Kävimme viime viikolla moikkaamassa Sipen isomummia Töölössä. Laitoimme vähän normaalia fiinimpää ylle: sukkahousut, neulemekko ja minnaparikat. Kengät ärsyttivät kovasti, kun tyttö olisi halunnut viipottaa isomummilassa menemään tuttuun tapaansa. Kiivetä kirjahyllyyn ja sellaista. Ennen kuulemma lapsille laitettiin heti kengät jalkaan, kun näytti vähänkin siltä, että opetellaan kävelemään?
Takki, mekko ja pipo H&M // sukkahousut Lindex // kengt Minna Parikka
Uusi äitiyspakkaus on herättänyt tämänkin blogin kommenttiboksissa keskustelua siitä, onko pakkauksen vaatteiden värimaailma turhan poikamainen ja siitä, onko edes tarvetta puhua poikien ja tyttöjen väreistä.
Kelan sivuilta voi käydä tulostamassa värityskuvan pakkauksen sisällöstä. Mindfullnessia kerrakseen. Aloin itse hiukan väritellä kuvaa, kunnes huomasin, että haluaisin pakkauksen vaatteiden olevan hyvin neutraaleja: ne voisivat minun puolestani olla vaikka kaikki aivan valkoisia. Olisi ihan kätevää, jos pakkauksesta saisi kaikille vauvoille sopivan täysin neutraalin setin vaatteita, joita jokainen vanhempi voisi sitten käyttää yhdessä itse hankittujen tyttöjen, poikien tai sukupuolineutraalien vaatteiden kanssa.
Aloin pohtia, millaisia vaatteita puen lapselleni ja miksi ja lopulta pähkäilinkin jo koko sukupuolen käsitettä. Kuvailin itsekin ensin pakkauksen värimaailmaa poikamaiseksi. Joidenkin mielestä pakkauksen poikamaiseksi koetut siniset ja vihreät vaatteet käyvät ihan hyvin tytöllekin. Jotkut toivoivat pakkaukseen enemmän punaista sävymaailmaa. On ihan totta, että punaisten värien koetaan varmasti käyvän huonommin pojille kuin sinisten tytöille.
Tykkään pukea tyttöäni aika neutraaleihin väreihin, sillä pidän enemmän esimerkiksi valkoisesta, beigestä ja harmaasta kuin punaisesta, vihreästä ja sinisestä. Tummaa pinkkiä suorastaan inhoan. Vanhasta roosasta taas tykkään paljonkin. En kuitenkaan pue lastani sukupuolineutraalisti, vaikka toki hänen laatikoistaan täysin neutraalejakin vaatteita löytyy. Minulla ei ole varsinaista tarvetta korostaa lapseni sukupuolta vaatteilla, satun vain pitämään mekoista ja hameista, tyttöjen vaatteista. Jos minulla olisi poika, en todennäköisesti pukisi häntä roosan sävyihin vaan valitsisin neutraalien sävyjen rinnalle sinistä. Pukisin hänet lahkeisiin, en helmoihin. Olen pyöritellyt aihetta mielessäni nyt tovin ja käsittänyt, että yksinkertaisesti vain pidän enemmän sukupuolittuneesta pukeutumisesta. Tykkään itse pukeutua naisellisesti ja pidän mieheni miehekkäästä tyylistä. Ostan tyttöni vaatteet pääosin tyttöjen osastoilta.
En kannata suoranaista sukupuolineutraaliutta. Vierastan ajatusta utopiasta, jossa ei olisi sukupuolia. Minusta jokaisen pitäisi saada olla, millainen haluaa. Tyttö, poika, jotain tästä väliltä tai mitä ikinä. Tyttömäisyydessä ja poikamaisuudessa ei ole minusta mitään vikaa. Oli sitten tyttö tai poika. Androgyynisyydessä ei siinäkään ole mitään vikaa. Ainoastaan siinä on vikaa, että yksilöä yritetään sulloa johonkin tiettyyn muottiin ulkopuolelta käsin. Perussuomalaisten tyttö-poika-kampanja sai sisimpäni kiehahtamaan rajusti. Millainen idiootti voi sanoa enää nykypäivänä, että maailmassa on vain tyttöjä ja poikia?
Haluan ehdottomasti kasvattaa lapseni sukupuolisensitiivisesti. En kieltäisi häneltä kerrassaan mitään sillä perusteella, että hän on tyttö. En edes (tai varsinkaan) niitä poikamaisia vaatteita, joita kieltämättä nyt hiukan välttelen, kun saan vielä itse valita hänen vaatteensa. Hän saa kernaasti olla poikatyttö tai tyttömäinen tyttö tai mitä ikinä haluaakaan. Vaikka poika! Enhän voi oikeastaan edes tietää hänen sukupuoltaan vielä. Kuten Rosa Meriläinen maanantaisessa MHL:ssä muistutti: Emme voi tietää lapsemme sukupuolta ennen kuin hän itse kertoo sen meille.
