Aiemmasta erohehkupostauksestani seurasi puhelu Iltalehdestä ja toivomus, että kirjoittaisin aiheesta jutun. Ja minähän kirjoitin. Erohehkustani voi lukea Hyvä olo -osaston puolelta TÄÄLLÄ.

Kannattaa käydä lukaisemassa juttu, siinä on omien ajatusteni lisäksi myös faktaa. Haastattelin juttuun koko erohehkun käsitteen lanseerannutta eroasiantuntija Maria Rosenborgia. Huomasin, että juuri ne Marikankin mainitsemat läpimurrot eron läpikäymisessä ovat olleet omankin toipumiseni kulmakivet.

Nämä asiat auttavat eron keskellä:

Irti uhriutumisesta ja katkeruudesta

Kerroinkin jo aiemmin, että koin ahaa-elämyksen terapiassa, kun terapeuttini pyysi katsomaan eroa uudelta kantilta. Tästä toisesta näkökulmasta katsottuna en ollutkaan uhri, jolle kävi tosi huonosti ja jonka pitäisi siksi rypeä itsesäälissä ja katkeruudessa. Olinkin ihminen, joka oli yrittänyt parhaansa ja jolle ero oli oikea ratkaisu. Mahdollisuus parempaan elämään ja tulevaisuudessa parempaan parisuhteeseen.

Marika Rosenborg kehotti haastattelussani miettimään päättynyttä parisuhdetta puoli vuotta tai vuoden taaksepäin. Haluaisiko siihen elämään palata? Tuskin kukaan eronnut voi sanoa, että eroa edeltänyt vuosi on ollut ihanaa ja onnellista aikaa ja ero on tullut täysin yllätyksenä.

Katkerana uhrina olemisesta ei ole mitään hyötyä! Se vie turhaan voimavaroja, joita erotilanteessa tarvitaan muutenkin. Katkeruus on luonnollinen tunne, mutta siitä kannattaa yrittää päästää irti.

Itseensä keskittyminen

Erossa pitäisi kääntyä aina itseensä. Vaikka olisi tapahtunut mitä, erossa on aina kaksi osapuolta. Eikä sen toisen ihmisen tekemisten tai tekemättä jättämisten vatvominen auta oikeastaan yhtään mitään. Ainoastaan itseensä voi vaikuttaa. Tuon ymmärtäminen tekee itse asiassa muutenkin elämästä paljon parempaa.

Olen pähkäillyt puhki viimeiset kahdeksan vuotta: millainen olin, mitä tein, miten minä vaikutin kaikkeen? Mitä voisin tehdä jatkossa toisin?

Itsetuntemus. Se on tärkein avain parempaan.

Tähän liittyy myös itsestä huolta pitäminen. Minua on auttanut erossa eteenpäin rakkauslääkäri Emilia Vuorisalmen Sydänsurukurssi, joka lisäsi tietämystä eri rakkaushormoneista. Ja siitä, ettei niiden saamiseen tarvita puolisoa. Parisuhde on niin helppo keino kylpeä ihanissa rakkaushormoneissa, että parisuhteen menettäminen aiheuttaa vieroitusoireita näistä hormoneista, eli dopamiinista, serotoniinista ja oksitosiinista.

Saan dopamiinia suunnittelemalla tulevaa ja toteuttamalla haaveitani, hankkimalla uusia kokemuksia ja sanomalla enemmän kyllä. Serotoniinia saan tekemällä kodistani viihtyisän ja pitämällä yhteyttä läheisiin. Oksitosiinia saan halaamalla ihmisiä, katsomalla heitä silmiin ja silittelemällä eläimiä.

Tunteiden hyväksyminen

Tämä pätee muissakin kriiseissä. Kaikki tunteet ovat sallittuja erossakin. Omat tunteet kannattaa ottaa vastaan lempeydellä ja uteliaisuudella. Ne kertovat meille aina jotakin eikä niitä kannata pelätä eikä sivuuttaa.

Vihan ja katkeruudenkin tunteet kannattaa ottaa vastaan, mutta niihin ei pidä jäädä rypemään ainakaan kohtuuttoman pitkäksi ajaksi.

Yritän itse ottaa aina vähän etäisyyttä tunteisiini: kun huomaan, että jokin asia aiheuttaa voimakkaan tunteen, mietin että okei, kiinnostavaa. Mitä on meneillään, miksiköhän tunnen näin? Tämä auttaa siinä, etteivät tunteet ota liikaa valtaa eivätkä saa hätääntymään.

