Kulunut talvi on ollut aika ankeaa aikaa. Tuntuu, että vain (koronavapaa) kesä herättäisi eloon tästä alakulosta. Ei pitäisi odottaa mitään sillä tavalla, että vasta sitten kun x, olisin tyytyväinen ja onnellinen. Pitäisi osata löytää arvo tästä hetkestä. Mutta nyt tällainen asenne tuntuu olevan aivan saavuttamattomissa. Vasta sitten kun koronarajoitukset on purettu ja on ihana, lämmin kesä, olen tyytyväinen ja onnellinen.

Palasin kesämuistoihin katselemalla Camilla Bloomin meistä Lauttasaaren rannalla ottamia kuvia. Tuo kesäpäivä ei tosin ollut aivan auvoisimmasta päästä, mutta sentään oli valoisaa, lämmin ja pieni tauko tiukoista rajoituksista.

Camilla siis pyysi minua ja Elliä portfoliomalleikseen ja ajelimme Lauttasaaren uimarannalle kuvaamaan. Meillä oli Ellin kanssa molemmilla vähän huono päivä, minua hermostutti ja Elli kiukutteli. Hävetti meidän sekoilu, ja ajattelin, ettei Camilla varmaan saanut yhtään onnistunutta ruutua meidän sekoilusta. Sitten sain häneltä nämä kuvat ja ne oli juuri niin kauniita kuin Camillan kuvat aina. Miksi edes ajattelin, ettei yksikään kuva onnistuisi? Tietysti Camillan kaltainen ammattilainen saa jopa meistä, tosi ei-ammattimaisista, kiukuttelevista kuvattavista mielettömän kauniita otoksia.

Jos siis etsit kuvaajaa esimerkiksi perhekuvaukseen tai ihan mihin tahansa kuvaukseen, suosittelen Camillaa. Todistetusti ei haittaa, vaikka kuvattavilla olis esimerkiksi PMS ja joku viisivuotisuhma, Camilla saa ihanan lempeällä ohjauksellaan aivan takuuvarmasti jokaisesta hyviä kuvia. Vaikka olen kenties keskivertoihmistä useammin kameran edessä, en varsinaisesti pidä kuvattavana olosta. Camilla saa kuitenkin rentoutumaan mukavuusalueen ulkopuolellakin eikä hänen kuvattavanaan tarvitse yhtään miettiä, miten päin sitä olisi. Hän ohjaa koko ajan eikä kuvattavana oloa tarvitse jännittää yhtään.

Kaikki kuvat ihanista ihanin supertalentti Camilla Bloom <3 

Bongasin tämän aikuisten ystäväkirjan Lauran kauniista blogista ja ajattelin täyttää sen itsekin. Tällaiset täytettävät listat helpottavat, kun on maannut koko viikon jonkin oudon taudin kourissa ja kaikki kirjoitustyöt ovat saman verran jäljessä!

Siviilisäätyni:

Naimisissa vielä.

Asumismuotoni:

Asun omistamassani kerrostalokaksiossa Helsingin Alppilassa.

Ammatti:

Toimittaja, bloggaaja, yrittäjä. Olen oman osakeyhtiöni toimitusjohtaja.

Työpaikka:

Irene Naakka Oy. Noin konkreettisesti työpaikkani on kotonani ja toisinaan Content Cornerissa, joka on 13 vaikuttajan yhteisesti vuokraama toimistotila Punavuoressa.

Kiinalainen horoskooppini:

Fun fact: en tiedä edes tavallista horoskooppiani, siis tätä eläinradan merkkiä. Olen skorpionin ja vaa’an välissä, enkä tiedä kumpi olen. Eikä oikeastaan voisi yhtään vähempää kiinnostaa. Voinette siis arvata, etten tiedä kiinalaista horoskooppianikaan. Näköjään olen härkä:

”Härän vuonna syntyneet ihmiset ovat kärsivällisiä ja vähäpuheisia ja he herättävät muissa luottamusta. He ovat kuitenkin usein omalaatuisia ja kiihkoilevia ja he suuttuvat helposti. Härkä-ihmiset pitävät yksinäisyydestä, eivätkä he siten erityisemmin nauti sosiaalisesta elämästä. He ovat myös sangen riippuvaisia toisista ihmisistä, loogisia ja jääräpäisiä. He ovat tuliluontoisia, ja vaikka he puhuvatkin vähän, ovat he puheissaan sangen kaunopuheisia. Härkä-ihmiset ovat sekä fyysisesti että henkisesti eloisia ja valppaita. Heidän kanssaan on yleensä helppo tulla toimeen. He voivat silti olla sangen itsepäisiä ja he vihaavat epäonnistumista ja vastustusta.”

