Meidän pian kaksivuotias pikkutypy puhuu jo kuin papupata. Puheen kehitys lähti vauhdikkaaseen nousuun, kun hän aloitti päivähoidon alkuvuodesta. Muiden lasten seurassa lienee tärkeää saada oma asia kuulluksi ja vähän vanhempien kavereiden esimerkkikin varmasti auttaa.
Puheen kehitystä on ollut hauska seurata, sillä välillä tuntuu, että jo ihan muutamassa päivässä sanoja tulee valtavasti lisää. Nyt tyttö puhuu jo monen sanan lauseita mutta ääntämys on vielä sen verran heikkoa, ettei hän aina onnistu saamaan asiaansa ymmärretyksi. Monet kirjaimet (r, s, v jne) ovat vielä hakusessa ja sanat aloitetaan yleensä ensimmäisen konsonantin jälkeisellä vokaalilla. Tyttö osaa jo todella hyvin toistaa kuulemaansa eli oppii uuden sanan oikeastaan heti kun sellaisen kuulee, muttei tietenkään aivan aktiivisesti kaikkia käytä. Nyt saa siis olla todella tarkka oman kielenkäyttönsä kanssa, ettei seuraava opittu sana ole kirosana.
Usein taaperoikäisillä on oma kielensä, johon sekoittuu ihan oikein muodostettujen sanojen lisäksi omakeksimiä sanoja, jotka on väännetty niistä oikeista. Tyttö esimerkiksi kutsuu lentokonetta ilmaisulla lentua, mikä on huvittavaa, koska hän osaa hyvin muita yhdyssanoja ja toisaalta sanoa sekä lento että kone erikseen. Yhdistettynä lentokoneesta tulee kuitenkin poikkeuksetta lentua. Ja tätä sanaa hän käyttää päivittäin monta kertaa, koska ilmoittaa kovaan ääneen jokaisen näkemänsä lentokoneen. Hauskaa on myös se, että hän käyttää joo/kyllä-ilmaisun sijaan aina on-sanaa. Esimerkiksi jos häneltä kysyy, rakastaako hän äitiä, vastaus on on.
Muita hauskoja omia sanoja ovat esimerkiksi:
iskä: ättä
syliin: tyii tyii
kännykkä: puija
kaivinkone: kanekone
muurahainen: muhmaine
trampoliini: pomppuiini
maito: paito
helikopteri: hejipökkewi
Millaisia teidän pikkuisten hassuimmat omat sanat on tai oli?
Olimme perjantaina pressimatkalla Tallinnassa ja vaikutuin suuresti luksusparfyymiliike Creme de la cremen tarjonnasta ja palvelusta. En vielä tällä kerralla tehnyt ajanpuutten vuoksi hankintoja liikkeestä, vaikka ihastuinkin isosti yhteen Byredon tuoksuun. Saimme kuitenkin mukaamme pari pressikassia, joista löytyi pieni Diptyquen ja isompi Byredon tuoksukynttilä. En ole koskaan itse hankkinut laadukkaita tuoksukynttilöitä, koska en kertakaikkiaan ole raaskinut. En malttaisi polttaa edes halvempia tuoksukynttilöitä. Nämä tuoksuvat kuitenkin huumavalle ihan vain ollessaan palamatta eteisessämme. Lisää tarinointia Tallinnan reissusta muuten tulossa blogiin huomenna!
Paras ruoka
Olen tehnyt tämän satsin iltapalaksi joka päivä siitä lähtien, kun sattumalta keksin yhdistää nämä ainekset keskenään. Olen ihan parantumaton iltaherkuttelija ja tämä hedelmä-marja-yrttikulho tuli todella kreivin aikaan nyt, kun karkinmussutukseni oli lähtenyt aivan lapasesta. Tämä vie makeanhimon mennessään ja tyydyttää naposteluntarpeen, mutta on kuitenkin terveellinen. Yksinkertaisuudessaan pensasmustikat, minttu ja vesimeloni ovat ihan lyömätön yhdistelmä.
Paras asu
Olen jymähtänyt sinivalkoraitapaitoihin, kun niitä löytyy kaapista parikin. Ehdottomasti viikon käytetyin yhdistelmä ovat raitapaita ja farkut sekä Jaakon äitienpäivälahjaksi ostamalla Minna Parikan lahjakortilla hankitut puputennarit. Kokeilin liikkeessä muutamia muitakin kenkiä, mutta nämä valitsin ajattoman värin ja helppokäyttöisyyden perusteella. Ja halusin ehdottomasti jotain tunnusomaista Parikkaa ja sainkin sekä korvat että hännät.
Paras ostos
Tyttö on innostunut Duploista ja olen etsiskellyt hänelle vanhoja palikoita kirppiksiltä. Tosi erilaisia hintoja niistäkin pyydetään, esimerkiksi tuolla isolla pohjalevyllä voi olla kaksinumeroinen hintalappu, mutta omamme olen löytänyt vitosella. Vantaan Lanttilasta löysin aika hyvällä diilillä muutaman pussukan Duploja ja tyttö on jaksanut niillä leikkia olohuoneen pöydän ääressä.
