Pakkaset tulivat ja luonto on kaunis, mutta tämän mamman takaraivossa jyskyttää huoli. Kesällä pelkäsin, että ulkona nukkuvalla vauvalla on liian kuuma ja nyt pelkään, että hänellä on liian kylmä. Etenkin nyt, kun pakastaa. Uskon, että yleensä vanhemmat pukevat helposti lapsensa liian tuhdisti kuin kevyesti. Mitä nyt olen katsellut lämpimiin syyssäihin paksusti topattuja vauvoja ja taaperoita. (Muistakaa, ettei lasta saa pukea autoon toppavaatteisiin!) Mutta vauva, vaunut, pakkaset ja pitkät unet ulkona ovat kieltämättä hankala yhdistelmä. Tytön ulkoilu tulee jopa omiin uniini: viime yönä näin unta, jossa kaivoin vauvaani paksun jään alta ulkona. Napsuttelin unessa jäätä irti tytön päältä kuin leipää, mutta hän ei itse ollut moksiskaan jään alla nukkumisesta.
Tyttö nukkui eilen ihan ennätyspitkät päiväunet ulkona, kirpeän raikkaassa pakkassäässä. Kun riisuin hänet heräämisen jälkeen villavuorien alta, niska ja muu kroppa olivat lämpimät, mutta ne ainaiset murheenkryynit, pienet kädet, olivat kylmät. Puin tytölle jo ennen pakkasia käsiin puuvillasukat (kyllä, sukat, koska mihin sitä lapasten peukunpaikkaa tarvitaan, kun kyse on nukkuvasta vauvasta), vauvan villasukat ja vielä omat villasukkani ja sulloin haalariin. Silti kädet tuntuvat heräämisen jälkeen kylmiltä. Ulkona pakkasella nukkumisessa jänskättävät vähän myös kasvot, joita ei voi ihan kokonaan suojata vaatteilla.
Sisällä nukuttamiseen en ole ajatellut ryhtyä. Tyttö nukahtaa niin näppärästi vaunujen tärinään ja saa raitista ilmaa. Olin itse samanlainen vauvana, nukuin kovilla pakkasillakin ulkona tyytyväisenä.
Olen saanut vinkkiä, että Ruskovillan lapaset pitäisivät vauvan kädet lämpiminä. Ja että vaunuihin kannattaa hankkia Elodie Detailsin lämpöpussi. Miten te puette vauvat ulkounille?
Kirjoittelin aiemmin fiiliksistä Sipen viisikuukautispäivänä. Käytännössä meidän perheen elämä rullaa aika tuttuja uomiaan:
– Sohvaimetykset ovat tulleet takaisin, halleluja! Pari kuukautta meni jumppapallon päällä hikisenä pomppiessa enkä osannut edes kuvitella kuinka ihanaa on istuskella seesteisenä ihan vain sohvalla ja katsella välillä ihanaa, rauhallista vauvaani ja välillä Greyn anatomiaa. Imetystaipaleeni on ollut välillä järkyttävänkin tuskainen, mutta nyt imetys viimein sujuu. Ja on yksi parhaista asioista, joita olen elämäni aikana kokenut. Olen oikeasti väläytellyt päässäni ajatusta taaperoimettämisestä, koska en pysty kuvittelemaankaan, miten tämän voisi joskus lopettaa.
– Soseiden maistelu on ollut nyt pannassa tovin. Maisteluiden aloittamisen aikaan Sipe alkoi kiukuta iltaisin hirveästi ja pohdiskelimme mahdollisia vatsakipuja ja sitä, jos tyttö ei ollutkaan vielä valmis aloittamaan kiinteitä ruokia. Sen jälkeen tuli sairastelua ja muuta päänvaivaa, joten päätin, että soseet saavat olla nyt sivussa x määrän aikaa. Ehkäpä nyt joulun aikaan maistelemme jälleen hiljalleen bataattia, perunaa ja porkkanaa. Toisaalta, olisipa kätevää, jos tyttö söisi ainoastaan rintamaitoa vielä helmikuuhun, niin reissustamme Kanarialle tulisi himpun verran helpompi. Jep! Varasimme pakettimatkan Maspalomasiin helmikuun alkuun. Passikuvatkin on käyty jo nappaamassa.
