Ainakin se olisi suuri haaveeni.
Itselleni säännöllinen liikunta ja urheilullinen elämäntapa eivät tule ihan luonnostaan. Harrastin kyllä lapsena liikuntaa, mutten kovin kunnianhimoisesti enkä ole varsinaisesti aikoinaan nauttinut niinkään liikkumisesta vaan enemmänkin pelaamisesta ja kilpailusta. Lukioikäisenä silloinen poikaystäväni tutustutti minut salitreenaamiseen ja harjoittelin vielä yliopiston alkuvuosina punttiksella ja ryhmäliikunnassa usein ja aidosti liikunnan ilosta. Pelasin vielä parikymppisenä pesistä suomisarjatasolla ja se oli ehdottomasti elämäni parasta aikaa urheilun suhteen.
Kun työelämä imaisi tiukasti otteeseensa treenaaminen jäi vähemmälle. En ehkä koskaan oppinut sitä, että liikunnasta saa energiaa – hektisessä elämänrytmissä se on usein tuntunut vain pakkopullalta, jonka helposti jättää aikataulusta ensimmäisenä, jos on kiirettä.
Vuonna 2013 treenasin kuitenkin taas suhteellisen aktiivisesti ja nyt kun katson sen ajan valokuvia, huomaan että se näkyi myös ulkonäössä. Viimeistään raskaaksi tultuani treeni jäi tyystin – pahoinvointi ja myöhemmin masennus pakottivat sohvalle. Liikkumattomuus näkyi ja tuntui kehossani niin selvästi, että asialle oli pakko tehdä jotain.
Sen lisäksi, että oma kroppani ja mielenterveyteni alkoi hajoilla treenin puutteen seurauksena, tajusin etten halua opettaa lapselleni liikkumatonta elämäntapaa. Päinvastoin, haluaisin että hänellä olisi minua paremmat valmiudet aloittaa ja ylläpitää liikuntaharrastus aina pitkälle aikuisuuteen saakka. Haluaisin, että hän olisi aikuisenakin isänsä kaltainen sporttaaja, joka saa hyvinvointinsa nimenomaan terveellisistä elintavoista ja säännöllisestä liikunnasta. Toivoisin, ettei hän kokisi liikuntaa pakkopullana, kuten äitinsä aika usein, vaan tärkeänä, energiaa ja itseluottamusta antavana osana elämää.
Tällaista asiaa ei tietenkään opeteta lapselle puhumalla vaan näyttämällä esimerkkiä. Kesällä olemme ottaneet tyttöä mukaan ulkotreeniin ja näyttäneet, että liikunta on hauskaa ja sen saa helposti liitettyä arkeen ja perhe-elämään. Tietysti hän oppii sporttisen elämäntavan myös huomaamalla, että äiti ja isä lähtevät usein omiin liikuntaharrastuksiinsa. Minusta on kuitenkin kiva ottaa häntä myös mukaan sellaisiin liikuntapaikkoihin, missä se on mahdollista: uimaan, lenkkeilemään, pyöräilemään ja niin edelleen.
Postauksen kuvissa pikkuinen on mukanamme Kartanonkosken ulkoliikunta-alueella, missä on ehdottomasti parhaat ulkotreenivempeleet, joita olen koskaan käyttänyt. Alueella on esimerkiksi crossfit-alue köysineen ja levytankoineen. Ihan huippumesta! Olemme muutenkin hyödyntäneet aina, kun säät sallivat noita ulkoliikuntapaikkoja. Ei maksa mitään ja on mielekästä liikuntaa tällaisille juoksua viimeiseen asti vältteleville ihmisille.
Ps. Suomalaistutkimuksessa havaittiin, että liikunnallinen elämäntapa periytyy. Yhteys näkyy erityisen vahvana 24 ikävuoteen saakka, mutta säilyy aina 46 ikävuoteen asti. Lisää tutkimuksesta esimerkiksi Iltalehden jutussa.
Huppari 2nd hand Gap
Lippis H&M (vanha)
Leggingsit Papu (saatu) NÄMÄ
Tennarit 2nd hand Nike
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.