Sipe on tänään kahdeksan kuukautta vanha. Aika rientää. Tällainen on meidän kahdeksankuinen vauva.
Sipe liikkuu
Tyttö oppi nopeasti konttaamaan hoksattuaan ryömimisen ihanuuden, mutta nyt tuntuu, että tuo nelinkontin meneminenkin on ihan jo vanha juttu. Tyttö hakeutuu lähes välittömästi pystyasentoon, kun hänet laskee lattialle tai sängylle. Hän nojaileekin lähes kaiken valveillaoloaikansa sohvaa vasten ja ottaa jo askeleitakin tuettuna. Etenkin uimahallin kahluualtaassa tyttö kävelee jo ihan muina naisina eteenpäin reunasta kiinni pitäen, veden kannattelemana. Vauvauinnissa sukelletaan jo istuma-asennosta ihan täyttä häkää.
Pinsettiote sujuu erinomaisesti. Siitä todisteena ovat erilaiset mustelmat ja verenpurkaumat meikäläisen rintamuksessa. Tyttö kun tykkää syödessään harjoitella uutta taitoaan minuun. Hän nipistelee ja repii ihoani tiukalla pinsettiotteellaan. En muuten edes ymmärtänyt, kuinka tärkeä tuon otteen oppiminen on ihmisen elämässä. Ylellä esitetyn hienon vauvadokumentin mukaan se on yhtä merkittävä juttu kuin kävelemään ja puhumaan oppiminen. Se kun erottaa meidät muista nisäkkäistä.
Sipe nukkuu
Nukkumishommissa on otettu takapakkia. Vielä Kanarian-reissumme aikaan nukuimme kaikki aivan epätodellisen hyvin. En ole oikeasti edes ennen vauvaa nukkunut niin hyvin: menin puolenyön aikaan nukkumaan ja heräsin kahdeksalta tytön liikkeisiin tajuten, etten ollut herännyt kertaakaan koko yön aikana. Yleensä herään aina ainakin kerran yön aikana. Kahdeksalta nostin tytön vielä väliimme, laitoin tutin suuhun ja nukuimme vieretysten vielä pari-kolme tuntia. Tyttö ei halunnut edes maitoa tuolloin!
Nyt on eri ääni kellossa. Tyttö nukahtaa hyvin jo kymmeneltä, mikä on edistystä entiseen. Laitan hänet sänkyynsä, joka siis on jälleen sivuvaunutyyppinen pinnasänkyratkaisu, ja laulan Tuiki tuiki tähtöstä. Tyttö pyörii hetken ja hölisee itsekin jotain unilauluaan ja nukahtaa aika nopeasti. Ero entiseen on siinä, että hän herää viimeistään neljältä vaatimaan maitoa. Aiemmin tutti nukutti hänet silmänräpäyksessä uudelleen öisin, mutta nyt on saatava sitä tissiä! Sipehän ei ole tuohon aikaan kaivannut maitoa täytettyään kaksi kuukautta.
Kyseessä ei edes ole mikään nopea imaisu vaan tyttö syö ahnaasti pitkän aikaan. Aivan hereillä hän ei tosin ole vaan pitää silmät kiinni ja vaikuttaa uniselta. Olen miettinyt, voiko hänellä tosiaan olla nälkä/jano tuolloin vai onko kyseessä eroahdistus. Ehkä molempia? Tytön painokäyrä on kääntynyt laskuun, sillä liikkuminen voittaa tällä hetkellä syömisen. Rinnalla ei malteta kauan makoilla. Voi siis olla, että kaiken sen ihan kirjaimelliseen hikeentymiseen päätyvän könyämisen jälkeen hän herää öisin nälkään/janoon. Neuvolatäti neuvoi, että yrittäisin sinnikkäästi vain tarjota rintaa päiväsaikaan joka välissä, mikä saattaisi vähentää ravinnon/nesteen tarvetta öisin. Toisaalta taas Sipellä on aivan selkeä vierastuskausi meneillään ja voi olla, että hän hakee öisin turvaa ja muistutusta äidistä sillä tutulla ruokailuhetkellä. Niin tai näin, tuo yöllinen imetyshetki ei minua vielä vaivaa, mutta olen kyllä jo alustavasti hiukan vilkuillut erilaisia unikoulumenetelmiä vastaisuuden varalle. Väsymys painaa hiukan, sillä heräilen jostain syystä muutenkin öisin.
Sipe syö
Tyttö syö kahdella hampaallaan ihan ok-hyvällä ruokahalulla edelleen, muttei oikein malttaisi olla paikoillaan kauan. Aamuisin syömme hedelmäsosetta tai puuroa hedelmäsoseella, iltapäivisin luomuliha ja/tai kasvisosetta, päivälliseksi sormiruokaa (ruokailemme yleensä koko perhe yhdessä pöydän ääressä) ja iltapalaksi vielä puuroa. Imetän aina ennen näitä ruokia ja joskus jälkeenkin. Miten nyt sattuu sopiva väli tulemaan. Lisäksi tosiaan sinne yölle sattuu vielä ainakin se yksi imetyskerta. Sormiruoaksi emme vielä ole antaneet mitään kauhean järkevää, sillä ruokailu on vielä aikamoista leikittelyä. Maissunaksut ovat ainoita, jotka pysyvät joten kuten kädessä väkisinkin. Sipe on nimittäin tajunnut, että saa koiran ihan vauhkoksi heitellessään ruokaa maahan. Imetyksestä en haluaisi luopua vielä pitkään aikaan. Jatkan varmasti vielä taaperonkin imettämistä, mikäli vain taaperolle itselleen sopii.
Sipe ymmärtää
On ihanaa, kun tyttö on alkanut selvästi ymmärtää puhetta. Kun häntä kohti ojentaa käden ja sanoo anna tutti, hän ottaa tutin suustaan ja antaa sen pyytäjälle. Sipeä on muutenkin helppo viihdyttää, kunhan keksii uusia hölmöjä juttuja, ilmeitä ja leikkejä. Ihan perus-kukkuu-leikki sai hänet kikattamaan ihan hervottomana parina iltana, mutta sitten piti taas keksiä uusia vitsejä. Tällä hetkellä aika kova juttu on, kun esitän syöväni hänen ruokaansa.
Lähiviikkoina kuvioihin on tullut myös vierastaminen, joka liittyy aika vahvasti juuri tähän ikään. Tyttö on edelleen todella iloinen ja hymyileväinen, kunhan saa tutkailla uusia kasvoja turvallisesti äidin sylistä käsin. Kerran hän on pelästynyt tuntematonta ihmistä istuessaan syöttötuolissa. Sama henkilö sai kuitenkin hymyn heti, kun nostin tytön syyliini. Neuvolalääkärin kosketukseen ei tosin auttanut edes äidin syli – ihan kamalaa, kun tuntematon tulee iholle.
Mitat ja lääkärin huomiot:
8970 g
73,2 cm
Ihana tyttö! Vierastaa iän mukaisesti. Kasvaa tasaisesti. Konttaa, ottaa askeleita tukea vasten. Istuu tuetta.
housut ja paita Lindex (saatu)
Lue myös
