Sipe täytti tänään kolme kuukautta. Katselin eilen Sipen vauvavauvakuvia enkä ollut edes tunnistaa tyttöä! Uskomatonta, millainen muutos tapatuu kolmessa kuukaudessa! Sippis on kasvanut syntymästään 12,5 senttiä ja lähes tuplannut painonsa. Uskomatonta myös, että vauvavuodesta on kulunut jo yksi neljäsosa. Se tyttö, joka oli vasta tovi sitten ihan avuton mytty vain, alkaa kohta liikkua. Nyt se jo nauraa hassuille jutuille ja juttelee hirveästi. Heiluttaa jalkojaan niin lujaa, että sitteri heiluu vinhaa vauhtia.
Hei beibi sä oot vain niin ihana!
Body ja housut Lindex (saatu) // takki H&M // kengät Nike // sitteri Baby Björn/Lekmer (saatu, tästä lisää myöhemmin)
Olen edelleen ihan potkariäitejä, mutta nautin kyllä vauvan pukemisesta silloin tällöin vähän harkitummin. Tavalliset bodyt (ei-kietaisubodyt) ovat tosin edelleenkin minusta tosi inhottavia. Sipe hermostuu poikkeuksetta, kun sellaista yritän hänelle pään yli pukea. Tuo mummun ostama pilkkubody on kuitenkin niin suloinen, että uhmasin vähän raivareita. Eilen oltiin liikenteessä näissä vermeissä:
Takki H&M // pipo ja housut Lindex (saatu) // body Lindex
Vauvamme täytti ihan vaivihkaa kaksi kuukautta. En edes olisi huomanntu koko ”merkkipäivää”, mutta Sipen täti toivotteli onnea maanantaina. Monet sanovat, että vauva-aika kuluu hirveän nopeasti, mutta minusta nämä kaksi kuukautta ovat kuluneet suorastaan madellen. Synnytyksestä tuntuu olevan iäisyys ja toisaalta nyt jo tuntuu, että ainahan meillä tuo vauva on ollut! Voi olla, että aika lähtee nyt keulimaan, kun elämästä on tullut paljon helpompaa – kun rutiinit alkavat rullata.
Oman lapsen kasvuvauhtia ei luonnollisestikaan huomaa, mutta onhan se ihmeellistä kun oikein pysähtyy miettimään, että ihan vasta tovi sitten vauva oli pikkuinen avuton möykky, joka hädin tuskin silmiään avasi. Joka ei ottanut juuri mitään kontaktia – nukkui ja söi päivät pitkät. Joka hukkui 56-kokoisiin vaatteisiinsa. Nyt olen jo kyynelsilmin pakannut pois ne pienimmät vaatteet. Se ihan hetki sitten syntynyt vauvamme katselee jo maailmaa ja meitä, hymyilee, hihkuu ja kiljahtelee. Kannattelee omaa pikkupäätään. On jo melkein unohtanut vauvarefleksinsä. Tapittaa suoraan silmiin ja hymyilee hampaatonta hymyään leveämmin kuin itse ikinä edes osaisin. Huitoo hullun lailla menemään pinnasängyssään, kun pitäisi käydä iltaunille.
Hänellä on jo ihan oma päivärytminsä. Nousemme sängystä 9-10 aikoihin Sipen syötyä vähäsen. Sitten tyttö istuu tyytyäisenä sitterissään, kun keittelen kahvit ja syön aamupalaa. 12-13 aikoihin lähdemme reilun tunnin mittaiselle vaunulenkille ja kotiin tullessamme Sipe nukkuu vielä muutaman tunnin vaunuissaan raikkaassa ulkoilmassa. Illan suussa hän vähän kiukuttelee, ellei joku kantele häntä ympäri asuntoa, mutta tuo känkkäränkkävaihekin alkaa olla taakse jäänyttä elämää. Yhdeksän aikoihin illalla hän ottaa pienet tirsat, jotta voisi aloittaa parin tunnin päästä älyttömän menon ja meiningin juuri kun pitäisi käydä pidemmille unille. Imettelen häntä vielä sängyssä telkkaria katsellen ja siirrän sitten omaan pinnikseen. Syötän vielä tovin pullosta ja Sipe simahtaakin pullo suussa puolen yön aikaan. Parin viimeisen viikon ajan hän on nukkunut ihanasti kuutta, jopa seitsemää tuntia yössä putkeen! Pitkien yöunien jälkeen hän syö pienen hetken vieressäni ja jatkaa sitten uniaan sinne yhdeksään, kymmeneen. Äidilläkin on siis ollut aika lokoisat oltavat! Harjavallan ristiäisreissun jälkeen rytmi meni vähän pipariksi ja Sipe on herännyt aiemmin syömään yöllä, mutta olemme silti nukkuneet niin pitkään, että olen ollut ihan pirteä itsekin.
Sipen kasvukäyrä on ihan out of control. Käväisimme tiistaina neuvolassa ja hoitaja ihmetteli tytön pituuskasvua. Sipehän siis syntyi 49-senttisenä ja nyt pituutta on jo 59 senttiä. Painoa on kertynyt 5380 grammaa, kun syntymäpaino oli 3185 grammaa. Pitkähän tytöstä väkisinkin tulee. Isällä on pituutta 190 senttimetriä ja äitinsä on kaikkine 176 sentteineen perheensä lyhyin.
