Hauskaa, kun jostain paikoista tulee tosi suosittuja, kun ihmiset alkavat jaella niistä kokemuksia somessa. Helsingin Alppiruuspuistosta tuli tänä kesänä tällainen Insta worthy -mesta, kun bloggaajat löysivät sen. Roihuvuoren Kirsikkapuiston nyt tietävät jo kaikki, mutta Alppiruusupuisto tuli minulle uutena tietona vasta tänä vuonna. Sinnehän oli siis toki päästävä. Ja onhan se aika maaginen paikka! Me myöhästyimme Erikan kanssa upeimmasta kukinnasta, mutta pääsimme kyllä jyvälle, mikä paikassa kiinnosta.
Nyt vierailu Alppiruusupuistossa on auttamatta liian myöhäistä, mutta jos et ole vielä puistossa käynyt, muista tämä ensi vuonna. Alppiruusujen ja atsaleoiden kukinta on parhaimmillaan kesäkuun alussa. Ilmeisesti kukinta oli tänä vuonna aika loistokasta, joten voi olla, ettei ensi vuonna nähdä yhtä upeaa kukintaa. Yltäkylläistä kukintaa seuraa nimittäin yleensä vaatimattomampi vuosi.
Matkailu kaikessa muodossaan on minun elämäni suola. On ihanaa, kun on jotain mitä odottaa. Myös kotimaanmatkailu on alkanut kiinnostaa lapsen myötä. On ihanaa näyttää tytölle uusia paikkoja ja mitä isommaksi hän tulee, sitä kivempaa on kiertää yhdessä erilaisia paikkoja – Suomessakin. Omassa lapsuudessani parasta oli nimenomaan matkailu. Kiersimme asuntoautolla Suomea ja Eurooppaa ja talvisin lensimme Kanarialle. Suomessa tuli koettua kaikki perinteiset lasten kohteet Muumimaailmasta Puuhamaahan, ulkomailla Pariisin Disneyland ja Legolandia. Sellaisia elämyksiä haluan antaa omalle lapsellenikin. Tänä kesänä suunnitelmissa ovat ainakin nämä kohteet:
♥ Mikkeli ♥
Mikkeliin suuntaamme jo tulevana viikonloppuna Johannan ja miehensä luokse. Käymme katsastamassa ravihumua (minä en raveista perusta sitten yhtään, mutta tämä kuuluu Jaakon suunnitelmiin) ja sunnuntaina suuntaamme Asuntomessuille. Emme ole päättäneet, koska lähdemme Mikkelistä kotimatkalle ja se onkin kesässä parasta – kun voi haahuilla ympäriinsä ilman sen kummempia suunnitelmia. Kaikki vinkit lapsiperheiden must-kohteista Mikkelin seudulla otetaan vastaan, vaikka meillä onkin Mikkeli-natiiveja matkassa mukana.
♥ Naantali ♥
En ole käynyt Naantalissa sitten viimekertaisen Muumimaailma-reissun, josta on reilu 20 vuotta aikaa. Olisi ihana tutkailla kaupunkia muutenkin kuin vain Muumimaailman osalta. Luulen, että tyttö viihtyy teemapuistossa hyvin, sillä hän on on pienestä asti tykännyt Muumi-hahmoista. Mitä muuta Naantalissa kannattaa tehdä?
♥ Tallinna ♥
Meidän oli tarkoitus lähteä kiertämään Viroa vähän pidemmän kaavan mukaan, mutta suunnitelmat heittivät häränpyllyä useaan otteeseen. Ensin olimme lähdössä perinteiselle Kreikan-reissulle kesälomalla, sitten päätimmekin lähteä vasta syksyllä ja lähteä sen sijaan Tallinnaan ja Pärnuun. Sitten Kreikka-kuume kasvoikin sellaisiin mittasuhteisiin, että päätimmekin lähteä jo lomallamme ja luulen, että tässä tapauksessa Pärnu jää nyt väliin. Paikkaa kehutaan kuitenkin kovasti ja sinne olisi joskus ihana päästä. Ehkä ensin kesänä? Yksi yö Tallinnassa tai edes päiväristeily on kyllä pakko toteuttaa. Haluan käydä uudella ruokatorilla ja muutenkin fiilistellä kiinnostavaa kaupunkia.