Lapseni voi valita harrastuksekseen niin baletin kuin jääkiekon. Leikkikalukseen auton tai nuken. Monet vanhemmat väittävät, että pojat valitsevat leluikseen luonnostaan ”poikien leluja” ja tytöt hoivaavat luonnostaan nukkejaan eivätkä kiinnostu autoista ollenkaan. Olen eri mieltä. Uskon, että suurin osa tyttöjen ja poikien välisistä eroista käyttäytymisessä ja kiinnostuksen kohteissa syntyy ulkopuolisesta ohjauksesta ja odotuksista heitä kohtaan. Samaa sanovat tutkijat: ”Suurin osa korkeamman tason aivotoiminnasta, kuten ajattelutaidot, tunteiden hallinta, sosiaalinen tietoisuus, verbaaliset ja matemaattiset taidot ovat opittuja. Emme syntyessämme osaa mitään näistä taidoista. Kaikki täytyy oppia. Tytöt ja pojat ovat fyysisesti erilaisia, mutta suurin syy kognitiivisiin tai emotionaalisiin eroihin ovat sosiaaliset odotukset ja käytäntö.” (Lise Eliot, Yle)
Sukupuolisensitiivisyyden suhteen on siinä mielessä ”helpompi” olla tyttölapsen vanhempi, että tässä maailmassa on kiistatta hyväksyttävämpää olla poikamainen tyttö kuin tyttömäinen poika. Muuten naisilla on vielä paljon kirittävää kohti tasa-arvoa, mutta tässä kohdin meillä on helpompaa. Jos olisin saanut pojan, voisin olla lirissä sukupuolisensitiivisyyteni kanssa. Ohjaisinko häntä poikamaisten vaatteiden ja harrastusten suuntaan vain suojellakseni häntä suvaitsemattomien taukkien mielipiteiltä? Todennäköisesti. Enkö olisi itsekin vähän taukki, koska en pyristelisi eroon tällaisesta jaottelusta? Käyttäytyisinkö täysin vastaan periaatettani, jonka mukaan kiusaajien ei saa antaa vaikuttaa tässä maailmassa yhteenkään päätökseen? Suojeluvaistoni saattaisi kuitenkin jyrätä periaatteet.
Pohdin, olenko jotenkin huono sukupuolisensitiivinen vanhempi, koska pidän sukupuolittuneesta pukeutumisesta. Miksi haluan ostaa tytölleni leluiksi autoja ja nukkeja, mutta vaatekaupassa kierrän poikien osaston? Vielä mitä! Kyse on vaatteista, pinnasta. Kannatan sukupuolten välistä tasa-arvoa eikä vaatteiden pitäisi vaikuttaa siihen mitenkään. En myöskään ole huono feministi, vaikka komennan mieheni apuun yksinkertaisimmissakin kohtaamissani teknisissä ongelmissa. Olen juuri sellainen koroissa kipsutteleva, ötököitä kiljahteleva avuton naishahmo, joita varmasti monet feministit kavahtavat.
Olen pesunkestävä feministi ja sukupuolisensitiivisen kasvatuksen kannattaja. Vaikka monet kotityömme on jaettu ”miesten ja naisten hommiin” ja tyttäremme vaatteet ostetaan pääosin tyttöjen osastolta. Minusta se on ok, kunhan tyttöni saa myöhemmin valita itse tyylinsä.
Minä olen äitiyspakkausfani. Fanittamiseni alkulähteitä ei ole vaikea paikantaa, sillä äitini ihailee konseptia niin paljon, että on pystyttämässä Harjavaltaan maatalousnaisten kanssa näyttelyä, jonka yhtenä osana on äitiyspakkaus. Pakkaus ei ole (ainakaan minulle) vain laatikollinen ilmaista vauvatavaraa, vaan ihan kaikkineen tärkeä juttu äidiksi tulemisessa. Uuden pakkauksen julkistuksen odottaminen, oman pakkauksen saaminen ja tuotteiden fiilistely kuuluvat mielestäni oleellisesti raskausaikaan.
