Miksei me käydä useammin Tallinnassa?

Ajatus, joka heräsi vähän väliä ollessani Tallink Siljan ja Finlandia Caviarin järjestämällä pressimatkalla Tallinnassa perjantaina.

Matkaseuralaiseni Jonna käy Tallinnassa tiuhaan ja muutenkin porukka tuntui ihmettelevän, kun sanoin, että edellisestä Tallinnan-visiitistäni on ehtinyt kulua jo kolme vuotta. Ymmärrän ihmetyksen: ihana, kaunis, kiinnostava, Suomen kaupungeista täysin poikkeava pääkaupunki on parin tunnin laivamatkan päässä – miksei siellä tosiaan kävisi tekemässä pieniä irtiottoja arjesta vähän useammin? Mieleeni tosin tulee välittömästi tylsä laivamatka, kun joku mainitsee Päivä Tallinnassa -risteilyn, mutta nyt sinne hurauttaa jo kahdessa tunnissa eikä uudenkarheassa Tallink Megastarissa kyllä aikakaan käynyt ollenkaan pitkäksi. Päin vastoin: paluumatkalla tuli suorastaan kiire ihmettelemään Itämeren suurinta ostoskeskusta illallisen jälkeen.

Päivämme alkoi Megastarin Business Loungessa aamiaisella, missä juttua riitti ja aamis maistui. Täytyi myös käydä piipahtamassa ulkokannen viherhuoneessa, missä varmasti ilman tuota Businessa Loungen viihtyisyyttä olisin menomatkan hengaillut.

Ensimmäinen etappimme Tallinnan puolella oli luksusparfyymeihin erikoistunut Crème de la crème -liike Viru Keskuksessa. Osa porukasta lähti tutustumaan uuteen ruokatori Balti Jaam Toriin, minne haluan ehdottomasti itsekin päästä seuravalla reissulla. Me pressijengin muotiin ja kauneuteen erikoistuneet toimittajat ja bloggaajat lähdimme kuitenkin siis haistelemaan luksusparfyymejä. Paikka oli kyllä ihan kosmetiikkafanin taivas ja sai ajattelemaan ihan uudestaan omaa tuoksufilosofiaansa. Olen aina ollut tosi tarkka käyttämistäni tuoksuista – niiden pitää olla just eikä melkein, mutten ole kunnolla edes tajunnut, että on olemassa vielä paljon luksuksempia hajuvesiä, kun ne tavaratalojen hienoimmat muotitalotuoksut. Olin ihan ällikällä lyöty Crème de la crèmessä: haistelin kymmeniä eri hajuvesiä, eikä yksikään saanut nyrpistämään nenää. Ne olivat oikeasti kaikki aivan jumalaisen tuoksuisia. Tajusin, kuinka paljon laatu vaikuttaa hajuveteen.

Myymäläpäällikkö jutteli, että liikkeessä asiointi on elämys: asiakkaalle tarjoillaan juomia ja heille etsitään täydellisesti omaan ihoon, sävyihin ja persoonaan sopiva tuoksu. Hän sanoi, että löytää asiakkaalleen sopivan tuoksun vain tätä katsomalla ja tämän kanssa hetken juttelemalla. En todellakaan osannut edes aavistaa, kuinka tarkkaa nenää ja silmää oikeanlaisen tuoksun löytäminen vaatii. Ihastuin itse palavasti Byredon tuoksuihin ja luulen, että käyn vielä tämän kesän aikana ostamassa La Tulipe -tuoksun juurikin Crème de la crèmestä. 

Viru Keskuksesta lähdimme vanhaan kaupunkiin ja käväisimme ihmettelemässä Vivian Vau -merkin kenkäputiikkia. Suunnittelija Vivian Untilla on kiinnostava tarina: hän kyllästyi, kun ei löytänyt 43-koon jalalleen koskaan sopivia, kivoja kenkiä ja päätti pistää pystyyn ihan oman kenkämerkin. Nyt hänen putiikissaan on naisten kenkiä jopa kokoon 45 asti.

Vivian Vaulta suuntasimme Tallinkin omistamaan Nok Nok -ravintolaan, joka sijaitsee sekin vanhassa kaupungissa (Vana Posti 7). Ravintola tarjoilee modernia thaimaalaista ruokaa ja alakerrassa on myös thaimaalainen kokkikoulu. Paikka teki vaikutuksen trendikkäällä miljööllään (kaikki rottinkinen on ihanaa) ja myös saamamme maistiaiset ja drinkit olivat superhyviä. En ole mikään intohimoinen kokki, mutta aloin jo haaveilla kokkikoulusta ystävien kanssa. Olisi hauskaa valmistaa kokonainen illallinen asiantuntijoiden opein ja päästä sitten syömään se hyvässä seurassa.

Nok Nokin jälkeen meillä oli hiukan vapaata aikaa ja lähdimme Jonnan kanssa takaisin Viru Keskukseen alennusmyyntikylttien kuvat silmissämme. River Islandista lähtikin yksi alepusero mukaan, mutta sen kummempaa shoppailua emme tällä kertaa päätyneet harrastamaan. Ihastelimme tosin tovin kukkakojujen antimia ja mietimme, kuinka ihanaa olisi, jos leikkokukat olisivat Suomessakin yhtä edullisia. Jonna sanoi rakastavansa leikkokukkia niin paljon, että hänellä oli köyhänä oikisopiskelijanakin kukkabudjetti. Suunnittelimme jopa roudaavamme edullisia kukkia Suomeen, mutta lopulta kukkaostokset jäivät tekemättä, koska laivamatkan jälkeen minulla menisi vielä reilu tunti kotimatkaan – kukatkin olisivat olleet sellaisen reissaamisen jälkeen aika nuutuneita.

Vapaa-ajan jälkeen suuntasimme reissumme pääkohteeseen eli toimitusjohtaja Valeria Hirvosen ja hänen poikansa Kirill Sirenin emännöimiin ja isännöimiin ylellisiin Finlandia Caviarin avajaisjuhliin, missä siemailtiin shampanjaa ja maisteltiin ostereita ja tietysti sitä kaviaaria. En ole koskaan käynyt Helsingin Finlandia Caviar -ravintolassa enkä ole ihan varma, olenko edes koskaan maistanut kaviaaria. Tämäkin oli siis mielenkiintoinen elämys. Vanhassa kaupungissa sijaitseva pieni ravintola-putiikki (Väike-Karja 1) on skandinaavisen simppelisti ja trendikkäästi sisustettu. Avajaiskemut tulen muistamaan myös yllättävästä vodkashotista, josta ensin kieltäydyin, mutta Kirillin suosituksesta kuitenkin maistoin. Kaikki vahvat alkoholit saavat minussa aikaan välittömät puistatukset, muttei selvästikään kirkas vodka, jos se on laadukasta. Koko matkan ideana oli tutustua Tallinnan luksukseen ja saihan tuolla opetuksen siitä, missä asioissa laatuun kannattaa panostaa.

Hauskojen juhlien ja pitkän päivän jälkeen oli aika raahautua takaisin laivalle. Onneksi meitä odotti illallinen Megastarin Chef’s Kitchen -à la cartessa. Ruoka maistui erinomaisesti, mutten suoraan sanottuna osaa sitä sen enempää analysoida, koska uppouduimme pöytäseurueemme kanssa niin syvällisiin keskusteluihin blogimaailmasta.

 ♥ Kiitos ikimuistoisesta matkasta Tallink Silja ja Finlandia Caviar sekä tietysti mahtava matkaseurueemme! ♥