Olen kärsinyt kotihäpeästä niin kauan kuin muistan. Meillä oli lapsuudenkodissa paljon tavaraa joka paikassa eikä siellä siksi näyttänyt koskaan kauhean siistiltä. En ole edelleenkään mikään minimalisti, joten kodillamme on tapana räjähtää, jos en ole jatkuvasti panemassa tavaroita paikoilleen. Tämän lisäksi en useinkaan jaksa tai viitsi järjestellä. Haluan tehdä vapaalla ajallani yleensä jotakin aivan muuta kuin siivota.
Tämä aihe tuli mieleeni, kun Maria Veitola puhui siitä Vappu ja Marja Livessä. Marja Hintikka mainitsi asiasta myös Facebook-sivuillaan ja linkkasi postauksen yhteyteen Meidän Perhe -lehden jutun, siitä kuinka häpeä kodin sotkusta estää monia kutsumasta vieraita. Jutussa ammattijärjestäjä Ilana Aalto sanoo, ettei häpeä liity pohjimmiltaan sotkuun, vaan siihen kelpaako sellaisena kuin on.
Jutussa sanoataan, että kulttuurissamme kodin siisteys on eräänlainen kunnollisen ihmisen mittapuu ja moni luulee olevansa ainoa, jonka kodissa on kaaos. Aalto muistuttaa, että tämä on harha, sillä vierailemme usein siisteissä kodeissa. Kenties siksi, että ne kodit on siivottu ennen vierailuamme! Onhan meilläkin yleensä oikeinkin siistiä, kun saamme vieraita. Tietysti on olemassa myös monicagellereitä, jotka pitävät kotinsa aina siistinä, ihan itseään varten.
Puhumattakaan siitä, millaisen kuvan some antaa! Somessa kaikilla on täydelliset kodit! Meilläkin! Meidän 99 prosenttia ajasta totaalikaaoksessa oleva kotimme on esitelty kahdessa sisustuslehdessä, lukuisissa blogipostauksissa ja Instagram-kuvissa – ilman niitä sotkuja tietenkin.
Todellisuudessa vaatehuoneessamme on IKUISUUSKASA. Epämääräinen kasa vaatteita ja tavaroita, jotka odottavat kierrätykseen päätymistä. Työpöytäni suhteen olen antanut jo periksi ja siirtynyt läppärin kanssa sohvalle. Olohuoneen daybed on päästä päähän täynnä pyykkejä, leluja ja kasseja, joiden sisältöä kukaan ei tiedä.
Toivoisin jompaa kumpaa ominaisuutta: sitä, että nauttisin järjestyksen pitämisestä tai sitten sitä, etten välittäisi sotkusta. Se, etten jaksa pitää järjestystä ja se, että sotku ahdistaa minua, on sen sijaan aika paha yhdistelmä.
Huomaan itsekin uskovani tuohon perinteiseen ennakkoluuloon sotkuisen kodin asukkaasta. Yhdistän kodin järjestyksen sellaiseen yleiseen elämänhallintaan. Että jos koti on kunnossa, ei kärsi kaaoksesta millään muullakaan elämän osa-alueella. Kalenteri on reilassa, on tasapaino työn, perheen ja vapaa-ajan välillä, ja elämä on ylipäätään organisoitu. Kun koti on kuin pommin jäljiltä, ajattelen että sen kodin asukas on vain ihan pommi itsekin. Tai oikeastaan en edes tiedä, ajattelenko niin kenestäkään muusta kuin itsestäni.
Olen ankara itseäni kohtaan ja minun on vaikea hyväksyä heikkouksiani. Minulla on myös taipumusta voimakkaaseen häpeän tuntemiseen. Ei siis mikään ihme, etten siedä olematonta järjestyksenpitotaitoani ja sotkuinen koti hävettää minua.
Päätin kuitenkin vastaisuudessa pyrkiä hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja kotimme sellaisena kuin se on. Hyväksyminen vie huomattavasti vähemmän voimia kuin se, että yrittäisin väkisin olla toisenlainen ihminen. Minusta ei tule himosiivoavaa minimalistia, vaikka kuinka yrittäisin. Meillä vierailevat saavat siis niin ikään hyväksyä tämän ja sietää sotkumme.
Ollaan armollisempia itsellemme ja kodeillemme! Ollaan KOTIPOSITIIVISIA! Kaikki kodit ovat ihania sellaisina kuin ne milloinkin sattuvat olemaan.
Olen vasta viime vuosina yhdistänyt sen, että kun mulla on ollut kaaos päässä tai elämässä muutoin, niin olen yrittänyt lievittää siihen liittyvää ahdistusta järjestyksessä olevalla, siistillä kodilla. Näin luulen olleen myös lapsuudenkodissa. Joku asia on kontrollissa, vaikka muuten palaset ovat hajallaan.
Nykyään olen huomattavasti armollisempi itselle ja menen sieltä mistä aita on vähän matalampi. Koirankarvat voi vetäistä viisipiikkisellä, lapsen leikkihuoneen oven voi sulkea ilman, että siivoaa kaikkia leluja paikoilleen ja keittiön tiskipöytää ei tarvitse aina saada tyhjäksi. Ja se on aika kiva fiilis, kun se ei haittaa. Tulee keskityttyä olennaisempiin asioihin.. 🙂
Kuitenkaan meillä ei koskaan tilanne ole sellainen, että siivoaminen alkaa tavaroiden raivaamisella vaan tietty perussiisteys/ -järjestys on olemassa.
Kovin tuttuja ajatuksia. Haluaisin olla Monica Geller ja ihailen ihmisiä, joilla koti pysyy aina tip top, mutta en vain itse siihen kykene. Tuntuu, että muuta ei ehtisi tekemäänkään kuin siivoamaan, jos koti pitäisi pitää kunnossa kaiken aikaa.
