Meidän pikkutyyppi on jo vuoden ja yhdeksän kuukautta. Facebookissa tuli vastaan muisto, joka kertoi tytön kiivenneen tasan vuosi sitten rappusia. Silloinkin oli jo vauhti päällä. Tyttö on edelleen oma iloinen, päättäväinen ja harkitseva itsensä. Hän ei syöksy suin päin mihinkään vaan tarvitsee totuttelua, kun vastaan tulee uusi tilanne tai ihminen.
Nyt on muuten selvästi meneillään kausi, jossa haetaan vähän, mikä on omaa, mikä toisen ja mikä yhteistä. Tyttö tuntuu ajattelevan, että kaikki, mitä hän milläkin hetkellä haluaa, on hänen. Yleisillä leikkipaikoilla on vähän raskasta olla koko ajan muistuttamassa, että toisen kädessä oleva lelu ei ole hänen, vaikka hän olisi viisi minuuttia sitten leikkinytkin sillä. Tahtoa osoitetaan vieläpä aika kovaäänisesti: mmminunnn, minunnnn, hän kiljuu. Hän ei ole ainakaan vielä täysin jyrännyt muita ottamalla kädestä tai muuta, mutta hän seisoo vaativasti vieressä, osoittaa tahtomaansa asiaa ja hokee tuota minunminun-mantraansa. Usein käytetty sana on myös tiukka EI.
Tyttö on hirveän puhelias ja suu käy ainakin kotona jatkuvasti. Hän oppii nopeasti uusia sanoja ja lauseitakin hän jo muodostaa: Dino pissaa ja lintu lentää ovat useimmin kuullut lauseet 😀 Hän osaa myös yhdistää sanoja: äidin sukat, iso hauva ja niin edelleen.
Elämä on tuntunut helpottuneen ihan hirveästi, kun nukkumisjärjestelyt normalisoituivat tuossa tovi sitten. On ihanaa, ettei päivä- ja iltaunet edellä pitkää nukutusta tai vaunukävelyä. Päiväunet nukutaan omassa tai hoitopaikan sängyssä, samoin iltaunet. Tyttö näyttää jo tottuneen omaan sänkyynsä ja omaan huoneeseensa, mutta samaa ei voi sanoa äidistä. Aina iltaisin, kun menen nukkumaan, tuntuu että jotain puuttuu. Tulee ikävä pientä seinän takana tuhisevaa lasta. Yritän päästä ikävästä yli miettimällä, miltä tuntui ahtautua sänkyyn, jossa ei koskaan ollut tilaa ja jossa sai aina keskellä yötä jalasta päähän.
1 vuoden ja 9 kuukautta vanhan ihmisen lempijuttuja elämässä:
♥ Tanssiminen – tyttö on pakko viedä tanssitunneille asap. Hän ojentaa usein kätensä ja vaatii ”tanttitaan” ja sitten täytyy laulaa ja hytkyä mahdollisimman vauhdikkaasti.
♥ Lätäköissä hyppinen
♥ Liukumäet
♥ Kaikki kulkuvälineet ja niiden bongaus – parhaimpia lenkoneet, piipaa-autot ja mopot. Takapenkiltä kyllä ilmoitetaan, kun sellaisia tulee vastaan. Kato! Kato! tyttö huutaa, kun mopo huristaa ohi tai jossain näkyy lentokone.
♥ Ilmapallot
♥ Auto-ostoskärryt (ovat ainakin toistaiseksi pelastaneet meidän kauppareissut. Tyttö ei koskaan ole missään niin tärkeän näköinen kuin auto-ostoskärryä ohjatessaan).
♥ Kivien kerääminen
hankalan näköinen sade-asu.
Ihania juttuja <3 Meidän kaksivuotias hallitsee myös tuon "minun minun"-mantran. Onneksi päiväkodissa joutuu odottelemaan vuoroaan ja jakamaan leluja, jotta hän oppii toimimaan ikäisensä kanssa.
Mopot, piipaa-autot ja rekat on myös meillä kovassa bongauksessa. Ja voi sitä riemua, kun joskus menemme bussilla, ja poika saa painaa nappia 😀