Yritän pitää tytön mahdollisuuksien mukaan kaukana sokerista, koska haluaisin pelastaa hänet sellaiselta sokerikoukulta, missä äitinsä joutuu elämään. Karkkia hänelle ei tarjota ja muita sokeriherkkujakin hyvin vähän. Mehuista valitsemme sokerittomat tai ainakin vähäsokeriset. Niinpä tutustuin mielelläni näihin testiin saamimme uusiin välipaloihin – tai meillä nimenomaan herkkuihin. Kyseessä on siis Ryhmä hau – ja Minions-hahmoinen Fruitfrunk-tuotesarja, joka sisältää mansikka- ja omenavälipalapatukat sekä mansikka- ja banaanipalapussit. Näissä ei ole ollenkaan lisättyä sokeria eikä keinotekoisia väri-tai makuaineita. Maistuvat taaperolle tosi hyvin ja esimerkiksi noiden pikkupalojen napostelu on hyvää ajanvietettä, jos on vaikka tilanne päällä kodin ulkopuolella 😀 Ja ainakin meillä tuo Ryhmä hau on ollut aika kovaa kamaa jo pitkään.
Paras ajanviete
Olimme tytön kanssa kaksin suuren osan viikonloppua ja halusin keksiä meille kivaa tekemistä. Niinpä kävimme lauantailounaalla sushibuffassa ja siitä viiletimme Hoplopiin. Sunnuntai-aamupäivällä kävimme vielä nauttimassa melkein tyhjästä Rush Vantaasta. Tyttö on innostunut viime viikkojen aikana trampoliinilla pomppimisesta ja Hoplopissa olimmekin melkein koko ajan trampoilla. Siellä sai kuitenkin olla jatkuvasti paheksumassa trampoilla aivan kaheleina riehuvia lapsia, säännöistä piittaamattomia vanhempia ja pelkäämässä oman taaperonsa puolesta. Rushissa ihmisillä on ainakin kahden käyntikerran kokemuksellani arvioituna säännöt hyvin hallussa ja sekin tietysti auttaa, että ohjaajat valvovat, etteivät ihmiset hypi samoilla trampoilla ja muutenkin kunnioittavat turvallisuusohjeita. Trampoliinipuisto on myös vanhemmille parempaa ajanvietettä kuin leikkipuistot – sain itsekin kunnon hien päälle tytön kanssa hyppiessä. Täytynee ottaa nyt ilo irti Rushista kuukauden verran, kun tyttö pääsee sinne vielä ilmaiseksi. Family time -ajankohtina vanhemmat saavat alennusta lipuista.
Taaperoarki ei aina ole ruusuilla tanssimista, vaan välillä tosi väsyttävää tasapainottelua. Silti se taapero, joka kieltämättä onnistuu venyttämään äitinsä pinnan aika kireälle, on tietyst maailman ihanin ja rakkain.
Aina, kun pinna kiristelee ja lapsen känkkäränkkäpäivä ärsyttää, mietin yhtä kotimatkaa jonka teimme vähän aikaa sitten päivähoidosta kotiin. Aikaa meillä tosiaan kertyy matkan taittamiseen reilu tunti, eikä koskaan tiedä etukäteen, miten tuo matka sujuu. Sinä päivänä samaan bussiin sattuui vanhempi herrasmies, joka viihdytti vaunuissaan istuvaa taaperoani näyttämällä tälle videoita puhelimestaan. Yleensä tyttö kyllästyy heti vaunuissa istumiseen, mutta sillä kertaa matka sujui leppoisasti juna-asemalle. Junaan päästyämme taapero pisti käyntiin kunnon show’n, joka nauratti ensihetkestä lähtien istuinloosimme muita matkustajia. Lentokentälle matkalla olleet japanilaisturistit hihittivät, kun taapero roikkui käsissäni ja tanssi kuin viimeistä päivää samalla kikattaen hervottomana. Tyttö väläytteli ihmisille leveintä hymyään ja sai samanlaisia takaisin.
Katsoin tuota pientä ihmistä ja mietin, kuinka hänelle jokainen päivä on seikkailu. Ja kuinka hän voi tosiaan ottaa kaiken irti hyvästä päivästä ja vaikka siitä, kun tanssijalka alkaa vipattaa. Kuvitelkaa päässänne aikuinen, joka tanssii junan käytävällä räkättämällä samalla vatsa kippurassa. Ja sitten hymyilee korvasta korvaan -hymyä muille matkustajille. Hänhän olisi pähkähullu!
Olen nähnyt asioita, joita te ihmiset ette uskoisi. Hyökkäysaluksia tulessa Orionin edustalla. Olen katsellut c-säteiden kimaltelua pimeässä lähellä Tannhäuser-porttia. Kaikki nuo hetket katoavat aikanaan kuin kyyneleet sateeseen.
Lapsen ilo tarttuu ja varastoituu. Kun harmittaa, ajattelen lapseni leveää hymyä, joka paljastaa pienet, vitivalkoiset hampaat ja kirkkaita silmiä, joissa eivät vielä näy vastoinkäymisten varjot.
Kaikki kuvissa näkyvät vaatteet ovat ihanalta suomalaiselta Papu-merkiltä. Ne on saatu Weecos-nettikaupasta. Sain Weecosilta myös lukijoilleni alennuskoodin! Koodilla MUTSIE10 saat 10 prosentin alennuksen normaalihintaisista tuotteista. Koodi on voimassa 15. toukokuuta asti. Eettisyyteen ja ekologisuuteen panostavalla Weecosilla on lastenvaatteiden lisäksi myös miesten ja naisten vaatteita ja kodintuotteita.
