Podin tytön vauva-aikana vähän huonoa omatuntoa, sillä en lukenut hänelle juuri koskaan mitään. Olen käsittänyt, että joillekin vauvoille luetaan ihan ensimmäistä elinkuukausista lähtien. Yritin joskus, mutta tyttö ei ollut ollenkaan kiinnostunut lukemisestani. Vasta nyt aivan hiljan, hän on hiukan innostunut satujen kuuntelemisesta – tai lähinnä vasta katsomisesta. Iltasatu kuuluu jokailtaisiin rutiineihin, muttei taapero jaksa hirveän kauan kuunnella. Hän haluaisi itse kääntää sivuja ja riehua sängyssä. Ääneen lukemisella on kuitenkin lapselle paljon hyötyjä, joista medioissakin aina välillä muistutellaan.
Entinen työkaverini Henna Koste julkaisi huhtikuun alussa esikoiskirjansa Siiri Siimahäntä halusi hienostella. Henna lähetti kirjan minulle ja sitä on nyt luettu joka ilta: se on sopivan lyhyt, jotta sen voi lukea vaikka kokonaan ennen nukkumaan menoa ja se on kirjoitettu ihanasti runomuotoon. Ja ennen kaikkea, siinä on tärkeä opetus, jonka toivon lapseni sisäistävän myöhemmässä elämässään. Vielä kirja on hänelle ehkä vain suloisia värejä ja kuvia, mutta pian hän toivottavasti jo hoksaa, että sisäinen kauneus on sitä kaikista tärkeintä kauneutta.
Kirjan voi tilata täältä.
Kirjan on kuvittanut Julia Jusslin.
Mitä teillä luetaan?
Jäikö sulla vahingossa tuo kasvokuva noin selkeäksi? 🤔 muistelisin ettet ihan tälläisiä kuvia ole aiemmin julkaissut. 😊