Muistan viime keväänä, kun odotin innokkaasti tietoa siitä, millainen tyttäreni syntymävuoden pakkaus tulee olemaan. Innostuin valtavasti, kun sain tiedon siitä, että meidän pakkauksemme on saapunut lähi-Siwasta haettavaksi. Muistan senkin, että olin yksin kotona, kun sain pakkauksen hyppysiini ja odotin malttamattomana Jaakkoa kotiin, jotta voisimme yhdessä avata sen. Minä tiesin etukäteen, mitä paketista paljastuisi, mutta miehelle tuli ihan täytenä yllätyksenä, kuinka paljon kaikkea tarpeellista saimme käyttöömme. Hän luuli, että äitiyspakkaukseen kuuluisi muutamia vaatteita ja tavaroita. Esimerkiksi laadukkaat toppahaalarit tulivat hänelle täytenä yllätyksenä.
Kun tyttäremme syntyi, lähdimme pian lapsuudenkotiini Harjavaltaan harjoittelemaan vauva-arkea. Pakkasimme äitiyspakkauksen täyteen vauvantarvikkeita ja se matkasi etupenkillä landelle. Tyttö nukkui pitkään päiväuniaan ja osan yöunistaankin pahvilaatikossa.
Sanomattakin siis selvää, että olin hirveän iloinen, kun juuri minut valittiin mukaan Kelan blogiyhteistyöhön. Pääsin tiistaina hypistelemään uudenkarheaa pakkausta jo ennen sen julkistamista. Tänä vuonna lapsen saavat tutut tulivat melkein lankoja pitkin ja halusivat tietää kaiken uudesta pakkauksesta. Tyydyin kuitenkin sanomaan tuolloin vielä aivan top secret -pakkauksesta, että hienolta näyttää, olette varmasti tyytyväisiä.
Ja tässä se nyt on!
Uusi äitiyspakkaus. Minä kiinnittin ensimmäisenä huomiota toppahaalarin, joka on ollut meillä kovassa käytössä. Tykkään siitä valtavasti, sillä hihoissa on tarpeeksi tilaa esimerkiksi meikäläisen villasukille, jotka olen pujotellut tytön käsiin kovimmilla pakkasilla. Viime vuonna haalari oli ensimmäistä kertaa vuosiin mahdollista vetoketjuin muuttaa alaosastaan pussiksi ja tämä oivallinen ominaisuus on onneksi tämänkin vuoden haalarissa.
Tämän vuoden haalarissa on kiva kuosi ja neutraali väri, joka varmasti miellyttää monia. Meidän viime vuoden haalarimme on vaaleansininen, joka tietysti mielletään hyvin poikamaiseksi väriksi, muttei tuo minua ole haitannut. Vauva voi minusta nukkua vaunujensa suojissa missä värissä tahansa. Ehkä sitten taaperon puen ulkoleikkeihin mieluummin neutraaleihin sävyihin, en siniseen enkä punaiseen.
Kuulemma myös makuupussi on yksi pakkauksen hittituotteista. Siinä oli viime vuonna aivan ihana kuosi, mutta niin on myös tänä vuonna! Kankaalla seikkailee suloinen karhu kuusien ja tähtien seassa.
Pakkaus uudistuu vuosittain, mutta noin 50 tuotteen valikoima säilyy samantyyppisenä. Uutuutena tämän vuoden laatikosta löytyy uniriepukani, jota koristaa suosittu Kela-Kerttu. Myös vanhan koulukunnan vauvanhoitajien suosima talkki on tullut uutena valikoimaan. Kevyttoppahaalari on saanut uudessa pakkauksessa koristeekseen hauskat korvat huppuunsa.
Pakkauksen kokoajat ovat ottaneet palautteesta vaarin ja vähentäneet potkuhousujen määrää ja lisänneet puolipotkuhousuja. Peukkua tälle uudistukselle tulee täältäkin, sillä meidän tytön päällä ei ole nähty potkuhousuja kertaakaan.
Tiedätte meikäläisen fanituksen kietaisubodyja kohtaan ja uudesta pakkauksesta löytyy sellainen aivan ihanalla kuosilla (alla). Myös tuo sini-harmaa-valkoinen potkupukuyökkäri on aivan ihana. Meillähän ei juuri muuta ole käytettykään kuin erilaisia potkupukuja ja haalareita, joten tuon ottaisin heti käyttöön!
Meidän taloudessa suurinta huutoa toppa- ja merinovillahaalarin, kypäräpipon ja lämpötumppujen ja -töppösten lisäksi ovat olleet tavarat. Tytön tukka harjataan äitiyspakkauksen harjalla, kylpyveden lämpötila mitataan pakkauksen lämpömittarilla, kynnet leikataan ehdottomasti pakkauksen legendaarista suosiota nauttivilla kynsisaksilla ja viime vuoden uutuuden, nännivoiteen käytin aivan viimeistä pisaraa myöten loppuun. Nämä kamat löytyvät uudestakin pakkauksesta.
