Ensimmäinen päivä yrittäjänä!

Eilen oli tunteikas päivä: viimeinen päiväni Iltalehdessä. Olin aika tyyni koko päivän, tein hommia aivan normaalisti (kiirettä piti!) ja sanoin kaikille, että ei tässä mitään. Mutta samalla sekunnilla, kun pomo aloitti iltapäivän palaverissa jäähyväispuheensa kukkapuska ja Irene-lööppi kourassaan, aloin vollottaa kuin pieni lapsi. Joissain tilanteissa toivoisi, että voisi hallita tunteensa vähän paremmin. Mutta toisaalta: paheksunko koskaan kenenkään itkemistä. En todellakaan. Miksi siis suomin itseäni siitä, että näytän tunteeni?

Tunteet olivat ristiriitaiset. Toisaalta olen valtavan innoissani uudesta työstäni. Olen itseni pomo, vastuussa oikeastaan vain itselleni. Olen vapaa: voin tehdä töitä missä ja milloin haluan. Voin tehdä paljon sellaista, jota en voinut päivätöitä tietokoneen takana paiskiessani tehdä. Mutta tietysti haikeus iski, kun oli oikeasti aika heittää hyvästit. Rakastin niin pitkään joka solullani iltapäivälehden toimituksen jokapäiväistä pöhinää ja huippuja työkavereita.

Aivan epätoivoiseksi en ikävissäni kuitenkaan heittäytynyt, sillä teen jatkossakin töitä Iltalehdelle. Esimerkiksi Perjantaipurkit jatkuvat tavalliseen tapaan. Asetelma kuitenkin muuttuu: jatkossa lehti on asiakkaani. Ja se jos joku on aika kutkuttavaa. Että olen oikeasti BOSS yrityksessä Irene Naakka. No, okei yritysmuoto tulee olemaan toiminimi mutta kuitenkin.

Ensimmäinen (loppu)viikkoni yrittäjänä tulee olemaan aika kiireinen ja kalenteri täyttyy muutenkin uhkaavasti. Tänään aloitin tohinalla suuntaamalla erään podcastin nauhoituksiin, sitten tekemään haastattelua. Huomenna nakutan taas konetta kuin heikkopäinen ja lauantaina nappaan lapsen kainaloon ja suuntaamme Lapsimessuille. Tule nykäisemään hihasta, jos törmätään!