♥ Kävely
Tyttö on osannut jo pitkään kävellä tuettuna ja on liikuskellut sohvia, tuoleja ja muita kiinteitä asioita vasten mielellään. Hän on osannut kävellä Brion kärrynkin kanssa, mutta ei ole tykännyt/uskaltanut antaa palaa liikkuvan apuvälineen kanssa. Hän ei ole innostunut kävelemään käsistä kannateltuna. Ennen kuin nyt! Täällä mummilassa ollessamme tyttö on toden totta keksinyt kävelemisen ihanuuden. Se oli aivan kuin joku ahaa-elämys. Hän lähti kävelemään samalla syöttötuolikärryllä kuin minä ihan samanikäisenä kuin hän. Ja vauhti on niin kova, että jalat pysyvät rytmissä aivan juuri ja juuri. On aika liikuttavaa katsella häntä kävelemässä ja hihkumassa samaan aikaan innoissaan. Nyt hän on hoksannut myös, että pystyy kävelemään ison talon ympäri vaikka kymmenen kertaa käsistä kannateltuna. Täällä sitten ollaan kävelty selkä vääränä vauvan kanssa. Onneksi meitä on täällä neljä aikuista. Itse asiassa tyttö otti toissapäivänä myös ensiaskeleensa. Kun iskä saapui työviikon jälkeen landelle, tyttö nousi huterasti seisomaan, otti kaksi pientä askelta ja muksahti polvilleen. Aivan kuin hän olisi keräillyt pari päivää kaikkia voimiaan, pohtinut koreografian tarkkaan ja pusertanut isäänsä varten ne kaksi askelta. Sen jälkeen hän on noussut monesti ylös tuetta mutta horjahtanut kumoon heti, kun on yrittänyt liikuttaa jalkojaan. Mutta ei taatusti mene enää kauan, kun täällä jo kävellään.
On muuten jotenkin ihan oudon ihmeellistä, että oma tyttäreni tekee samoja asioita, samassa iässä, samoissa paikoissa ja samoilla tavaroilla kuin minäkin aikoinaan. Tuntuu kuin katselisi omia vauvakuviaan, kun katsoo tyttöä istumassa saman ruokapöydän päässä samassa syöttötuolissa.
♥ purkaminen
Parasta leikkiä juuri nyt on ehdottomasti kaikenlainen purkaminen, levittely ja penkominen. Tyttö ei välitä tuon taivaallista, millaiset tavarat ovat kyseessä, kunhan hän saa ottaa ne pois säilytyspaikastaan. Astiakaapit ja vaatelaatikot ovat kiinnostavinta ajanvietettä. Harmi vain, että tämä purkamisvimma kohdistuu usein kosteuspyyhepakettiin, jos silmä hetkeksi välttää. Kun pohdin tytön lempipuuhia, mieleeni tuli ettei hän ole oikein koskaan innostunut niin kovasti leluista. Mikä tahansa tavara kiinnostaa, kunhan hän ei ole nähnyt sitä aiemmin. Omat lelut alkavat siis kyllästyttää todella nopeasti. Meitä värikkäiden muovikrääsälelujen karttajia usein infotaan siitä, että lapset nyt vain sattuvat tykkäämään niistä rumimmista leluista eniten. Että meidän nyt vain täytyy niellä estetiikantajumme ja hyväksyä krääsä kotiimme. Olen edelleen eri mieltä. Tyttö ei ole viihtynyt koskaan leikkimatoilla eikä ole koskaan jaksanut leikkiä kauan samalla lelulla, vaikka se olisi kuinka värikäs, äänekäs ja äidin mielestä ruma. Hän on vauvasti asti tuijotellut, ihmetellyt ja pyöritellyt käsissään milloin mitäkin tavaroita. Esimerkiksi harvinaisen tylsännäköistä mustaa rullamittanauhaa. Kunhan tavara on hänelle uusi ja ihmeellinen, on aika sama, mikä tavara on kyseessä.
♥ vesi
Tyttö on käynyt vauvauinnissa jo kuukausia, mutta vasta nyt tajunnut läiskyttelyn ja pärkyttelyn ihanuuden. Koiran vesikuppi täytyisi aina muistaa nostaa pöydälle, muutoin kaikki vedet on läiskytelty ympäri keittiötä. Tyttö on myös hoksannut, ettei nokamukista ryystettyä vettä tarvitse nielaista vaan sitä voi myös päristää suustaan ympäriinsä tai ihan vain avata suu, jolloin kaikki vedet valuvat rinnuksille. Tällä taidolla oli muun muassa mukavaa hauskuuttaa ravintolassa viereisen pöydän ihmisiä.
♥ pudottelu
Vähän samaa sarjaa purkamisen kanssa. Tämä on erityisen mukavaa, jos samalla saa äidin noukkimaan pudotetut tavarat. Esimerkiksi tutin lattialta, kun ollaan menossa nukkumaan. Myös koiraa on hauskaa hyppyyttää ympäriinsä pudottelemalla sormiruokaa lattialle. Olemme muuten huomanneet, että Dino on lihonut, koska se on syönyt tytön lattialle heittelemiä ruokia niin paljon.
Onko muilla beibeillä samoja harrastuksia?
Lue myös