♥ Rodos ♥
Ah, kesän kohokohta. Meistä tuli kertaheitolla Kreikka-faneja, kun kävimme siellä ensikertaa viitisen vuotta sitten. Pitkän vatuloinnin seurauksena päätimme siis lähteä Kreikkaan jo nyt kesälomalla – tätä päätöstä avitti myös se, että tajusin vasta viimeisenä työpäivänäni että lomani onkin viikon pidempi kuin olen koko ajan luullut. Niinpä kalenterista vapautui yksi kokonainen viikko, jolle ei ollut mitään suunnitelmia. Ja niinpä siihen tuli Rodoksen-matka. Onnistun stressaantumaan jopa lomareissusuunnittelusta, sillä täydellistä hotellia on niin vaikea löytää. Monet ulkomaanmatkat ovat tehneet minusta todella hotellinirson ja yritän aina löytää sitä täydellistä, jonka pitää olla yhtä aikaa suht edullinen, kuitenkin vähintään neljä tähteä, rannalla tai ainakin lähellä rantaa, lähellä keskustaa ja mieluiten merinäköala huoneesta. Kohteen pitäisi tietysti olla myös kiinnostava. Mieluiten suosisin pieniä ja sympaattisia paikallisia hotelleja, mutta aika usein päädymme kuitenkin johonkin isompaan kompleksiin – kuten nyt. Mutta plussaa merinäköalallisesta huoneesta, sijainnista rannalla ja maksuttomasta aamujoogasta! Kohde on tällä kertaa Faliraki ja Rodos, missä emme ole käyneet! Ihanaa, että vielä ihan loman lopuksi on reissu, jota todellakin voi odottaa innolla.
Olipa vaikeaa edes aloittaa postausta, olen ihan sanaton sunnuntaista, Ruisrockista ja Ultra Bran paluukeikasta. Siitä lähtien, kun bändi tiedotti tekevänsä paluun tänä kesänä, olen odottanut sitä päivää, kun näen bändin lavalla. Olen ollut sen verran nuori, kun he viimeksi keikkailivat, etten ole koskaan nähnyt heitä livenä, mutta olen fanittanut bändiä teini-iästä lähtien.
Lauantai-iltana tunsin perhoset vatsassa – tunne, joka on loistanut aika pitkään poissaolollaan. Elämässä on ollut kivoja juttuja, mutta tämä – tämä toi pitkästä aikaa kihelmöinnin vatsanpohjalle. Ja vielä kun tiesin, että pääsen Influencer-passillani ihan lavan eteen kuvaamaan. Kun bändi sitten asteli tavalle niin itkuhan siinä tuli. Vähän aikaisemmin kuvasin kyynelsilmäistä fania eturivissä enkä aavistanut, että yhtyeen näkeminen saisi minutkin nyyhkimään. Niin hieno tunne, upea, ainutlaatuinen bändi, huikeaa lahjakkuutta sen takana – ylisanat eivät vain riitä. Siinä missä nuoret ihailevat räppäreitä, niin minä palvon Kerkko Koskista. Vieressäni keikkaa muuten kuunteli Ville Galle, joka katsoi epäuskoisena ympärilleen, kun tuhannet ihmiset hoilasivat Haukea. Hän ei selvästi ole osa sukupolvikokemusta.
Annan Ruissi-kuvieni puhua puolestani. Minusta ne kertovat aika hyvin, millainen tunnelma festareilla tuona lämpimänä heinäkuun iltana oli.
