Känkkäränkkä

18.2.2016

Täällä kiukutellaan niin maan paljon, että melkein voisin luulla, että joku on varastanut meidän hymytytön ja tuonut tilalle jonkin kummallisen äkäpussin. Olen diagnosoinut ongelman turhautumiseksi. Siltä ainakin vaikuttaisi. Samalla tavalla minäkin ähkisin, puhkisin ja itkeskelisin, jos makaisin lattialla esimerkiksi puoliksi halvaantuneena. Tyttö ei osaa vielä liikkua ihan niin paljon kuin haluaisi. Hän ei malttaisi olla hetkeäkään paikallaan, mutta eteenpäin ei pääse sitten millään ja sekös harmittaa. Lattialla hän ei välillä tunnu viihtyvän ollenkaan, vaikka sieltä se olisi pakko ponnistaa liikkeelle jos jostakin. Sylissä hän roikkuu kuin mikäkin pieni apina kokeillessaan uusia liikkeitä. Pientä eroahdistustakin tuntuisi olevan ilmassa. Kitinä alkaa heti, kun äidin kasvot siirtyvät pois näköpiiristä. Vierastamista ei onneksi ainakaan vielä ole ilmaantunut.

Onneksi kitinään on kuitenkin lääke: jatkuva liikkeellä oleminen. Mikä tokikaan ihan koko ajan ei vain onnistu. Teen nykyisin kotitöitä tyttö kantorepussa kiikkuen ja ulkoilemme enemmän. Rattaissa hän viihtyy kasvot menosuuntaan ja nythän meillle avautuu aivan uusi maailma, kun voimme lähteä liikkeelle tytön ollessa hereilläkin. Ihan ensimmäisinä kuukausina en uskaltanut lähteä vaunuilemaan oikein mihinkään, ellei ollut tytön päikkäriaika. Huomenna olisi tarkoitus käydä viimein toimituksessa näyttämässä vauvaa työkavereille.

Turhautuminen siitä, ettei pääse liikkeelle, on varmasti osasyy vauvan mielialaan, mutta yhtenä syynä voi olla myös väsymys. Muistatteko, kun kerroin kuinka tyttö nukkui reissussa ollessamme aivan ennätyksellisen hyvin. Noh, eipä nuku enää! Hän heräilee öisin itkeskelemään ja välillä ihan vain olemaan hereillä ja juttelemaan. Ei kuitenkaan enää syömään. Täytyy katsastella rauhassa, menisikö tämä vaihe itsestään pois vai täytyykö alkaa opiskella unikouluasiaa vieläkin enemmän. Minua heräilyt eivät kovasti rassaa, mutta tyttöä mahdollisesti sitäkin enemmän. Jaakko puolestaan on aivan zombie, muttei suostu nukkumaan vierashuoneessa. Monesti puhutaan, kuinka yöheräilyt väsyttävät vanhempia ja unikoulu tehdään vanhempien vuoksi. Kannattaa kuitenkin varmasti pitää mielessä myös se, että vauvankin pitäisi oman hyvinvointinsa vuoksi yöllä nukkua eikä kukkua. Ja usein vauvoja täytyy opettaa nukkumaan.

Tsemppiä muillekin turhautuneiden ja heräilevien beibien vanhemmille! Kyllä tämä tästä.

jakee

Selailin Jaakon vauvakuvia ja huomasin, että aika monessa kuvassa on tämä ilme. Mahtoiko kärsiä hänkin turhautumisesta? Toivottavasti meidän tyttömme ei ole perinyt äitinsä temperamenttia (tulta ja tappuraa) ja isänsä kykyä lähteä liikkeelle (käveli vasta 1,5-vuotiaana). Se lienee vähän paha yhdistemä.

7 Comments

Onnesta ja peloista

26.1.2016

Lapsen saaminen on järisyttävämpi elämänmuutos kuin mitä koskaan ennen sen tapahtumista voisi uskoa. Se muutos ei tuo ainoastaan onnea ja iloa elämään. Voi hyvin olla, ettei se tuo ensin ollenkaan onnea ja iloa elämään. Mietin ennen omaa lasta itse usein, miksi ihmiset haluavat lapsia. Välillä sivusta seuranneena tuntui, että lapset tuovat elämään vain unettomuutta, sotkua, stressiä, kiirettä, hallitsemattomuutta, masennusta, uupumusta. Negatiiviset asiat voivat joskus olla niitä, jotka helpommin näkyvät ulospäin ja niitä, joita jotkut ihmiset korostavat elämässään.

En vieläkään ole ihan varma, miksi ihmiset haluavat lapsia. Koska halusinhan minäkin ennen kuin tiesin, mitä tuleman pitää. Nyt tiedän ainakin sen, ettei lapsi ole välttämätöntä ylitsepursuavalle onnelle. Mutta nyt ihan tavalliseen päivään mahtuu paljon enemmän hymyä, naurua ja sydämestä huokuvaa lämpöä kuin koskaan ennen.

