Hurjaa, kuinka suuresti elämä on muuttunut viikossa! Hermoja koetellaan, kun yrittää tehdä töitä nelivuotiaan tylsistyessä kotona. Olen kuitenkin ajatellut, että mulla ei ole kauheasti valittamista. Olen terve, töitä riittää vielä toistaiseksi ja kaiken lisäksi saan runsaasti omaa aikaa iltaisin, kun lapsi on isällään. Olen lukenut rauhassa, syönyt vähän liiankin hyvin ja treenannut pilatesta ja joogaa Youtuben avulla.
Ja toistaiseksi saa vielä ulkoilla, sekin on tärkeä henkireikä. Josta tosin joudumme pian luopumaan, mikäli jotkut ajattelemattomat ja harvinaisen itsekkäät ihmiset jatkavat hillumistaan ties missä kauppakeskusten avajaisissa ja after ski -bileissä. Yritän pitää mielen positiivisena poikkeusoloissakin, mutta kieltämättä noiden suosituksista vähät välittävien ihmisten tekemiset saavat verenpaineen nousemaan.
Suhtauduin aluksi melko levollisesti tähän tilanteeseen. Minä tai läheiseni emme kuulu riskiryhmiin eli en hermoile henkilökohtaisesti taudista itsestään, mutta pyrin tietysti omalta osaltani estämään viruksen leviämistä, jottei terveydenhuolto ylikuormittuisi ja kaikki tarvitsevat saisivat avun. Eniten pasmojani alkoivat kuitenkin panna sekaisin arviot siitä, kuinka kauan tämä tilanne kestää. En kestä olla kodin vankina edes kesään asti, ajattelin. Pieni ongelma siihen nähden, mitä jotkut joutuvat kestämään, mutta minkäs ajatuksillesi teet.
Nyt vain täytyy sietää epävarmaa tilannetta eikä murehtia liikaa sitä, kuinka kauan poikkeusolot kestävät. Uskon että henkisesti parhaiten nyt voivat ne, jotka luovat turvallisia rutiineja tähän outoon elämäntilanteeseen. Samalla kun pesemme vimmatusti käsiämme ja murehdimme toimeentuloamme, meidän kannattaa ehdottomasti pitää huolta myös henkisestä terveydestämme. Se nimittäin murenee helposti, jos jää yksin omien katastrofikelojensa kanssa neljän seinän sisään. On paljon kaikkea kivaa, mitä voimme tehdä kotona tai ulkona turvallisen matkan päässä muista ihmisistä.
Meidän kotoilut ovat onneksi sujuneet toistaiseksi ihan hyvin. Elli tuntuu viihtyvän kotona ja keksii itsekin tekemistä. Olemme ulkoilleet ja pelanneet paljon pelejä, sillä saimme Martinexilta ison pelilähetyksen (Martinexilla muuten kaikki lelut ja pelit miinus 20 prosenttia). Elli on piirtänyt, meikannut, opetellut kirjaimia Ekapeli Alku -sovelluksella ja tietysti katsonut aika paljon telkkaria. Nyt ei ole ruutuajasta stressaamisen aika. Eikä sitä pädiä ole käytetty vain lukemaan opettelua varten vaan ihan kaikenlaiseen pelaamiseen ja se on ihan fine!
Päiväkotikavereihin olemme pitäneet yhteyttä WhatsAppilla. Eräs äiti keksi kerätä kaikkien lasten vanhemmat samaan WA-ryhmään ja lähettelemme siellä video- ja kuvatervehdyksiä. Lapset tuntuvat ikävöivän toisiaan, joten on kiva katsella videoilta, mitä kaverit puuhaavat. Ellille päiväkotikavereiden videot ovat ehdottomasti päivän kohokohtia.
Askartelimme tänään ikkunaan sateenkaarikyltin, jonka tarkoitus on tuoda hyvää mieltä ja tsemppihenkeä naapurustoon. Sain tähän vinkin eräältä lukijalta <3
Minusta on ihana, että joku sanoo ääneen (kuten olet ennenkin tehnyt) että kodin seinien sisäpuolelle jääminen voi myös ahdistaa! Odoton esikoistani syntyväksi toukokuussa ja olen kauhuissani ajatuksesta, että meidän pitäisi jäädä karanteenin kaltaisiin olosuhteisiin vastasyntyneen kanssa näillä näkymin useiksi viikoiksi. En ole missään vaiheessa odottanut sitä, että saisin jäädä vauvan kanssa kotiin ”pesimään” tai nautiskelemaan hiljaisista kotipäivistä. Ehei. Kaipaan ympärilleni ihmisiä ja hulinaa, tekemistä, kahviloita, ravintoloita ja taidetta. Niin pinnalliselta ja turhamaiselta kuin se saattaa jonkun korvaan kuulostaakin. En missään tapauksessa halua riskeerata lapseni terveyttä, enkä vaikeuttaa risiryhmäläisten elämää, mutta muiden ihmisten olojen turvaaminen ei helpota omaa päänsisäistä ahdistustani. Toivon todella, että kesää kohden mentäessä maailmalla vyöryvä sairaus alkaa väistyä!
Ymmärrän sua todella hyvin. Ja viimeksi tänään mietin kaikkia vauvojen ja ihan pienten lasten äitejä, että täytyy olla todella rankkaa yrittää keksiä varsinkin taaperoille jatkuvaa tekemistä oman kodin seinien sisällä. Musta pitää ehdottomasti voida puhua myös pienemmistä ongelmista, mitä tämä aiheuttaa. Niistä voi muuten lopulta tulla isompiakin ongelmia. Mä todella toivon, että tämä menisi pian ohi ja säkin pääset tekemään odottamiasi asioita vauvan kanssa <3 <3
Moikka! Mistä tuo upea lattiavalaisin on? 🙂
Se on Zara Homesta 🙂
No kyllä! Tuntuu kyllä pinnalliselta ja turhamaiselta valittaa, kun terveenä ihan joutuu olemaan kotona. Ajatella ja tuntea saa jokainen, mutta kaikkea ei tartte sanoa ääneen. Monet ihmiset kärsii tällä hetkellä paljon isommista asioista. Kun läheinen taistelee hengestään, ei jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka on huolissaan kun ei pääsee ihmisten joukkoon ja hulinaan.
Ymmärrettävää sekin, ettei ymmärrä vähästä valittavia. Voimia!!