Huomasin raskausaikanani, että perhepiireissä kumarretaan usein tiettyä lastenpsykiatria kuin jonkinlaista jumalaa. Tämä jumalhahmo on Jari Sinkkonen eikä hänen sanomisiaan sovi kyseenalaistaa. Eikä niitä tarvitsekaan kyseenalaistaa, sillä Sinkkosen voi täysin sinisilmäisesti luottaa olevan aina oikeassa. Muistan, että olin jo tuolloin vähän ärsyyntynyt tällaisesta kritiikittömästä melkein-palvonnasta, mutta huomasin sittemmin löytäneeni itsekin tarttumapintaa Sinkkosen myötätuntoisista ja jämäkän kannustavista lausunnoista.

Lähiaikoina olen kuitenkin seurannut hänen haastattelujaan surullisena ja pöyristyneenä. Kommentoinkin jo Alueviestin juttua aiemmin. Sittemmin Sinkkonen on paasannut muuallakin tätä käsittämätöntä tytöt tyttöinä, pojat poikina -mantraansa. Bongasin Salamatkustajan Facebookista, että bloginaapurini Satu Rämö on niin ikään äimistynyt, miten ”Sinkkosesta on tullut tällainen ullakolle tuoksahtava mielipideautomaatti vuosikymmenten takaa.”

Ilta-Sanomat on hiljattain pyytänyt Sinkkosen kommenttia muun muassa siitä hienosta asiasta, että suomalaisissa kouluissa on päiväkodeissa on herätty sukupuolitietoisuuteen. Eli siis esimerkiksi se case, että opetushallituksen kouluille julkaiseman oppaan mukaan lapsia ei pitäisi kutsua vain ”tytöiksi” tai ”pojiksi”, vaan puhutella oppilaita nimillä.  Sinkkonen kommentoi tärkeää ja edistyksellistä asiaa niin arvokkaasti kuin vain korkeasti koulutettu tietokirjailija ja lastenpsykiatri voi:

– Se on ihan höpö höpöä.

Lisäksi hän lausuu sellaisen itsestäänselvyyden kuin että ”sukupuolikysymys on luovuttamaton osa identiteettiä”.

– Ajatus siitä, että häivytämme tyttönä tai poikana olemisen, liittyy enemmän aikuisten tasa-arvopyrkimyksiin.

Aivan kuin Sinkkonen olisi sitä mieltä, ettei tasa-arvo olisi pyrkimisen arvoinen asia?

Länsiväylän haastattelussa Sinkkonen yltyy oikein kunnon populistiksi:

– Minä en tällaista moninaisuuspuhetta ymmärrä alkuunkaan. Pojalla on munat ja tytöllä pimppi ja sillä selvä.

Edelleen muistutan, että tämän lausunnon antoi siis ihminen, jolla on tohtorintutkinto lääketieteestä. Tällä monesti palkitulla erikois- ja ylilääkärillä on lukuisia julkaistuja tietokirjoja.  Tuli väkisinkin mieleen, että Sinkkonen on varsinainen lapsiasioiden Timo Soini. Ihmismielen populisoija. Hän tietää taatusti, että sukupuoli on monimutkaisempi asia kuin, että pojalla munat ja tytöllä pimppi. Mutta silti hän nauttii näiden naurettavan yksinkertaistettujen lausuntojensa tuomasta glooriasta.

Minun on vaikea käsittää, miksi sukupuolisensitiivisyys on joillekin niin silmiä kirvelevän punainen vaate. Mistä lähtee ajatus siitä, että nyt ollaan soihdut tanassa kieltämässä sukupuolet, pimpit ja pippelit? Miksi ihmiset ovat niin hirvittävän huolissaan, että heiltä viedään sukupuoli?

Onneksi, onneksi joku uskalsi viimein uhmata Suurta Sinkkosta. Ja vieläpä käsittääkseni tämän entinen oppilas! Uusi Suomi nosti esiin lastenpsykiatriaan erikoistuvan lääkäri Jaana Wessmanin Facebookissa julkaiseman Sinkkos-kritiikin.

– En hyväksy sitä, että lastenpsykiatrin auktoriteetilla esitetään omia mielipiteitä universaaleina totuuksina ja suhtaudutaan halveksuvasti asiaa oikeasti tutkineiden ja siihen perehtyneiden ihmisten käsityksiin, saati ihmisten omaan kokemukseen omasta identiteetistään. Mielipide saa olla jokaisella, mutta kun lääkäri puhuu julkisuudessa asiantuntijana, ”en usko ollenkaan” ja ”olen kuullut kerrottavan” eivät ole riittäviä lähteitä.

Wessman selittää päivityksessään jälleen itsestään selvän, joka ei jostain syystä mahdu itsensä ja lastensa sukupuolia raivokkaasti varjelevien ihmisten mieliin:

– Sukupuolisensitiivinen kasvatus ei tarkoita sitä, että peniksensä löytäneelle pikkulapselle teeskennellään, että pippeleitä ja pimppejä ei ole olemassa, eikä sitä, että itseään tytöksi mieltävää lasta ei saisi sanoa tytöksi.

Millaisen rautalankamallin tähän loisi, että käsite sukupuolisensitiivinen ymmärrettäisiin? Pointti piilee siinä, ettei osoitella sukupuolta sellaisissa tilanteissa, joissa sukupuolella ei ole merkitystä. Koska haluamme elää jatkossa maailmassa, jossa sukupuoli ei ole rajoite. 

Sitä, että emme jatkuvasti osottelisi sukupuolia epäolennaisissa tilanteissa, ei siis tehdä pelkästään siksi, että ottaisimme transihmiset huomioon vaan siksi, että edistäisimme niin kaikkien lasten ja ihmisten asemaa sukupuoleen katsomatta. Jotta jokainen poika voisi ajatella, ettei sukupuolella ole merkitystä hänen ammatinvalintansa suhteen. Jotta jokainen tyttö kokisi olevansa yhtä arvokas kuin jokainen poika.

Ei tämän pitäisi olla mitenkään vaikeaa tai uhka kenenkään olemassaololle. Onko jonkun mielestä vaarallista, jos vaikka koulussa ja päiväkodeissa ei jaettaisikaan tyttöjä ja poikia eri ryhmiin: tyttöjä puuhastelemaan jotain pientä ja sievää keskenään ja poikia tomerina tekemään kaikenlaista fyysistä ja jännittävää? Tai että ei sanottaisi, että tuo ja tuo harrastus tai ammatti ei sitten sovi tytölle/pojalle. Ettei kohdattaisi ihmistä ensisijaisesti sen perusteella, mitä sukupuolta hän on vaan ihan vain ihmisenä.

Sukupuoli saa olla tärkeä asia ihmiselle. Minusta on ihanaa olla nainen. On loputtoman mielenkiintoista miettiä, mitä naiseus minulle tarkoittaa ja millä tavalla sukupuoli minua ohjaa. Saan vaalia sukupuoltani itse, mutta en halua olla mikään sätkynukke: sellainen, jota ohjataan jostain yhteiskunnan pölyttyneistä ja kahlitsevista odotuksista käsin.

KUVA MICHAEL PREWETT/ UNSPLASH.COM

Lue myös

Varo disinformaatiota somessa: älä mene huuhaa-halpaan! - 24.11.2020

Mikä kesä! - 22.6.2020

Yksinäisyydestä, korona-kyttäämisestä ja siitä, että näinäkin aikoina kaikki tunteet ovat sallittuja - 4.4.2020