Jostain syystä lähipiiriini koostuu siivousihmeistä. Tästä syystä inhoan yllätysvierailuja, myös lähimpien ihmisten. Lähes kuulen kuinka he mielessään päivittelevät keittiön tiskivuorta, vessan siisteystasoa ja yleistä epäjärjestystä. Ei meillä edes mikään jäätävä kaaos ole, mutta eri siisteystaso kuin ystävien kodeissa. Haluan ehdottomasti ehtiä laittaa paikkoja kuntoon ennen kuin päästän vieraita ovesta sisään. Ärsyttävää, mutta en vain pääse häpeästä eroon.
Jos asuisin yksin olisi kaikki useimmiten paikoillaan… Nyt kun on lapsia ja mies niin se ei todellakaan ole mahdollista vaikka laittaisi paikoilleen KOKO ajan niin toisaalla räjähtää. Mutta se on hyväksyttävä ja järjesteltävä kotia isolla kädellä edes niihin kasoihin aina vaan. Se missä kunnossa koti on kun vieraita tulee niin sellaisena haluaisin sen aina olevan tai mielummin jopa sellainen millainen se on ”asuntoesittelykunnossa”. Minimalistisuus, harmoniset murretut sävyt, siisteys, hiljaisuus ja tuoreet kukat pöydällä saa mun levottoman mielen lepoon ja nämä hetket on kyllä harvassa nykyään/vielä. Yllätysvieraita en ottaisi edes vastaan, WC esim voisi olla kaamea…
”Olohuoneen daybed on päästä päähän täynnä pyykkejä, leluja ja kasseja, joiden sisältöä kukaan ei tiedä.” 😁
Olipa rehellinen, hauska ja jotenkin HUOJENTAVA kirjoitus!
Itse suosin sisustuksessa koreja joihin on helpoo kaapia sotkut pöydiltä ja lattioilta. Ihan vain siksi, että ahdistun tavarakasoista, mutta en jaksa ylläpitää järjestystäkään. Olohuoneen tai keittiön pöytä, joka sisältää astioita, hiusharjan, laskuja, tyhjän maitopurkin, muutaman legon, kaukosäätimen, kännykän laturin, rutatun karkkipaperin ja pari kynää on AHDISTAVA. Perheen muut jäsenet vain työntävät kasat syrjään ja tekevät tilaa uudelle lautaselle/Kännykälle/ läksyille, mutta mä en pysty. Mutta koska vielä en ole löytänyt itsestään tyhjenevää koria, on niitä aina ostettava lisää.. ja pöydänaluset täyttyy. 🤣
Itse ajattelen, että haluan osoittaa arvostavani vieraitani siivoamalla kotini hyvään järjestykseen ja kutsuvaksi. Toki siivouksen tasoja on erilaisia ja on hyvä heittää nurkkaan turha hössötys, mutta minusta on ihanaa jos joku on nähnyt vaivaa vierailuni suhteen perkaamalla edes ne vaatekasat. Yksi mikä auttaa, on muutto pieniin neliöihin. Silloin on pakko laittaa tavarat paikoilleen ja kasoja ei synny, kun niille ei ole tilaa. Itse mietin, mitä en haluaisi nähdä vierailulla: varpusparvi wc-pöntössä ja hiukset lavuaarissa. Nämä kun putsaa, pääsee helpolla.
Jep, tuttua on. Itse ahdistun sotkusta, ainakin tavarat pyrin laittamaan paikoilleen useimmiten, mies taas ei niin välitä ja jättää vaatteet yms lojumaan minne sattuu. Olenkin keksinyt nyt sellaisen kikan, että vien ne sen vaatteet pyykkikoriin, sieltä ne sitten löytyy jos kaipaa 😀 Keittiön taso on aina kuin pommin jäljiltä ja joka pv raivaan sitä ja pyyhin tahroja. Ahdistun myös pölystä ja likaisesta vessasta/kylppäristä. Olen myös laiska siivoamaan ja mies vielä laiskempi, siitä ollaan monesti riidelty, kun en jaksa yksin siivota, mies on vähän tullut vastaan, mutta edelleen viikkosiivous on meillä vieräs käsite. Varsi-imurilla käyn sotkuiset paikat läpi joka vkl ja mies imuroin 2 vkon välein ja mä pyyhin pölyt ja siivoan vessat myös 2 vkon välein. Yritän edelleen päästä siihen tilanteeseen että joka vkl siivotaan kunnolla, koska se sotku vaan ahdistaa liikaa ja siivottavaa on 2vkon välein paljon enemmän, miehen mielestä näin ei toki ole, vaan samalla vaivalla siivoo kuulemma myös 2vkon välein kuin viikoittainkin 😀
Meillä keittiön pöytä on vain ruokailua varten, eikä siihen kasata mitään ylimääräistä eli se on tyhjä muulloin kuin ruokaillessa. Tiskit laitetaan suoraan tiskikoneeseen, niitä ei lastata tiskipöydälle.
Viikkosiivous tehdään joka ainut viikko. Joka ilta ennen nukkumaan menoa pyyhin keittiön työtasot. Näin toimien mitään kaaosta ei pääse syntymään.
Mutta mitäs sitten kun tiskikonetta tyhjentäessä lapset on kasanneet keittiön pöydän täyteen tavaraa ja viikkosiivouksen aikana vessoja pestessä lapset likaa muita juuri pestyjä huoneita ja iltaisin tasoja ei ees näy kun ne on jäänyt huomiotta kaikelta muulta siivoamiselta😅 Ei yhtään ahdista tämä kaaos ei 😂 T. 11kk:n ja 1v11kk:n mama 🙈