Täydellisen hyvinvointiloman kulmakivet

Sivusin taannoin orastavaa työuupumustani ja ennen lomaa tilanne alkoi käydä aika tukalaksi: kärsin sekalaisista fyysisistä oireista, pahoista lihasjumeista, fyysisenä tuntuvasta ahdistuksesta, muistamattomuudesta ja nukahtamisvaikeuksista. Päätin, että suoritan lomailua teen kaikkeni, että saisin terveyteni takaisin loman aikana ja funtsisin myös, miten voisin vähentää työtaakkaani syksyllä.

Muistelin kaiholla vuosien takaista elämää, jolloin arkeen kuului vahvasti liikunta, josta tuli hyvä olo. Terveellinen ruokavalio oli selviö ja työt jäivät työpaikalle. Kesän ykkösmissiokin onkin voida hyvin! Aion saada kiinni sporttirutiineista, säännöllisestä ateriarytmistä, hyvästä unesta ja kehonhuollosta, niin että pystyn jatkamaan terveellistä ja hyvinvointia edistävää elämäntapaa syksylläkin. Pidän kiinni herkkupäivistä ja jätän sokerin syömisen viikonloppuun.

Huomasin nyökytteleväni päätäni Jenni postaukselle blogilomailusta. On ollut tosi vaikeaa hyväksyä se tosiasia, että blogin kirjoittaminen on minulle osin työtä ja kaikesta, kivastakin työstä pitää joskus lomailla. Jenni kirjoittaa osuvasti:

Sitä jotenkin unohtuu, että koko maailmaa ei tarvitse kannatella harteillaan ja harva yritys romahtaa yhteen lomaan, vaikka laittaisi lapun luukulle pariksikin viikoksi. Tulee vähän kuin sokeaksi itselle asettamilleen vaatimuksille ja odotuksille, vaikka muuta maailmaa ei yksi pikku-paussi niin hetkauttaisikaan.

Onneksi satuin lukemaan Jennin tekstin, sillä se oli todella silmiä avaava. Jotenkin sitä on työnarkomaniassaan kadottanut perspektiiviä: ei minun työni ja aikaansaannokseni ole maailman keskipiste, voin toisinaan ottaa rennomminkin ja pystyn loman jälkeen palaamaan sorvin ääreen varmasti ihan onnistuneesti.

Minäkin vasta harjoittelen tätä lomailua ja rentoilua, joten ihan täysin en minäkään kykene lappua luukulle panemaan. Siksi olen ajastanut postauksia ja julkaisen kyllä esimerkiksi Ruissi-kuvia vielä huomenna. Samoin viikonlopulle on tulossa postaus, jonka eteen täytyy vielä uurastaa. Sen jälkeen yritän antaa ajastettujen postausten pyöriä täällä ihan itsekseen.

Luulen, että kun saan terveellisestä elämäntavasta kiinni ja meidän Jaakon kanssa aloittaman #jarenenhyvinvointiloman kunnolla käyntiin, teen aiheesta joitakin updateja tänne blogiinkin. Sitä ennen tulkaa ainakin vilkaisemaan Ruissi-otokset huomenna!

Kuvissa juttuja joihin aion lomalla ainakin panostaa: rentoutumiseen (kuva Floatin kelluma-altaasta), urheiluun, terveellisiin ruokiin ja joogaan.

Ruisrock, täältä tullaan!

Tätä on niii-in odotettu. Tänään koittaa lähtö Ruisrockiin ja siitä alkaakin kunnon rentoiluloma!

Olen ollut vain kerran aikaisemmin Ruississa, vuonna 2009, kun ystäväni Reetta voitti VIP-liput ja otti minut mukaan festareille. Melko railakkaasti juhlittiin elämäni ensimmäiset Ruissit, kuten tuohon aikaan oli muutenkin tavallista, hehh.

Kaivoin Facebookin uumenista kuvia tuolta reissulta – hirveän vaikea oli muistaa, kuka on tuo mieshenkilö kesä-Sierramme takapenkillä matkalla Harjavallasta Turkuun. Kenkäkuvan sen sijaan muistan: otin sen todisteeksi jollekin silloiselle blogilukijalle, joka luuli, että pukeudun festareille eräässä asukuvassa näkyviin 15 sentin korkkareihin.

VIP-lippuihin kuului dinner in the sky eli nosturilla yläilmoihin nostetun pöydän ympärillä illallistaminen. Tuolisysteemi oli onneksi niin tukeva ja juomatarjoilu pelasi, ettei edes hyvin korkeanpaikankammoista minua pelottannut ruokailla kymmenien metrien korkeudessa.

Oi niitä aikoja! Mutta hetkeäkään en epäile, etteikö meillä olisi siskon kanssa yhtä hauskaa nytkin kuin vuosia sitten Reetan kanssa!

Nähdään Ruissalossa, jos säkin tuut!

Ihana kesäkuu

Vietimme juhannusta kotona Harjavallassa ja ihan mukavasti onnistuin olemaan tekemättä mitään ihmeempiä. Kuvia piti ottaa, kun kädessä oli niin hyvä (laina)kamera ja linssi, joita en oikein osaa käyttää, mutta se ei estänyt räpsimästä. Jaakko taas lainasi dronea, millä tehtiin Naakan tilan Facebook-sivuille hieno ilmakuvavideo.

Viimeisin mielipiteeni on se, että kesäkuu on lempikuukauteni. Juhannusruusu lempikukkani ja uusi peruna lempiruokani. En jaksa edes valittaa sateista, koska on vain niin ihanaa, että luonto on ylimmässä loistossaan. (Tässä välissä kävin pelastamassa lapsenrattaat ihan yhtäkkiä alkaneelta sateelta). Yritän muistaa nuuhkia syreenintuoksuista ilmaa ja ihastella kauneimpia kukkia. Tienpientareet ovat ihan villiintyneitä ja pelkään koko ajan, että joku tulee niittämään kauniit lupiinit ja muut kukkaset kotimme ohi vievän tien pientareelta.