Meikäläisen kolme vauvanvaatevinkkiä tuoreille vanhemmille:
Vähemmän on enemmän.
Potkupuvut on parhaita.
Integroidut sukat.
Ensimmäiseen kohtaan liittyen: meillä on jäänyt valtava määrä pieniä vaatteita käyttämättä, sillä Sipe alkaa nyt jo kasvaa niistä ulos. Pieniä vauvanvaatteita ei siis kannata haalia mielin määrin. En ole itse ostanut paljonkaan vauvanvaatteita, mutta niitä on tullut paljon lahjaksi. Harmillisen monet kivatkin vaatteet ovat jääneet käyttämättä tai niitä on käytetty kerran. Toki vaatteita pestään tiuhaan tahtiin, mutta varsinkin jos taloudesta löytyy kuivausrumpu, kuten meiltä, ei niitä pieniä kokoja tarvitse olla kymmenittäin. Vastasyntyneen kanssa hengataan paljon kotona, joten ainakin meillä tulee käytettyä pelkästään niitä helpoimpia vaatteita. Mistä päästäänkin kohtaan kaksi.
Monet sanoivat, että kietaisubodyt ovat parhaita vastasyntyneelle. Olen eri mieltä. Potkupuvut/haalarit ovat mielestäni kaikista helpoimmat! Ei muuta kuin vauva sisään ja vetskari kiinni. Monet kaupoissa myytävistä haalareista tosin on tarkoitettu yökkäriksi enkä ole kehdannut lähteä sellaisissa sentään ihmisten ilmoille. Kotona meillä kuitenkin saatetaan hillua koko päivä yöpuvuissa – niin äiti kuin vauva!
Vauvaa on ehditty pukea vasta seitsemisen viikkoa, mutta jo nyt puolet sen sukista on todennäköisesti teillä tietymättömillä. Sukat nimittäin eivät tahdo pysyä vaavin jaloissa sitten millään. Siksi arvostan eniten haalareita, joissa on sukat.
Kuvissa lempparivaatteitani vauvalle – kaikki ovat sattumalta Lindexin. Tuo neulepotkari on vieläpä ihan salonkikelpoinen eikä mikään yöpuku. Näissä ei sukkia ole mukana, mutta kesällä ei onneksi olekaan tarvinnut olla jatkuvasti pukemassa vauvalle irtosukkia.
Yksi asia, joka vauvan tulon myötä on yllättänyt, on ehdottomasti tunteiden voimakkuus. Olen potenut aika selviä baby bluesin oireita ja puhjennut itkuun esimerkiksi kurkattuani vauvan sänkyyn. Koska ”en muistanutkaan, kuinka söpö vauva on”.
En tiedä, mitkä kaikki tunteet ovat hormonimyrskyn ja baby bluesin aikaansaannosta, mutta vähintään joka toinen päivä itken sitä, kuinka nopeasti vauva kasvaa. Haluaisin pitää hänet aina maidolta tuoksuvana pikkuisena käppyränä. Etenkin tämä tunne on yllättänyt, sillä kuten olen maininnut, en ole koskaan potenut vauvakuumetta. Vauvat eivät ennen ole aiheuttaneet minussa minkäänlaisia tuntemuksia. Ihan tavallisia pieniä ihmisiä, joista kasvaa isompia. Ei sen kummempaa. Mutta oma vauva. Se on niin ihana ja ihmeellinen.
Hannan keskiviikkoinen postaus aiheutti todellisen tunnemyrskyn. Vielä muutama viikko sitten se ei olisi varmasti hetkauttanut juuri suuntaan tai toiseen. Lapset kasvavat – mitä sitten, olisin varmasti ajatellut. Nyt ajatus vasta todella kolahtaa. Jo sairaalassa mietin, kuinka elintärkeitä me vanhemmat olemme vastasyntyneelle. Hän on niin kertakaikkisen keskeneräinen ja avuton vielä – ei voisi elää ilman meitä. Mutta ihan hujauksessa hän onkin jo iso tyttö, joka elää omaa elämäänsä.
Näistä hetkistä pitäisi todellakin ottaa kaikki irti. Viikon päästä pieni tyttöni on taas hiukan isompi. Silti sitä näpertää kännykkäänsä imetysmaratonin aikana ja seuraavassa hetkessä potee huonoa omatuntoa, kun ei sen sijaan katsellut sitä tyttöään, joka ei kohta enää ole vauva. Toivottavasti sitä ajan kanssa tulisi hiukan armollisemmaksi itseään kohtaan. Imetystä on todennäköisesti tässä edessä vielä tunti jos toinenkin. Ehkä sitä voi suoda itselleen tovin somettamista siinä samalla.
Voi kunpa vain voisin säilöä pikkutyttöni pieneen pulloon ja pitää hänet aina pikkuisena. Ihan todella creepy ajatus, mutta niin vain minustakin tuli ihan vauvahöperö.
