Nappasin tosiaan sen ihmeemmin pohtimatta lentokentän kirjakaupasta mukaani muutaman pokkarin Rodokselle. Huomasin, että luetuimpien pokkareiden kärjessä oli ihan mielenkiintoiselta vaikuttanut kirja ja ostin sen reissuun mukaan. Onneksi ostin, kirja oli sekä harvinaisen viihdyttävä että ajatuksia herättävä. Tiedän, olen varmasti ihan jäljessä ja monet teistä ovat jo ehtineet lukea hehkutetun kirjan, mutta oletan, että lukijoiden joukossa on myös sellaisia, jotka eivät ole ihan perillä siitä, mitä kaikki muut lukevat milloinkin.
Liane Moriartyn kirjoittama Nainen joka unohti (osta esim. eLibriksestä) kertoo australialaisesta Alicesta, joka kaatuu jumppatunnilla, lyö päänsä ja menettää muistinsa. Hän kuvittelee olevansa edelleen 29 ja odottavansa esikoistaan miehelleen. Todellisuudessa hän onkin 39-vuotias kolmen lapsen pian eronnut äiti. Elämä vaikuttaa paljon monimutkaisemmalta ja entiset ystävät tuntuvat välttelevän häntä. Kaikki puhuvat jostakusta Ginasta, joka tuntuu liittyvän kaikkeen, mutta Alicella ole aavistustakaan, kuka tämä on.
En tykkää lukea mitään kauhean monimutkaista ja raskasta. Minulle lukeminen on ennen kaikkea itseni viihdyttämistä, ei niinkään sivistämistä. Hyvin persoonallisella tavalla rakennettu ja kirjoitettu Nainen joka unohti on samaan aikaan kepeä ja hauska, mutta toisaalta hyvinkin haikea. Aiheet ovat vakavia: kirjassa käsitellään vanhemmuuden hektisyyttä, lapsettomuutta, avio-ongelmia ja kuolemakin on puheena.
Kirja pani miettimään ihan kunnolla omia elämänarvoja: sitä, että meillä on yksi elämä ja se kannattaa elää, niin ettei huomaa kymmenen vuoden päästä olevansa ihminen, jollaiseksi ei todellakaan halunnut muuttua.
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.