– Tyttö on kääntynyt jo pari kuukautta oikean kylkensä yli vatsalleen. Toiseen suuntaan ei vielä. Hän liikuskelee pinnasängyssään iltaisin ja öisin, mutta lattialla meno ei ole vielä kovin huomattavaa. Ehdin ottaa tästäkin jo paineita neuvolassa, kun hoitaja kehotti meitä motivoimaan tyttöä liikkumaan asettamalla leluja hiukan käsien ulottumattomiin. Hän ei viihdy lattialla kovin kauan vaan tykkää ennemmin potkia vauhtia sitterissään. Yritinkin pienen paineidenottamisen jälkeen päästä tavanomaiseen maalaisjärki-moodiini, jonka mukaan tyttömme lähtee liikkeelle sitten, kun hänelle itselleen sopii.
– Unirytmi on pysynyt tytöllä jo pitkään suht samana. Tyttö herää yöuniltaan yleensä 8 maissa, syö hetken ja nukkuu kymmeneen. Torkahtaakseen taas rinnalle puolenpäivän aikaan. Pitkille päiväunille rattaisiin hän nukahtaa 14-15 aikaan ja nukkuu 18-18.30 asti. Hän ottaa pienet väliunet jälleen 20 aikaan. Yöunille nukahtaminen on kuitenkin ollut pienoista taistelua jo tovin. Aiemmin tyttö nukahti pullo suussa helposti, mutta nyt hän on ottanut tavaksi pyöriä ja kiljahdella sängyssään jopa puoli yhteen! Minun rytmeihini tämä sopii, sillä nukahtamisensa jälkeen tyttö posottaakin unta sinne kahdeksaan ja siitäkin vielä pienen tankkauksen jälkeen eteenpäin. Mutta mieheni on saanut viime päivinä vähän vähänlaisesti unta, sillä hän joutuu heräämään töihin kukonlaulun aikaan. En oikein tiedä, voisiko unta ohjailla alkamaan vähän aiemmin. Noita kello iltakahdeksan välitorkkujakaan ei oikein pysty jättämään väliin, sillä silloin tyttö on vain kiukkuinen mutta valvoo silti. Eikä häntä oikein pysty estämäänkään nukahtamasta ruokailun yhteydessä. No, täytyy katsella miten tämä uniasia etenee. Kiinteiden aloittaminenkin ehkä muuttaa unihommia johonkin suuntaan?
– Tyttö on aina nukkunut pitkät päiväunensa ulkona. Niinpä tämä lämmin talvi on ollut aika helpotus, sillä hän on voinut näihin päiviin asti nukkua aika kevyessä varustuksessa ulkonakin. Päikkärihommat ovat muuttuneet sikäli, että olen alkanut nukuttaa häntä Stokken matkarattaissa! Ehkäpä noin kuukausi sitten tyttö alkoi nukkua katkonaisesti vaunukopassaan ja sai siellä kerran hirveät raivarit. Yhtenä päivänä päätin ottaa käyttöön matkarattaat, kun liikuimme äidin ja tytön kanssa parin kilometrin matkan kiinalaiseen syömään. Huomasin, että tyttö viihtyy väljissä rattaissa ja nukahti niihin ennätysnopeasti. Niinpä aloin nukuttaa häntä niissä päivittäin. Luulen, että tuo ahdas vaunukoppa alkaa olla nyt historiaa. Täytyy vain keksiä jokin keino pitää tyttö lämpimänä pakkaskeleillä ilman koppaa.
Selailin yhtenä päivänä H&M:n verkkokauppaa ja silmiini osui tuo supersöpö puputakki. Oli ihan pakko kasata sen ympärille tyyliin sopivia vauvantuotteita. Tässä siis perjantain kunniaksi villainen pupukollaasi, olkaa hyvät.
Ihanaa viikonloppua!
Takki, turbaani ja kengät H&M // villabody ja -housut, sukat ja tutit Lindex // lapaset KappAhl // pupu Jollyroom // suojavoide Sophie La Girafe/Jolie