Tänään laskettuun aikaan on tasan kuukausi (!) Siispä ajattelin tehdä vähän inventaariota siitä, mitä tarvikkeita meillä onkaan vauvalle valmiina ja mitä puuttuu.
Nämä on hankittu
– Äitiyspakkaus meiltä tietysti jo löytyy ja sillähän pääsee jo pitkälle. Siellä on vaatteiden lisäksi esimerkiksi petivaatteita, kylpypyyhe, kynsisakset, kuumemittari, hammasharja, hiusharja ja kylpylämpömittari.
– Turvakaukalo. Tämä lienee yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein hankinta ennen kuin vauva on syntynyt. Baby kun täytyy saada turvallisesti sairaalasta kotiin ja kulkuväline on yleensä auto. Ostimme Gracon kaukalon telakoineen ja rattaineen ystävältä käytettynä.
– Vaunut on jo hankittu, joskin ne tulevat isosiskoltani käytettyinä eivätkä vielä fyysisesti ole täällä meillä. Minulla ei ollut tarvetta hifistellä vaunujen kanssa, joten otan mielelläni nämä laadukkaat mutta vanhat vaunut käyttöön. Tsekkaamme sitten tilanteen mukaan, tarvitsemmeko sittenkin vaunuiltamme sellaisia ominaisuuksia, joita näissä vaunuissa ei ole ja hankimme toisenlaiset jos tarvetta.
– Rattaat sain testiin Stokkelta ja kyseessä ovat näppärät Stokke® Scoot -rattaat. Näillä ei Pohjois-Helsingin loskaisilla kaduilla rymistellä, mutta esimerkiksi kaupunkiin ja toisaalta Harjavallan-reissuille ne lähtevät taatusti kätevyytensä vuoksi aina mukaan.
Gulliver-pinnasänky, Ikea, Stokke® Scoot -rattaat
– Pinnasänky ja petivaatteita. Tämän hetken toivomus on, että vauva nukkuisi omassa sängyssään alusta alkaen ja perhepeti ei tulisi meillä kysymykseen. Ostimme kuitenkin Ikean Gulliver-pinnasängyn (josta saa toisen laidan irti), jotta sängystä voi rakentaa kätevän ”sivuvaunun” meidän sänkyymme. Tämä ominaisuus helpottanee yösyöttämisiä. Sänkyyn on myös hankittu jo patja, laitapehmuste, patjasuojus ja lakana. Muutama ohut peitto löytyy myös. Alakerrassa vauva voisi nukkua päiväuniaan ainakin aluksi äitiyspakkauksen laatikossa.
– Itkuhälytin. Tämän saimme lahjaksi jo aikoja sitten miehen siskolta, joka osasi kertoa, että Philips Avent -itkuhälytin on hyvä ja luotettava. – Vaatteita. En osaa yhtään arvioida, onko meillä tarpeeksi ja oikeanlaisia vastasyntyneen kokoisia vaatteita, mutta näitä nyt onneksi saa lisää melkein sormia napsauttamalla myöhemminkin. Voi myös olla, että helteet iskevät heinä-elokuussa ja meidän vauva hengailee vaippasillaan ensimmäiset elon hetkensä. Pidin kuitenkin huolta, että meiltä löytyy heti tumput, sillä neuvolahoitaja muistutti, että vauvalla voi olla pitkät kynnet eikä niitä saa heti leikata. Tumpuilla estetään raapiminen.
– Muuta tavaraa. Olen saanut testiin, lahjaksi ja lainaan kaikenlaista tarpeellista. Vaippoja esimerkiksi löytyy jo vaippakakun ja parin paketin verran. Kaapissa on kasa harsoja ja liivinsuojuksia. On tuttipullo, puhdistuspyyhkeitä, imetysteetä, tutteja, niistäjä, puruleluja ja uniriepuja. Jopa rintamaidon säilytyspusseja jo löytyy, koska niitä sai puoleen hintaan muuttavasta apteekista ja nappasin mukaan. Vauvan pesuun sain Acolta saippuaa, shampoota ja öljyä, joissa on vain elintarvikkeiksi hyväksyttyjä, ympäristöystävällisiä ainesosia ja ne ovat siis vaarattomia nieltynäkin. Jopa hyppykiikku muuten on jo valmiina, sillä sain sellaisen lainaan ystävältä.
– (edit) Myös syöttötuoli meiltä jo löytyy, mutta tässä ei tietystikään aivan pientä vauvaa istuteta. Kyseessä on sama tuoli, jossa minäkin olen vauvana ruokaillut. Maalaamme vain kuluneen pinnan uudelleen.
Sain suomalaiselta, kestävää kehitystä tukevalta Aarrekidiltä vauvanvaatteita ja kuvassa näkyvät tumput ja peiton. Verkkokaupassa alkoi tänään ale ja esimerkiksi tuo kuvan Raita-peitto on 40 prosentin alennuksessa.
