Mikä kesä!

Toivottavasti seuraatte meikäläistä Instagramissa, sillä olen viime aikoina päivittänyt tänne blogin puolelle hävettävän vähän, pahoittelut siitä. Ajateltavaa on ollut niin älyttömän paljon, etten ole kertakaikkiaan kyennyt julkaisemaan tänne puolelle mitään kunnolla jäsenneltyä tekstiä mistään, mitä mielessä on pyörinyt. Joku kummallinen blokki on nyt selvästi päällä.

Viime aikoina mielen päällä ovat olleet painavista aiheista erityisesti perussuomalaisten kammottavat ulostulot sekä BLM-liikehdintä. Olen viettänyt aika paljon aikaa miettien, millaisessa maailmassa elämme ja miten voisin itse tehdä siitä hiukan paremman.

IG Storyt ovat tietenkin vieneet jo ajat sitten blogipostausten paikan sellaisena matalan kynnyksen, arkisena julkaisualustana. Olen ylivoimaisesti aktiivisin siellä, sillä pidän siitä, että voin ottaa siellä kantaa yhteiskunnallisiin asioihin nopeastikin. Ja heti seuraavassa stoorissa julkaista jotain aivan muuta lapsen häröilystä meikkiuutuuksiin. Olisi ihanaa, jos osaisin suhtautua blogiinkin vähän rennommalla asenteella – sillä tavalla kuin ennen. Tuntuu kuitenkin, ettei tänne kehtaa julkaista mitään jäsentelemätöntä ja ei- puhki pohdittua, tai jotakin ihan vain tosi arkista.

Yksi syy on myös blogilukijoiden tietynlainen kasvottomuus. Kun julkaisen IG Storyn, näen piennä pallurana jokaisen, joka sen on katsonut. Jos ja kun joku aina reagoi tai kommentoi lähes kaikkea, mitä julkaisen, näen ihmisen reaktion tai kommentin taustalla. IG:ssä viehättää myös interaktiivisuus. Samalla kun blogipostauksia enää harvemmin juuri kommentoidaan mitenkään, IG:n inbox on aina täynnä ilosta nauravia emojireaktioita ja pitkiäkin kommentteja ja keskusteluja. Blogikommentointi on mielestäni paljon negatiivisempaa: yleensä kommentoidaan vain, jos haluaa tuoda esiin jotain kritiikkiä. Haluaisin kirjoittaa enemmän tärkeistä aiheista, mutta en halua kommenttiboksiin viestejä kasvottomilta ihmisiltä, joiden kanssa minulla on lähtökohtaisesti täysin erilainen arvomaailma.

En silti ole lopettamassa blogia! Pohdiskelen vain, mitä ja miten täällä jatkossa julkaisen. Nyt on tuntunut hyvältä pitää vähän taukoa ja miettiä asioita ilman, että julkaisen mitään mihinkään. Kuitenkin aina, kun saan joltakulta lukijalta ihanan viestin, jossa kiitellään esimerkiksi sitä, kuinka olen antanut jollekin voimaa erotilanteessa, kadun sitä etten ole kirjoittanut enemmän.

Tällä hetkellä otan aika iisisti muutenkin. Töitä on hiukan vähemmän kuin normaalisti koronan ja kesän vuoksi, joten yritän ottaa kaiken ilon irti toimettomuudesta. Pyörimme lapsen kanssa Lintsillä, käymme piknikeillä puistoissa ja olen taas alkanut lukea. Tiedonjanoni on ihan valtava ja luen kaiken, minkä ehdin feminismistä, naiseudesta, naiskehosta, naisen seksuaalisuudesta… Iltaisin, jos olen yksin, kävelen pitkiä aikoja Keskuspuistossa ja Töölönlahdella luureissa Himocast tai Tuplakääk. Päivän aikana askeleita tulee helposti 20 000.

Kaisa Merelän Powerful Sexual Aware on juuri päättymässä ja sekin on antanut ihan mielettömän paljon oivalluksia ja turvaa. Siitä voisin kertoa myöhemmin ihan kokonaisen postauksen verran, kunhan keräilen ajatukseni kurssin jälkeen. Haluaisin myös osallistua heinäkuussa alkavalle, deittailuun keskittyvälle Queen Salon -kurssille.

Nyt aion kuitenkin ihan ensisijaisesti nauttia kesästä. Lomaa en varsinaisesti aio (taaskaan) pitää, koska työni ovat ympäri vuoden rentoa enkä edes kaipaa lomaa. Korona-ahdistusten jälkeen on tuntunut aivan järkyttävän ihanalta nähdä ihmisiä, koskea ihmisiin ja ylipäätään ottaa arki ja elämä rennommin. Vaikka korona rajoittaa vielä kesällä paljonkin eikä ole mitään hauskoja festareita, joita odottaa vimmalla etukäteenkin, luulen että tästä kesästä tulee kuitenkin aika ihana.