Nuo äitiyspakkauksen kynsisakset ovat oikeasti suorastaan myyttiset. Minun syntymävuoteni sakset ovat edelleen visusti tallessa äitini kylpyhuoneessa ja äiti on suhtautunut niihin aina aivan hysteerisesti. Niitä ei saa viedä kylpyhuoneen ovien ulkopuolelle, ne eivät saa mennä hukkaan.
Äitini ystävä on hänkin säästänyt lastensa pakkausten sakset. Kerran oli tosin lähellä, ettei hän menettänyt rakkaita saksiaan. Hän oli matkaamassa minun äitini kanssa Tukholmaan, kun lentokentän turvamies informoi ymmärrettävistä syistä läpivalaisussa, ettei meikkipussiin unohtuneita kynsisaksia saa viedä lentokoneeseen. Äitini kaveri yritti puhua äitiyspakkauksesta saadut elintärkeät sakset mukaan matkaan, mutta turvamies ei voinut antaa periksi. Hän kuitenkin vinkkasi, että sakset saattaisivat pysyä muutaman päivän tallessa pienen lentokentän WC-tilan valaisimen päälle jemmattuna. Tehtiin työtä käskettyä ja sakset olivat kuin olivatkin vielä tallessa, kun seurue palasi reissusta.
Pakkauksen peitto ja lakanat matkasivat meidän kanssa Kanarialle asti: ovat siis olleet kovassa käytössä. Tämän vuoden lakanassa on hauska, värikäs printti, mutta ihan mukavaa että pohja on kuitenkin edelleen valkoinen.
Äitiyspakkauksen jokaista tuotetta voi mennä syynäämään nyt tarkemmin kuin ennen Kelan sivuille. Uusituilla äitiyspakkaussivuilla pääsee zoomaamaan tuotteen yksityiskohtiin. ”Ihan kuin Zalandossa”, sanoi Strömmanin Kasper. Tuotesivuilla kerrotaan jokaisen tuotteen koko ja valmistusmateriaali.
Laatikko itsessään on sama kuin viime vuonna. Sen ulkoasu ei vaihdu yhtä tiuhaan kuin sisällön. Laatikon kuvan suunnittelija on Reeta Ek. Jonossa mars -niminen ilme valittiin koristamaan pakkausta suunnittelukilpailussa, jonka Kela järjesti vuonna 2011 Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijoille.
Ylempänä olevan kollaasin kuvassa näkyy äitiyspakkaus-emoji, joka ehkä sai huomionne? Kyseessä on Kelan, ulkoministeriön ja mainostoimisto Hasan & Partnersin suunnittelema emoji, joka kuvaa kansainvälistäkin huomiota jatkuvasti saavaa suomalaista erikoisuutta: pahvilaatikossa nukkuvaa vauvaa. Äitiyspakkausta, joka on suomalaisen sosiaaliturvan tunnetuin brändi. Äitiyspakkaus-emoji on osa ulkoministeriön Suomesta kertovaa emoji-sarjaa, jonka voi ladata käyttöön sovelluskaupoista toukokuussa.
Käykää siis tsekkaamassa äitiyspakkauksen uudistetut sivut: sieltä saatte vielä paremman käsityksen pakkauksen kamoista ja voitte tosiaan vaikka zoomailla nappeja ja neppareita, jos oikein tarkkoja olette. Voipa suosikkituotteistaan tuolla muuten jopa somettaa! Yksittäisen tuotteen voi jakaa Facebookiin sekä Twitteriin ja tuotekuvia voi tallentaa omaan Pinterestiin.
Kommenttiboksiin haluaisin ehdottomasti teidän mielipiteitänne uudesta pakkauksesta! Mitä pidätte uusista tuotteista, väreistä ja kuoseista? Kommenttiboksissa saa myös kertoilla omista äitiyspakkausmuistoista: mistä tuotteesta tuli teidän perheessä hitti? Mitä ei tarvittu? Onko äitiyspakkauksessa kehitettävää? Jos, niin mitä? Haluaisin myös kuulla, jos joku teistä on ottanut äitiysavustuksen rahana pakkauksen sijaan. Millä perusteella teit tämän valinnan?
OSALLISTU INSTAGRAM-KISAAN!
Kela järjestää vuoden 2016 äitiyspakkauksen julkistamisen kunniaksi Instagram-kuvakisan. Kela arpoo lapsiystävällisiä palkintoja kaikkien kuvia jakaneiden kesken koko kilpailujakson ajan. Kilpailuaika on 4.3.–17.4.2016.
Osallistu arvontaan jakamalla kuva omasta äitiyspakkausmuistostasi. Merkitse kuva tunnisteella #äitiyspakkausmuisto ja merkkaa kuvaan myös Kelan Instagram-tili @kela_fpa. Instagram-tilisi tulee olla avoin.