Nämä puuttuvat vielä
– Hoitopöytä piti jo ostaa Ikeasta, mutta olivat mokomat loppu. Ostamme todennäköisesti ihan sen kevyimmän ja halvimman mahdollisen, jota voi pitää kylpyhuoneessa lavuaarin vieressä ja jonka saa helposti heivattua varastoon, kun käyttöä ei enää ole. En ole aivan päässyt jyvälle sellaisten isojen ja kalliiden hoitopöytäkokonaisuuksien tarpeellisuudesta. Itse toivon, että hoitopöytä on pesuja varten mahdollisimman lähellä lavuaaria ja esimerkiksi lastenhuoneessa on sitten ihan tavallisia huonekaluja vaatteiden säilytykseen.
– Kantoreppu on meille ihan ehdoton hankinta. Tuskastun jo katsomisesta, kun näen äitien roudaavan vauvojaan ruuhkaisissa ostoskeskuksissa tai lomakohteissa vaunuilla ja rattailla. Haluan opettaa vauvan heti alusta asti liikkumaan tyytyväisenä repussa rinnalla. Helpottaa varmasti kummasti liikkumista. Olen ottanut jo hiukan selville, mitä eroa on esimerkiksi Baby Björnin ja Manducan ergonomisissa kantorepuissa, muttei selvää suosikkia ole pelkän lukemisen perusteella tullut.
– Kylpyamme. Tämäkin tietysti aivan pakollinen hankinta, jonka olisin jo Ikeasta tehnyt, mutta mies oli sitä mieltä, ettei osteta vielä tilaa viemään. Ihan hyvä päätös sikäli, että kaikki kamat remppakylpyhuoneestamme ovat tällä hetkellä ripoteltuna ympäri muuta asuntoamme.
– Sitteri. Tästäkin ollaan äitien keskuudessa vähän monta mieltä, että tarvitaanko vai ei. Jotkut sanovat, että ihan ehdottoman tärkeä hankinta ja jotkut, että eivät ole kaivanneet ollenkaan. Jotenkin näin etukäteen tuntuisi, että olisi kätevää, että olkkarin lattialla olisi tuoli, johon laskea vauva hytkymään. Toisaalta taas, onko huono homma, että lapsi oppii esimerkiksi rauhoittumaan vain ainaisella hytkymisellä? Tiedä näistä sitten.
– Leikkimaton suhteen minulla on pienoinen dilemma. Niistä nimittäin 99,9 prosenttia ovat aivan susirumia. En haaveile vauvalle mistään yksivärisestä, kivestä veistetystä design-alustasta, koska tiedän kyllä, että babyt nauttivat väreistä ja muodoista. Mutta jotain rajaa nyt rumuudellakin. Luulen, että ainoa vaihtoehto olisi tehdä matto ja kaari itse, kun vain osaisi. Esimerkiksi Oi mutsi mutsi -blogin Elsa teki aikoinaan tosi hienon maton itse Marimekon kankaasta. Olen suorastaan kädetön mitä tulee käsitöihin, joten taidan olla todella pulassa tässä esteettisen silmäni ja keskellä kämmentä olevan peukaloni kanssa.
– Hoitolaukku. En ole koskaan käsittänyt, miksi vauvan hoitolaukun pitää olla joku tietty vauvan hoitolaukku? Onko siinä jotain ominaisuuksia, joista en tiedä? Miksei se voi olla joku kiva, ihan normaali naisten laukku, mihin vain laitetaan vauvan tavaroita? Olen laukkufriikki enkä missään nimessä aio ostaa laukkua, jonka nimi on vauvan hoitolaukku. Tällainen vauvan tarvikkeiden laukku tietysti on hyvä olla. On kätevää, että laukku on aina sama, siellä on samat, tarpeelliset kamat ja se on näppärä napata mukaan. Mutta meillä se tulee olemaan joku ihan normaali käsilaukku täynnä vauvakamaa.
Tarvitaanko?
– Imetystyyny. En ole ostanut juurikaan mitään imetykseen liittyvää etukäteen, koska imetyksestä ei tietystikään voi mennä takuuseen. Harmittaisi entistä enemmän, jos imetys ei onnistuisi ja vieressä kököttäisi valtava tyyny muistuttamassa asiasta. En tiedä, onko tyyny muutenkaan ihan must have -juttu, mutta sellaisen olen aika monella äidillä nähnyt.
– Rintapumppu. Tämä menee samaan kastiin, eli ostetaan, jos on tarvetta. Jos imetyksen ja maidontulon suhteen ei ole mitään ongelmaa, luulen että haluan ihan sähkökäyttöisen version. Suuri unelma olisi se, että pystyisin imettämään ja vauva ruokailisi tyytyväisenä sekä rinnasta että pullosta. En silti oleta, että kaikki sujuisi näin hyvin.
Unohdinkohan jotain elintärkeää? Saa muistuttaa ja antaa vinkkejä tarpeellisista hankinnoista!
