Somessa kaikki taviksista julkkiksiin ovat osallistuneet 10 years challengeen, jossa esitellään vanhoja Facebook-profiilikuvia. Olen päivittänyt blogia jo yli kymmenen vuotta, joten itse löydän netistä valtavasti kuvia itsestäni tältä ajalta. Lähdin kaivelemaan kuviani ihan sieltä Irene & Saga -blogin ajoilta (pliiis kommentoikaa jotakin, jos olette olleet mukana niin kauan!)
Olisi niin paljon sanottavaa tuolle kymmenen vuoden takaiselle itselleni! Ihan ensimmäisenä sanoisin, että lähde parisuhteesta NYT. Opettele elämään omannäköistä elämää ja olemaan tyytyväinen itseksesi. Älä anna miesten määrittää itseäsi ja elämääsi.
Seuraavaksi yrittäisin takoa pikku-Irenen päähän, että se näyttää ihan tyrmäävän upealta! Lukaisin nimittäin joitakin ekan blogin kommenttejakin ja siellä joku kehui ulkonäköäni ja kysyi mittojani. Kerroin olevani 176 senttiä pitkä ja painavani 64 kiloa. Toki mainitsin samalla myös, että ”muutama kilo saisi kyllä lähteä”. Hah! Mistä ihmeestä olisin edes laihduttanut? Sitten muistin, että olen lukioikäisestä lähtien ajatellut, että pitäisi laihduttaa. Siis aina, oli painoni ollut mitä tahansa. Aina on pitänyt laihduttaa. Tyytymättömyys omaan ulkonäköön on vakio.
Kolmanneksi seuraisi oikein kunnon saarna rahankäytöstä! Sitä kadun elämässäni eniten. Huonoista parisuhteista pyrin ajattelemaan, että ne kuuluvat kohtalooni. Mutta vastuutonta rahankäyttöäni ei olisi tarvinnut tapahtua.
Aloitin muutama päivä sitten sijoittajan urani ja kidutin itseäni ajattelemalla, kuinka paljon massia olisi säästössä, jos olisin aloittanut vaikka kymmenen vuotta sitten. Mutta ehei, silloin säästäminen oli aivan viimeisenä mielessä. Muistan, ettei tililläni ollut kuin muutama hassu kymppi, mutta ostin silti uuden talvitakin ja kertoilin tästä huolettomasti blogissakin. Todennäköisesti pyysin isältä sitten rahaa tai nostin lisää opintolainaa. Ja ostin taas lisää vaatteita. Nykyajan rahamuijat nostavat kuulemma opintolainat ja sijoittavat ne!
Tuolloin uudet vaatteet ja tyyli ylipäätään oli kaikki kaikessa. Olin silloinkin kirppareiden koluaja, mutten kyllä suonut ajatustakaan sille, kuinka ekologista uusien vaatteiden ostelu on. Olen edelleen kiinnostunut tyylistä (en niinkään muodista), mutta vaatteet tulevat kyllä aika kaukana muiden tärkeämpien juttujen takana.
Kymmenen vuotta sitten ei ollut muodikasta hymyillä kuvissa 😀