Huh, alan pikkuhiljaa toipua viime viikolla vaivanneesta flunssasta ja viikonlopun juhlahumusta. Juhlimme nimittäin siskoni polttareita, joiden kohokohta oli heti alussa. Lähdimme nimittäin Klaukkalaan Ali-Ollin tilalle tutustumaan hauskoihin alpakoihin ja kokeilemaan alpakka-agilitya. Olimme yllättäneet Erikan kaasojen kesken jo perjantaina, mutta eka ilta meni ihan vain rauhallisella illallisella ja hengaillessa Erikan kotona.
Koko polttarisuunnittelu lähti siitä, että jotain eläimiin liittyvää pitää olla ohjelmassa. Erika on suuuuupereläinrakas ja päätimme heti ensi töiksemme, että lähdemme vierailulle jollekin kotieläintilalle. Tykkäsin viime kesänä vierailustamme Ali-Ollilla ja kun tajusimme, että sielä tarjotaan ryhmille alpakka-agilitya, ensimmäinen aktiviteetti oli selvä. Ennen radalle siirtymistä söimme brunssia tilan kahvilan terassilla alpakoiden tuijotellessa meitä.
Sisko on syöpätutkija yliopistolla ja viettää kaiken aikansa labrassa, joten olimme kaikki pukeutuneet enemmän tai vähemmän labrahenkisesti. Erikan biologikaverit olivat vetäneet ylle labratakkinsa ja meillä muilla oli hengityssuojaimia, suojalaseja, muovikäsineitä ja sen sellaista. Sangriaa kannettiin muovikanisterissa, mistä juomaa otettiin ruiskulla ja juotiin putkiloista. Erikalle itselleen puettiin suojahaalari, jonka selkämykseen kirjoitettiin MSc & Mrs Naakka. Erika kun ei aio vaihtaa sukunimeään naimisiin mennessään.
Brunssin jälkeen lähdimme tutustumaan alpakoihin. Meidät alpakoihin esitelleet tilan omistavan perheen nuoret tyttäret tunsivat alpakat kuin omat taskunsa. He olivat selvästi eläneet koko elämänsä alpakoiden kanssa. Pääsimme ensin taluttamaan alpakoita ja sitten alkoikin itse agility. Uroksista valittiin meille uutama alpakka, sillä kaikki eivät suinkaan sovellu lajiin. Alpakka ei ole tippaakaan miellyttämisenhaluinen, joten se sopii agilityyn, jos sitä sattuu kiinnostamaan moinen ajanviete. Jotkut yksilöt ovat todella hyviä, perheen tytär on pärjännyt kisoissakin yhden kanssa.
Erika valitsi itselleen Toivon, joka on ystävällinen ja tykkää rapsutuksista. Se on vain vähän laiska radalla eikä se välttämättä jaksa hypätä esteiden yli. Saimmekin hauskoja kuvia, joissa Erika hyppää ja alpakka kiertää esteen. Jotkut alpakat taas olivat aivan villinä radalla ja hyppäsivät aivan käsittämättömän korkeita esteitä.
Ukko (yllä) oli todellinen persoona. Häntä ei oikein voi pitää muiden urosten kanssa samassa aitauksessa, sillä hän ajaa laumatoverinsa pois ruokapaikalta. Näimmekin Ukon sylkemässä liian lähelle hänen aitaustaan tullutta kaveriaan. Epäsosiaalisuudestaan huolimatta Ukko on ihan huippu agilityssa ja taitaa hypätä korkeimmalle kaikista agilitya harrastavista tilan alpakoista. Hän on myös erikoisesta ääntelystään päätellen aika innoissaan ennen radalle pääsyä ja siellä ollessaan.
Tilalla on myös paljon muita eläimiä: kaneja, marsuja, kissoja, hevosia ja deguja.
Klaukkalasta ajoimme pikaruokalan kautta (Erikan pitää syödä jatkuvasti) Airbnb-kämpällemme Jätkäsaareen jättämään yöpymiskamamme sinne. Seuraava aktiviteetti oli Helsingin melontakeskuksella. Erika on jo pitkään puhunut haluavansa kokeilla sup-lautailua, joten menimme suppailemaan. Hietsussa oli käynnissä Weekend-festari ja suppailimme rannan suuntaan kuuntelemaan JVG:tä.
Melontakeskukselta kävelimme Töölön Kuningatar Sabaan syömään etiopalaisittain lounasta. Ruokia odotellessa Erika sai arvuutella jokaisen tuomasta esineestä, keneen polttariporukan jäseneen ko. tavara liittyy. Tämä ohjelmanumero on ollut mukana aika monissa polttareissa, joissa olen ollut ja se on tosi hauska. Muutkin seurueesta tutustuvat samalla toisiin.
Erikalta kesti tovi hoksata, keneen tuomani poliisiauto liittyy. Lopluta välähti: kerromme aina tarinaa siitä, kuinka jokainen meistä kolmesta siskosta on ollut poliisiauton kyydissä eri syistä. Vain yksi oli tehnyt rikoksen…
Ravintolasta suuntasimme majapaikkaamme kävellen. Olimme varmasti melkoinen näky jopa Weekend-festarikävijöiden lomassa labrakamoinemme ja boomboxeinemme. Illalla meillä oli tietysti perinteinen morsiussauna, missä Erika istui havunoksien päällä tulevan aviomiehensä t-paita yllään. Meillä oli paha vihta, jolla vihdottiin exät menneisyyteen ja hyvä vihta, jolla vihdoimme avioliittoneuvoja Erikalle.
Asuntomme parvekkeelta oli muuten aika kiva näköala!
Illan tullen suuntasimme Kallioon toivomuksena, että Erika pääsisi kunnolla krebaamaan. Tässä kohdin tuli polttariviikonlopun ainoa kämmi, koska kummassakaan paikassa, jossa Kallion yöelämässä kävimme, ei soinut Erikaa tanssimaan houkutteleva musiikki. Älyttömän hienossa uudessa paikassa, Väinö Kalliossa, sattui olemaan 70-luvun disco -teemailta, joka ei oikein innostanut tanssimaan – ainakaan polttarisankaria. Myöskään Kaikun musiikki ei napostellut ketään polttariporukasta. Niinpä siirryimme vielä uudelleen Väinö Kallioon kabinettiimme, missä viihdyimme pilkkuun saakka – vaikka tanssimaan emme päässeetkään. Matkalla kämpille vielä falafelit naamaan ja sitten nukkumaan.
Sunnuntaina osa porukasta lähti vielä Southparkiin brunssille ja sieltä Erikalle lepäilemään. Sunnuntai-iltapäivä menikin sitten polttaripäivän kuville naureskellessa. Ylipäätään polttareista jää mieleen se, että sai nauraa itsensä aivan kipeäksi. Kiitos siis kaikille osallisille <3 parin viikon päästä bailataan häissä!
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.