iresipe

En halua antaa sellaista kuvaa, että vauva-arki olisi pelkkää pumpulia. Se ei todellakaan ole ollut sellaista. Elämänmuutos on iskenyt vasten kasvoja välillä kovaakin. Mutta ehkä siitä ihan tavallisesta arjesta, pienistä hetkistä on tullut onnentäyteisempiä. Elämä ennen lasta oli sata kertaa helpompaa. Rennompaa, huolettomampaa taatusti. Mutta en minä silloin huomannut kovinkaan usein ihan tavallisena maanantai-iltana kotona, että hymy väsyttää jo poskiani. Meillä on tapana aina iltaisin makoilla sängyllä, hupsutella ja naureskella. Minä huutelen Jaakolle alakertaan ja tyttö nauraa, koska hänen mielestään on niin hauskaa, että puhun kovalla äänellä. Elämä ei ole niin helppoa kuin ennen, mutta ainakin iloa ja naurua riittää paljon pienemmistä asioista. Enkä tarkoita, etteikö tätä arjen onnea voisi olla ilman lastakin, mutta olen itse tehnyt tällaisia havaintoja omasta elämästäni. Olin ennen aivan kertakaikkisen tyytyväinen elämääni enkä kaivannut sitä, että saisin joka ilta loikoilla sängyssä ja nauraa jotakin. Mutta en pane pahakseni, että nyt on näin.

Välillä olen miettinyt, onko se vavahduttava onni ja rakkaus omaa lasta kohtaan sen arvoista, että pelkään jatkuvasti kaikkia vaaroja, joita lapseni tässä maailmassa kohtaa. Tämä voi kuulostaa ihan pähkähulllulta, mutta ehkä joku muukin saa tästä ajatuksesta kiinni. Mietin joskus, olisiko lapseni ollut parempi olla syntymättä tänne vaarojen keskelle. Kun luin kanarialaisen hotellin parvekkeelta pudonneesta 1-vuotiaasta pari päivää sitten, tuntui kuin kasa tiiliä olisi pudonnut rintani päälle. En pysty edes kuvittelemaan, kuinka hirveää tytön vanhemmilla on tällä hetkellä. Kerran näin vaateliikkeen kassalla ilmoituksen lastenvaatteen takaisinvedosta, sillä tuotteesta irtoilevat napit voivat aiheuttaa tukehtumisvaaran. Mietin, että tämä sisintä raastava pelko on nyt jotakin, jota joudun sietämään koko loppuelämäni. Napit ja muut pienet esineet ovat kuin myrkkyä ja parvekkeet surmanloukkuja. Arkipäiväisiä juttuja, joita aiemmin ei edes ajatellut. Joskus tuntuu, että jos keskittymiseni herpaantuu hetkeksikään, jotain putoaa lapseni päälle pöydältä ta hän itse muksahtaa pää edellä johonkin vaaralliseen kulmaan. En ehkä ole ainoa äiti, joka joskus käy valvomassa lapsen unta: hengittäähän hän vielä. Lapsen saaminen ei ole helppoa sille, joka on muutenkin kova pelkäämään, murehtimaan ja huolehtimaan. Pelko on raastavaa, se on varmasti aina läsnä, mutta toivottavasti vähän lievempänä vielä jonain päivänä.

Vaikka huoleton elämäni on pysyvästi ohi, on maailmassani ihminen, jota ihanampaa ei ole. Ja onhan se nyt parasta, että sellainen ihminen on olemassa. Kaunis tyttöni, maailman rakkain.

8 Comments

Luettavaa jouluksi

22.12.2015

Netti on taas pullollaan tekstejä, jotka saavat ainakin minut hihkumaan aamenta ja pohtimaan syntyjä syviä pitkälle yöhön. Erityisesti näitä tekstejä minä olen mietiskellyt ja jakanut viime päivinä.

1. Jos joku ei ole vielä perehtynyt Jenny Lehtisen lanseeraamaan metatyön käsitteeseen, tee se nyt! Lukuisat äidit ovat kiitelleet tekstiä siitä, että kyseisellä, monien naisten jaksamista riistävällä ongelmalla on nyt nimi. Tunnistan itseni todella hyvin tekstistä ja päätin tehdä lujasti töitä sen eteen, etten jäisi liiallisen metatyökuorman alle. Lue myös jatko: Näin selätät kirouksen nimeltä metatyö. Kannattaa lukea myös Bellablogikollegani pohdintaa aiheesta. Haastan lisäksi kaikki kotitöihin, metakotitöihin, lastenhoitoon ja metalastenhoitoon väsyneet naiset pyrkimään eroon liiasta taakasta ja edistämään muutosta kohti tasa-arvoisempaa perhe-elämää. Meilläkin on miehen kanssa ollut viime päivinä kehityskeskustelua aiheesta

2. Ihana Maaret Kallio havahduttaa aina teksteillään. Nyt, kiirettä aiheuttavan ja yltiömaterialistisen juhlan aikaan on hyvä pysähtyä pohtimaan, mikä elämässä on tärkeintä. Minäkin yritän muistaa, että mikään ei ole arvokkaampaa kuin aika.

3. Kirjoittelin itse muutama päivä sitten valheesta nimeltä joulupukki. Kuin tilauksesta yksi suosikkikirjoittajistani, hauska ja fiksu Tuomas Enbuske oli kirjoittanut samasta aiheesta. Tämä teksti osui ja upposi. Meikäläisen lempparit pilkan aiheet: joulu(pukki) ja demarit.

4. Joulukinkkua mussuttaessa on hyvä pysähtyä miettimään sitä, että syömäsi olento oli eläessään yhtä älykäs kuin 5-vuotias lapsi. Minun joulupöydästäni ei löydy kinkkua, vaan suunnittelin tekeväni jälleen vegaanin joulukinkun. Mieti ainakin, voisiko tavallisen kinkun vaihtaa seuraavana jouluna luomuun.

joulusipedino

Täällä on lahjat paketoitu ja rauhoittuminen jouluun voi alkaa.