, sillä tyttö on parissa sekunnissa jo jossain ihan muualla, kuin mihin hänet jätti. Lapsiportit täytyy oikeasti muistaa vetää perässään kiinni aina, sillä tyttö kiipeää jo rappusiakin. Hän osaa siis kävellä jo tuettuna hyvin, mutta jostain syystä jännittää tosi paljon esimerkiksi kärryjen kanssa liikkumista eikä tykkää kävellä käsistä tuettuna.
Kommunikointimme on selvästi kehittynyt entisestään. Hän hokee mammammmammaamammaa jos haluaa jotakin, yleensä maitoa. Ihan parasta on, kun hän antaa pusun pyynnöstä!! Sydämeni ei koskaan lakkaa sulamasta, kun hän lähestyy minua suu ammollaan ja muiskauttaa ihan megamärän suukon kasvoilleni. Myös Jaakko on ihan hullaantunut tästä leikistä ja hokee joka päivä tytölle anna pusu, anna pusu. Minulta hän ei muuten ole tainnut vastaavaa pyytää ehkä koskaan 😀 niin ne vain pienet tytöt vievät isien sydämet. On niin hellyyttävää, kun tyttö muiskauttaa pusun pyynnöstä mummillekin, vaikka näkevät vain harvoin. Tuntuu että Sipe on alkanut muutenkin selvästi hakea läheisyyttä. Hän saattaa itkeskellä syliä ja kun nappaan hänet käsivarsilleni, hän painaa pään olkapäälle. Taisin kertoa viimeksi, että tyttö ymmärtää anna tutti -pyynnön. Nyt tuntuu, että hän käsittää myös mitä eroa on minun anna tutti – ja anna tutti iskälle -pyynnöilläni. On ollut aika hienoa olla todistamassa juuri tätä ymmärryksen kehittymistä.
Ruokailut taitavat mennä samalla kaavalla kuin kahdeksankuisenakin. Aamulla syömme hedelmäsosetta ja/tai puuroa. Päiväunien jälkeen hän syö kasvis-/luomulihasosetta. Päivällisen syömme koko perhe pöydän ääressä ja myös tyttö saa syödä itse sormiruokaa. 80 prosenttia ruoasta päätyy koiralle, joka päivystää pöydän alla. Iltapalaksi syödään puuroa. Imetän yleensä ennen ja/tai jälkeen kaikkien ruokailujen. Sipe tykkää myös juoda itse vettä nokkamukista/tuttipullosta.
En haluaisi puhua nukkumisesta kerrassaan mitään, että jinxaa sitä. Ihan varovasti vain mainitsen, että tyttö nukkuu uudessa unipussissaan aika hyvin, ja koputan sitten puuta. Hän nukkuu suht hyvin 22.30 – 9.30 välisen ajan ja minä tämän saman ajan. Jossain välissä aamulla tyttö haluaa huikan maitoa, mutta en ole enää pitkään aikaan katsonut kelloa, joten en oikeasti tiedä, koska imetän. Ehkä tärkein syy hyvin nukuttuihin öihin ja ainakin minun väsymykseni kaikkoamiseen on se, että olemme nyt against all odds saanet opetettua koiran nukkumaan alakerrassa. Yöunien lisäksi tyttö nukkuu parin kolmen tunnin päiväunet puolen päivän tienoilla ja vielä puolen tunnin/tunnin pätkän noin viiden kuuden aikaan.
Sipen lemppariasioita:
– Kaukosäätimet ja kanavien vaihtaminen sekä tv:n asetusten vaihtaminen niin, ettei äiti saa niitä enää takaisin.
– Ikkunasta katsominen, kun joku tulee.
– Äidin ihon repiminen ja nipistely imetettäessä.
– Koiran vesikupin kaataminen.
– Ulkoilu. Tyttö viihtyisi rattaissa hereilläkin varmaan tuntikausia.
– Maissinaksut! Nämä pelastavat oikeasti tilanteen kuin tilanteen. Jaakko muistaa aina mainita, että tyttö on tullut äitiinsä, kun ”sipsit” saavat poikkeuksetta paremmalle mielelle.
En käsitä, miten ihminen voi olla niin ihana kuin tämä pieni tyttö.
Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka
