Alkaa aina vähän ahistaa, kun kulttuurinen appropriaatio tulee lähelle tavallista suomalaista arkea. Se nimittäin tietää ihan järkeviksi luulemieni ihmisten täydellisen ymmärtämättömyyden todistamista. Kuten hiljattain, kun Yle päätti siirtää Pikku Kakkosen Herra Heinämäki -sarjan Elävään arkistoon intiaanistereotypioiden vuoksi. Siirtopäätös tehtiin, kun saamelaiskatsojat ottivat Twitterissä puheeksi intiaanihahmon asiallisuuden.
Nyt vitivalkoinen etuoikeutettu kansa huutaa, kuinka nyt on nyhjäisty taas ihan tyhjästä. Sönkötetään, että kyllä on taas mielensäpahoittajia liikkeellä. Emmekö ymmärrä, ettei meillä ole asiasta nokan koputtamista? Meiltä ei nyt kysytä.
Ihmisillä on toisinaan ihan liikaa sanottavaa. Voisimmeko joskus mieluummin kuunnella? Olen ihmetellyt tuhat kertaa, miksi miehet karjuvat mielipiteitään naisten kokemasta ahdistelusta. Kun ei ole, eikä edes voi olla asiasta kokemusta, ole hiljaa ja kuuntele. Kun ihmetyttää, että mitä se sellainen kulttuurinen omiminen on, kun tässä ihan vain kunnioitetaan toisen kulttuuria pukeutumalla stereotyyppisiin toisen kulttuurin asusteisiin, ole taas hiljaa ja kuuntele, mitä sen toisen kulttuurin edustajalla on asiasta sanottavanaan.
Nyt koko Heinämäki-tapaus on paisunut saamelaisten parjaamiseen. Asian esille nostanut Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja Petra Laiti saa lokaa niskaansa, kun kehtasi esittää mielipiteensä. Ja auta armias, kun nainen avaa suunsa, vieläpä vähemmistöön kuuluva. Mitä sitä muutakaan yritettäisiin tehdä, kuin vaientaa hänet.
Tämänkin casen laittoin jälleen kerran perspektiiviin mainio Iikka Kivi:
Koko tapaus kuvastaa hyvin niitä ylimielisiä, kolonialistisia asenteita ja empatiakyvyn alikäyttöä, jotka suomalaisten parissa edelleen sinnikkäästi kököttävät. Suomalaisten kohtalo tässä asiassa oli se, että heidän rakastamansa lastenohjelma siirrettiin eri paikkaan. Ja suomalaiset raivoavat siitä ihmisille, joiden rakastamaa kotia ja elämäntapaa on siirrelty kyselemättä paikasta toiseen vuosi toisensa perään.
Kulttuurinen omiminen on vaikea aihe. Muttei sen ihan näin vaikea pitäisi olla. Suomalainen toikkaroimassa intiaanipäähine päässä ei ole ok.
Muutamia kiinnostavia kirjoituksia kulttuurisesta omimisesta, jotta ymmärtäisimme:
Anastamista vai arvostamista? Dialogi kulttuurisen omimisesta
Mikä ihmeen kulttuurinen omiminen? Tästä on kyse ilmiössä, johon sinäkin olet saattanut syyllistyä
Mihin mielestäsi on sopiva vetää raja? Pitäisikö muut kuin afroamerikkalaiset rap-muusikot kieltää? Saako sushia käydä syömässä muissa kuin japanilaisten omistamissa ravintoloissa tai itseasiassa saako sushia edes syödä ellei ole japanilainen? Onko sinulla oikeus pitää kodissasi toiselle kulttuurille ominaisia sisustusesineitä ja mattoja?
Aihe on todella monisyinen, eikä ole minun asiani vetää rajoja. Tärkeintä on kuunnella ja ymmärtää niitä, jotka aiheesta tietävät. Intiaanipäähineillä ja esimerkiksi saamelaisten asuilla pelleily on kuitenkin käsittääkseni ihan yksiselitteisesti väärin.
En tiennyt, että asian oli nostanut vireille vähemmistöön kuuluva nainen, kun asiasta kuulin. Tuskin tiesi kovin moni muukaan. Tässä lienee ihan turha nostaa esiin sitä korttia. Mielestäni ohjelmassa ei myöskään ole loukkaavasti esitetty intiaanihahmoa… mietinkin kovasti mihin raja tulisi vetää.
Tarkoitin siis sitä, että Petra Laiti on nyt saanut vihat niskaansa, kun otti asian puheeksi. En siis syyttele tästä lokaamisesta ketään muita kuin niitä, jotka siinä ovat olleet mukana. Kulttuurinen omiminen voi olla väärin, vaikkei tarkoituksella loukattaisi ja pilailtaisi. Minusta nykyään pitäisi jokaisen tietää, ettei ainakaan intiaanipäähineitä tai jostain pilailupuodista hankittuja saamelaisasuja pitäisi käyttää huvikseen. Eikä siis tosiaan ole meidän asiamme vetää niitä rajoja, vaan niiden joiden kulttuuriin esimerkiksi nämä esineet ja asusteet kuuluvat.
Kaikesta tästä kohusta autuaan tietämättömä suunnittelin pukeutuvani elämäntapaintiaaniksi lasten kerhon vappunaamiaisiin, mutta jokin kumma vaisto sai minut kuitenkin muuttamaan suunnitelmaani. Poika halusi pukeutua pääkallopukuun, intiaanien kulttuurista omittu sekin. Tytölle ehdotin prinsessa-asua, mutta kieltäytyi. Hyvä niin, sillä tuskin Vickan ja Madde riemuitsevat henkkamaukan valetiaroista, ja prinsessoja oli juhlassa jo kolme muutenkin. Tyttö halusi kissa-asun. Lähteissä kysäisin meidän oikeita kissoilta, että onks tää nyt ihan ok, etkä ikinä arvaa, mitä ne vastasi😉
Hauskaa miten tämä intiaaniksi pukeutuminen liitetään kaikkeen epäolennaiseen 🙂 Vertaa mielummin vaikka vähän ’sinnepäin’ toteutettuun aboriginaali-naamiaisasuun, tai varmasti mielipiteitä herättävään kulttuuriasusteeseen nimeltään burqa!
Erikoista, että nämä vähemmistöasiat ovat nykyään kokoajan pinnalla. Meistä jokaisella on kuitenkin jokin kulttuuri taustalla. Nykyajan Suomessa hyvin moni asia ymmäretään tahallaan väärin.
Noista linkkaamistani teksteistä saa aika hyvän käsityksen kulttuurisen omimisen ongelmallisuudesta.
Mun mielestä keskustelun naurettavin osa-alue oli se, että moni aikuinen veti mukaan kortin ’no mutta kun se on meidän lapsen lempiohjelma!’. Hyvät ihmiset, ensinnäkin, tästä(kin) aiheesta voi keskustella lapsen kanssa, ja altistaa heitäkin asialle, josko he aikuistuttuaan osaisivat kohdata kulttuuriasioita astetta paremmin kuin meidän sukupolvemme. Lisäksi, maailma on lastenohjelmia täynnä, kyllä sieltä löytyy nopeasti myös uusia lemppareita! Ei yhden representaation ongelmalliseksi toteaminen yhtäkkiä kadota kaikkia ’rajoja’ niinkuin muutama aiemmin kommentoinut pelkäsi, tai tee kaikesta kulttuuriin viittaavasta ongelmaista. Askel askeleelta opimme lisää toisistamme tällä maapallolla, ja opimme asettumaan toistemme saappaisiin. Eikä kyse olekaan siitä että me opimme itse kritisoimaan kaikkea, vaan niinkuin Irene sanoit, että oppisimme kuuntelemaan, kun joku muu liputtaa jonkun asian ongelmalliseksi.
Menee vähän tunteisiin tää asia, en voi ymmärtää sitä negatiivista mekkalaa joka tästäkin somessa nousi :’D. Ohjelman SIIRTÄMINEN ei ole meiltä pois. Lapsille on tarjolla niin paljon sopivaa viihdettä, on mistä valita, että miksei vaan hyväksytä ja anneta olla, vaikkei oltaisikaan samaa mieltä, ja siirretä energiamme tosaalle.
Miksi se ohjelma sitten piti siirtää? Totta kai se aiheuttaa lisää mielipiteitä kerran yhden ryhmän mielipiteen takia ohjelma piti lakaista pois näkyvistä. En sinän ymmärrä mitä ihmettelemistä siinä on.
Tämä kulttuurin omimisjuttu on kyllä asia mistä olen aika vähän samaa mieltä siitä valistavien kanssa. Asia on niinkin vaikea, että on itsessään suorastaan paradoksi, eli töysin mahdotonta toteuttaa kaikkia tyydyttävällä tavalla. Aina kaikenlainen vähemmistökulttuurien esittäminen on jonkin joukon mielestä vääränlaista esittämistä, joten jos tällä linjalla jatketaa se linja on ikävä kyllä se, ettei muita kuin ”valtakulttuuria” voi olla tämänkään vertaa esillä. Haluaisin kysyä näiltä puoltavilta sitäkö tässä oikeasti halutaan? Sitä paitsi kuka voi ensinnäkään määrittää sen mikä on valtakulttuuria ja mikä ei? Ja onko se nyt sitten ihonväri joka senkin määrittää? Minun on esimerkiksi hyvin vaikeaa nähdä suomalaisuuttakaan minään globaalisti valtakulttuurina, vaikka valkoisia olemmekin.
Pohjimmiltaan minä näen koko ajatuksen ikävä kyllä hyvin rasistisena ideologiana. Monet tahot ovat halunneet puuttua jopa siihen kenellä on ihon värin perusteella oikeus käyttää jotain tiettyä vaatetta tai hiustyyliä. Siitä sitten haukkana syyllistetään ja parjataan ties ketä tuntemattomia, vaikkei muut voi tietää kyseisen henkilön taustaa tai suhdetta asiaan. Ei kenelläkään ole myöskään oikeutta puuttua toisen ulkonäköön, vaikka se äkkiseltään ikävältä tuntuisikin.
Stereotyypit ja niiden esittäminen joo, on aika nähtyä, tylsää ja huonoa esittämistä, mutta jos sellaista joku jossain sortuu esittämään niin sitten esittää. Ei sen perusteella voi liian varovaiseksikaan ryhtyä.
Koko juttu on pohjimmiltaan mahdoton paradoksi ja ihan naurettava lähemmin tarkasteltuna.