Täytyy sanoa, että herätti heti luottamukseni tämä horoskooppi, koska tuohan on ihan kirjaimellinen kuvaus meikäläisestä 😀 Tosin suurin osa ystävistäni ovat myös kasivitosia eli näin ollen härkiä ja harva heistä on tuon kuvauksen kaltainen, heh.

Harrastukset:

Ravaan salilla, kierrän Töölönlahtea, aloitin twerkin, haaveilen sulkapalloparista ja kerään rohkeutta palata vanhan pesisharrastuksen pariin. Telkkarin katsomista tuskin voi lukea harrastukseksi, mutta pakko myöntää, että nollaudun parhaiten arjen hektisyydestä katsomalla iltaisin muutaman pari jaksoa lempisarjaani. Tällä hetkellä suosikkini on Parks & Recreation, jota katson toista kertaa. Se on hauska hyvänmielensarja, jonka jälkeen on kiva nukahtaa. Ajattelen myös bloggaamisen ja kaikki siihen liittyvät jutut edelleen harrastuksena, vaikka blogi ja some ovat myös työtäni. Kirjoitan blogia, päivitän Instagrami ja käyn monissa tilaisuuksissa edelleen ihan omaksi ilokseni.

Periaatteeni:

Olen joustava tyyppi ja oppinut lisääkin joustavuutta. En ole siis varsinaisesti mikään periaatteen nainen, mutta sellainen elämäni perusohjenuora voisi olla se, että pyrin elämään onnellista elämää luontoa, muita ihmisiä ja eläimiä kunnioittaen.

Maailmankatsomukseni:

Pohdin:

Aika paljon kaikkea, liikaakin, koko ajan. Pitäisi oppia elämään hetkessä eikä murehtia niin paljon mennyttä ja tulevaa.

Vihaan:

Viha on voimakas sana, mutta toisaalta minullakin on voimakkaita mielipiteitä. Voin sanoa vihaavani monia asioita kuten rasismia, sovinismia, suvaitsemattomuutta, itsekeskeisyyttä sekä luonnon, eläinten ja lasten kaltoinkohtelua.

Halveksun:

Välinpitämättömyyttä. Huumeita ja ihmisiä, jotka niitä välittävät.

Pyrin:

Kehittymään ihmisenä koko ajan.

Rakastan:

Käytän rakastaa-verbiä yleensä melko hövelisti, mutta eniten rakastan tietysti lastani.

Haaveilen:

Matkoista aika usein. Haluaisin lähteä kaverin luo Kaliforniaan ja toisen kanssa Lontooseen. Haaveilen myös uudesta perheestä sitten joskus. Lyhyemmän tähtäimen haaveita on muun muassa se, että saisin vihdoin kodin kuntoon. Kauhujen keittiöremontti sai minut kyllästymään koko kodinlaittamiseen niin tyystin, että asunnostani puuttuvat edelleen esimerkiksi kattovalaisimet.

Tarvitsen:

Läheisiäni, läheisyyttä mutta myös yksinoloa.

Pelkään:

Eniten sitä, että lapselleni tai läheisilleni sattuisi jotakin. Pelkään myös irrationaalisen paljon hämähäkkejä.

Kaipaan:

Kesää, uimista lämpimässä meressä.

Murehdin:

Aika monia asioita joka päivä. Olen murehtimisen kuningatar, kun sille päälle satun. Tänään olen murehtinut esimerkiksi huumeiden käytön yleistymistä.

Kerään:

Meemejä! Niille on omat kansionsa sekä puhelimen kuva-arkistossa että Instagramin tallennetuissa. Hyvä meemi on päivän todellinen piristys.

Kerään myös kaikenlaisia aarteita kirppareilta. Tosin vähentyneet neliöt ovat pakottaneet kiertelemään kirppiksiä vähän kriittisemmin.

Lempi…

Värini:

Riippuu kontekstista. Pukeutumisessa musta ja valkoinen, kodin sisustuksessa ruskean ja beigen eri sävyt. Mutta ehkä ihan vain puhtaasti värinä kirkas pinkki on ihana.

Vuodenaika:

Keväässä on ihanaa odotuksen tuntua, mutta kyllä kesä kaikkineen on vain ihana. Syksyssäkin on tunnelmansa, mutta talvea en voi sietää.

Eläin:

No rakastan tietysti koiria ja monia muitakin eläimiä, mutta sanon silti hevonen, vaikka pelkäänkin niitä. Hevonen on eläin, jonka seurassa on pakko olla sataprosenttisesti läsnä. Ne ovat kunnioitusta herättäviä mutta kuitenkin jotenkin rauhaa levottomaan sieluun tuovia olentoja. Voisin vain olla lauhkeiden islanninhevosten kanssa, silitellä, harjata ja halailla – siinä, kuvailin juuri unelmien päiväni.

