Sain itseni kiinni asettamasta aivan liian suuria odotuksia meneillään olevalle lomalle. Kun ennen loma oli akkujen totaalilatausta, aivojen narikkaan heittämistä ja halutessa x-asennossa makaamista, se ei luonnollisestikaan ole ihan sitä nyt kaksivuotiaan kanssa. Tuo kaksivuotias tättähäärä koettelee äitinsä jo ennestään riekaileisia hermoja tuon tuosta. Aivan kaikki on tällä hetkellä EIEIEI ja äidin jakamaton huomio sekä nöyrät palvelukset ovat oltava saatavilla jokaisella valveilla olon hetkellä.
Minulla oli suorastaan paineita saada kunnolla levätyksi lomalla, koska täydellinen loppuunpalaminen ei ole ollut ennen lomia kauhean kaukana. Aikomus oli siis suorittaa lomakin ja kun hermoromahdus tuntuu edelleen kurkkivan nurkan takana, pettymys kalvaa mieltä. Ja siksi kaksivuotiaan uhmailijan pompoteltavana olo on tuntunut kieltämättä viime viikkoina hivenen heviltä. Jaakko ihmettelee, että mikäs se tässä pienen kullannupun kanssa on ollessa, mutta huomaan tytön käsittelevän isäänsä eri tavalla kuin minua. Äiti on nyt se, keneen kokeillaan rajoja.
Viidenkään viikon loma (toisesta työstä) ei kuittaa alkukesän uupumusta, mutta sellaisia ne ruuhkavuodet kai ovat. Syksyn tullen ja arjen alkaessa on vain maltettava ottaa järeämmät otteet käyttöön rentoutumisen suhteen, kevennettävä taakkaa, oltava itselleen armollisempi ja hoidettava ennen kaikkea itseään, parisuhdettaan ja perhettään ennen kaikkea muuta. Eikä siinä, ainakin olen lomalla saanut nukuttua, sporttailtua, luettua jopa yhden kokonaisen kirjan ja vielä on pari kivaa reissua edessä. Kyl tää tästä!
Mites muilla meni lomat? Miten te koette lomat pienten lasten kanssa?
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.