Hei, olen Irene ja olen kirppisholisti

Kirppishulluuteni ei varmasti ole jäänyt epäselväksi täällä blogissa. Luulen, että harrastus on kuitenkin lähtenyt vähän lapasesta, sillä tytöllä alkaa olla jo vähän liiaksikin vaatetta ja meillä nurkat täynnä kippoja ja kuppeja. Jokainen suloinen taaperomekko sekä messinkinen ja kristallinen asia lähtee välittömästi mukaani kirppiksiltä. Onneksi osaan myös luopua ja myyn jatkuvasti vaatetta ja tavaraa eteenpäin.

Kukallinen farkkutakki, glitteriset joutsenballerinat ja lelukaivuri lähtivät mukaan Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta. Tuo täysin toimiva ja hyväkuntoinen kaivuri kuudella eurolla oli mahtava löytö: koska taapero rakastaa tällä hetkellä yli kaiken kaikenlaisia autoja, kaivureita ja nostureita. En osta hirveästi leluja kotiin, sillä taapero ei oikein tunnu leikkivän kotosalla ja kyllästyy nopeasti leluihin. Enkä halua meidän hukkuvan pienissä huoneissamme leluvuoriin. Mutta tuo vempele oli pakkohankinta. Kassalla eräs mies kysyi mukana olleelta taaperolta, osaako hän ajaa kaivurilla. Myyjä sanoi, että totta kai osaa, kun on niin hienot kengätkin ja viittasi glitterballerinoihin ♥

Kuten sanottu, kaikki messinkinen tarttuu näppeihini kuin niissä olisi liimaa. Messinkisiä tarjottimia meillä on jo vaikka kuinka monta, mutta toisaalta niin on pieniä pöytiäkin, joihin niitä voi asetella. Itämaistyylinen pikkumatto lähti Lanttilasta kotiin parilla eurolla, samoin tuhkakuppi. Taustalla lymyilevä rottinkituoli oli se kahdeksan euron kierrätyskeskuslöytö.

Ja ne ”kristallit”, niitäkään en voi vastustaa. Uusin pullolöytöni on tuo isompi pyöreä, missä on vielä supersöpö korkki. Se päätyi (kirppis)tarjottimelle muiden öljy- ja etikkapullojen kanssa. Kaikki tietysti kirpputoreilta.

Vie kirpparille koristeellisia metallitarjottimia ja -vateja sekä söpöjä kristalliasioita, lätkäise päälle edullinen hinta, niin voit olla varma, että käyn ne sieltä rohmuamassa. En enää edes muista, mistä tuo kulho on, mutta kristallipurkki ja tarjotin ovat Lanttilasta.

Messinkinen lintu kustansi minulle nakkilalaisella rompetorilla peräti kympin, mutta se oli ihan pakko saada. Äiti pudisteli vieressään päätään hamstraukselleni. Tarjotin on Wäiskin kirpparilta Porista.

Erikan poikaystävän ilme, kun esittelin sille ulvilalaiselta kirpparilta ostamaani ryijytyynyä…hän naureskeli kohteliaasti, koska luuli minun kertoneen juuri vitsin. Ihme kyllä Jaakko tykkäsi tästä parin euron kirppislöydöstä, ja äitini yritti omia sitä itselleen. Voisin ehkä vaihtaa sen tuohon äidin verannalla seisovaan rottinkituoliin. Mutta vain ehkä. Myös ikkunalaudalla näkyvä kuparipurkki on löytö Wäiskin kirpparilta.

Jouduin pidättelemään itseäni, etten syöksynyt heti Friitalan Löytötorin pöytää kaivelemaan, kun pöydän vuokraaja vielä hinnoitteli ja asetteli tuotteitaan pöytään. Niin kivan näköisiä lastenvaatteita hän myi. Minusta on kuitenkin ihan vihoviimeistä häiritä myyjää sillä tavalla. Olen ollut joskus jopa vähän tyly, jos joku on pyrkinyt omaan myyntipöytääni, kun olen vasta tuomassa tuotteita. Miksi ihmeessä ei voi odottaa sen aikaa, että myyjä on saanut pöytänsä kuntoon? No, ulvilalaisäidin kirppispöydästä lähtivät mukaan ainakin nuo kultaleggarit ja yhdet taaperobikinit. Tuo kantokahvallinen kori on samaiselta kirppikseltä.

Ostan harvemmin kirpputoreilta itselleni vaatteita, mutta välillä tulee tehtyä löytöjä. Givenchyn paitapuseron löysin Fredan Uffilta, kun olimme Johannan kanssa vintage-kierroksella Punavuoressa. Johanna teki niin ikään mahtavia löytöjä, kannattaa kyttäillä niitä hänen blogistaan. Puseron takana on Tuusulan Femmatorilta löytämäni villakangasbleiseri, joka tullee kovaan käyttöön syksyllä.

Pakkomielle nro. 100: ryijyt. Ne vain tuppaavat maksaamaan maltaita. Tämä pieni ryijymatto löytyi Porin Hyllymerestä yhdeksällä eurolla, joten en miettinyt ollenkaan, ostaako vai ei. Vihreä maljakko on yhdeltä suulikirppikseltä Merikarvialta ja musta lipasto isäpuoleni vanha.