Kirja:

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen

Elokuva:

Yksi kaikkien aikojen suosikkini on A Star Is Born.

Musiikkilaji:

Jazz

Numero:

En ole koskaan ajatellut, mikä olisi lempinumeroni. Minulla ei ole onnennumeroa enkä oikeastaan ole ollenkaan numeroihminen.

Asia minussa:

Sinnikkyys, joustavuus ja avoimuus. Se että välitän ja näytän sen. 

Ruoka:

Salaatti

Juoma:

Kaikki muut paitsi vesi 😀 Minun pitäisi juoda enemmän vettä, mutta saan sitä juotua lähinnä salilla. Sen sijaan kaikki muut juomat ovat eri tilanteisiin suorastaan välttämättömiä. Aamu ei voi alkaa ilman kahvia (kunnon loraus kauramaitoa seassa). Joisin mieluusti aamulla myös tuoremehua, mutta päätän olla ostamatta sitä, muuten kittaisin sitä jatkuvasti. Olen myös koukuttunut light-limsoihin ja kotona on melkein aina kokista tai jaffaa. Alkoholijuomista suosikkini on olut.

Lomakohde:

Kreikan saaret

Tuoksu:

Lapseni hiukset <3

Olen tuoksuihminen ja fiilistelen tuoksuja monissa eri tilanteissa. Loma tuoksuu aurinkovoiteelta, kevät syreeneiltä ja rakas kotikaupunginosani kahvilta (Meiran kahvitehtaalta). Minä tuoksun Byredon Mojave Ghostilta. Tykkään myös hevosten tuoksusta.

Kasvi:

Palmu

Säätila:

Aurinkoinen, 20 astetta.

Tapa viettää vapaailta:

Riippuu ihan mielentilasta. Toisinaan on maailman parasta olla yksin kotona, herkutella ja katsoa lempisarjaa. Parhaat illat ovat ehkä kuitenkin ystävien kanssa vietettyjä.

Onko sinulla salaisuuksia?

On

Onko sinulla valkolakkia?

On

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys?

Ensimmäinen tatuointini oli pikkuruinen tribaali, jonka otin selkään 14-vuotiaana vanhemmiltani salassa. Olin väärentänyt äidin nimikirjoituksen lupalappuun. Myöhemmin otin peitetatuoinnin tribaalin päälle ja nyt haluaisin oikeastaan kaikista tatuoinneistani eroon.

Mitä tilaat baarissa?

Pääosin olutta.

Onko sinulla parasta ystävää?

Siskoni on läheisin ystäväni, mutta olen todella onnekas, että olen saanut elämääni paljon muitakin läheisiä ystäviä. Monet heistä elävät ruuhkavuosiaan vieläpä aika kaukana minusta, mutta silloin harvoin kuin näemme, on kuin emme olisi olleet edes erossa. Tiedän, että ystävyyteni ihmisiin, joihin olen tutustunut alakouluiässä kestää läpi elämän. On mieletöntä voida luottaa siihen sataprosenttisesti.

Mitä muuttaisit itsessäsi?

Ehkä voisin olla vähemmän impulsiivinen. Tästä piirteestäni olen kärsinyt eniten. Ulkonäköni suhteen olen hyvin kriittinen ja siinä muuttaisin monia asioita. Vaikka noin ensialkuun hävittäisin ne tatuointini. Tosin itse asiassa muuttaisin itsessäni aivan ensimmäisenä sen, että olen niin itsekriittinen.

Kerro jotain siitä, kun…

Olit 10 vuotta nykyistä nuorempi:

Kymmenen vuotta sitten olin opiskelija ja bloggaaja. Hengailin silloisen poikaystäväni kanssa. Tein töitä sisältösuunnittelijana opetuspelejä tekevässä firmassa. Haaveilin kuitenkin toimittajan urasta ja pohdiskelin kuumeisesti kesätyöpaikkaani. Aika tarkalleen 10 vuotta sitten taisin hakea Iltalehteen kesätoimittajaksi ja tässä kohdin on kyllä pakko käyttää inhokkisanontaani, eli loppu on historiaa.

Viimeksi koit romanttisen hetken:

En kerro 🙂

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla?

Neljävuotiaat ovat melko kiitollinen yleisö tämän suhteen. En ehkä ole sellainen tyyppi, joka naurattaisi aikuisia tuon tuosta, mutta lapseni saan kyllä kikattamaan helposti. Tänään esimerkiksi sanomalla, että joudun tekemään töitä, mutta tulen välillä latautumaan hänestä. Tämä latautuminen tapahtuu siis kunnon halauksessa.

Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi:

Alla biisi, joka on ollut todella tärkeä viimeisen vuoden aikana. Sain siitä voimaa heti ja se tuo edelleen välittömästi kyyneleet silmiin. Mieletön voimabiisi.