Haaveilu ja nauttiminen

Ensimmäiset hyvän olon tunteeni eron jälkeen liittyivät omaan kotiin. Väitän siis että kotiasiat kannattaa pyrkiä pistämään järjestykseen mahdollisimman pian eron jälkeen. Kaikenlaisiin välitiloihin jääminen on aina raskasta.

Oli ihanaa suunnittella ihan oman kodin remonttia ja sisustusta. Oli myös ihanaa tajuta nauttivansa omasta ajasta ja yksin olemisesta. Se on voimaannuttavaa: en tarvitse ketään muuta ollakseni onnellinen.

Ero voi lamaannuttaa ja se on ihan ok. Mutta heti, kun pääsee ylös pahimman tuskan alhosta, kannattaa tehdä asioita, joista nauttii, keräillä endorfiineja liikkumalla ja nähdä rakkaita ihmisiä. Miettiä, että mitä juuri minä haluan elämältä. Tehdä asioita, joista ehkä joutui luopumaan huonossa suhteessta.

KUVAT ERIKA NAAKKA

On ollut vähän käynnistymisvaikeuksia täällä blogin puolella kriisin jälkeen. Olen pahoillani siitä.

Elämässä itsessään taas ei ole ollut käynnistymisvaikeuksia – ehkäpä tämä blogihiljaisuuskin johtuu juuri siitä. Tai siitä, että tuntuu hassulta ja vähän pelottavaltakin hehkuttaa uutta elämäänsä. Elämä kaksipistenollaa.

Ihmettelen välillä itsekin, miten voin olla tässä pisteessä suhteellisen lyhyen ajan jälkeen. Alkukesästä olin aika romuna, luonnollisesti. Loppukesästä elin aivan kutkuttavan jännittävää, onnellistakin arkea.

Olen edelleen loputtoman kiitollinen ja iloinen uudesta kodistani. Tajuan jatkuvasti syvemmin, että paikkani on täällä kaupungin vilskeessä, ihmisten keskellä. Eilen kiersin taas Töölönlahtea. Hengitin keuhkoihini kirpeää syysilmaa, naurahdin vedessä pyllyt pystyssä sukeltavia sorsia ja pysähdyin ihailemaan joutsenperheen hassuja, pörheän harmaita, jo isoksi kasveita poikasia. Katsoin lahden toisella puolella horisonttiin kohoavaa Linnanmäkeä ja ajattelin taas, kuinka ihanaa on olla kotona.

Tuntuu kuitenkin, että jos hehkuttaisin jatkuvasti oloani ja uutta elämääni, joutuisin jotenkin selittelemään sitä, miksen ole vielä sängyn pohjalla itkemässä. Pelkäisin myös, että hehkutukseni käsitettäisiin päälle liimattuna. Että ehkä vain teeskentelen, että olen iloinen ja onnellinen. Koska en mitenkään voisi vielä olla.

On olemassa sellainen käsite kuin erohehku ja minä todellakin tiedän, mitä se on. Se tarkoittaa sellaista tilaa, jossa eronnut on huomannut, että ero ei ollut maailmanloppu vaan itse asiassa portti parempaan elämään. Terapeuttini sanoi, että hehkuni huomaa välittömästi, kun astun ovesta sisään. Olen aivan eri ihminen kuin vuosi sitten.

Uskon vahvasti, että erohehkun saa lopulta kokea jokainen eronnut. Joiltakin sen saavuttaminen vie enemmän aikaa kuin toisilta. Tapahtuessaan ero on nimittäin aina hyvä asia. Sekin on oikein hyvä asia, jos joku sen välttää, selättää ongelmat ja on taas onnellinen parisuhteessaan. Mutta kun erotaan, se on kaikille se portti parempaan.

Erohehkustani saan kiittää isosti terapeuttiani. En usko, että olisin tässä tilassa ilman jo puolitoista vuotta jatkunutta psykoterapiaani. Sain eväitä kriisin taltuttamiseen jo ennen eroa ja sen jälkeen.

Terapeuttini käänsi välittömästi oman eronarratiivini toiseen suuntaan. Hän onnistuu aina saamaan minut katsomaan asioita toiselta kantilta. Alkuperäisessä tarinassani olin uhri, jota kaikkien piti voivotella ja lohduttaa. Terapeutin avustuksella tajusin, ettei se ollut se tarina, jota halusin elää. Eikä se oikeastaan ollut edes totta.

PS. Madaralla on taas koko tämän päivän 40 prossan ale koko valikoimasta. Käy siis hamstraamassa esim. maailman parasta kosteusvoidetta. (Mainoslinkkejä)